Sä sekoitat mun maailman

Vihdoin se julkaistiin! Olin jo huolissani, että tuleeko sitä ollenkaan...

Tiktak tekee vielä yhden keikan; 20-vuotisjuhlat Hartwall Arenalla torstaina 18.4.2019.
Sata sydäntä tähän!

Olisin toivonut sitä Tavastiaa tai kokonaista klubikiertuetta, mutta ehkä tuo yksi megakonsertti oli helpompi järjestää. Ja siitä tulee varmasti hieno! Toivottavasti sieltä tulee pitkä keikka ja sellaisia biisejä, mitä kesällä ei soitettu - mielellään muutakin kuin hitteja. Olen niin innoissani!

Liput tulee myyntiin tiistaina (27.11.), alkaen 49,90 €. Ja kerrankin olen valmis maksamaan vaikka mitä ;-D

Beibe, oot made in heaven

Jenni Vartiainen, Hartwall Arena, 16.11.2018

Herranjumala, mitä eilen tapahtui!

Ostin lipun Jenni Vartiaisen Hartwall Arena -keikalle ihan viime hetkellä joltain kaupustelijalta Facebookista, koska oli se sittenkin nähtävä. Läpileikkaus urasta kuulosti liian hyvältä missattavaksi. Ja vaikkei Gimmeliä lavalla näkynytkään, sitä se oli.

Konsertti alkoi videolla Jennistä yhdentoista vuoden ajalta, ja Tuhannet mun kasvot soi intronauhana. Sen jälkeen screeneille heijastui Jenni soittamassa Koti-melodiaa ja jatkui Seilinä. Seili, olipa ihanaa! Verrattuna Sannin Hartsu-keikkaan (koska aina pitää vähän vertailla) tuo aloitus sai minut jo niin tiloihin, ettei hittikimara siihen perään haitannut.

Lava oli ärsyttävän korkea, enkä tiedä, näkikö eturiviläiset mitään... me jäätiin suosiolla noin viidenteen riviin. Lavasta lähti myös catwalk, mikä halkoi koko permantoa aina pienemmälle lavalle (hallin toisella puolle) asti. Lavalla oli kuitenkin paljon screenejä ja muotoja, mitkä täytti isoa lavaa ja bändi oli sijoitettu niiden keskelle. Tanssijoilla oli tilaa, aina kun he ilmestyivät, mutta Jenni ei vaikuttanut hetkeäkään liian pieneltä artistilta ottamaan koko lavaa ja areenaa haltuun.

Uusia biisejä tuli kaikki singlelohkaisut sekä suosikkini albumiraidoista. Ihan vähän harmittaa, etten mennyt kiertueen yhdellekään klubikeikalle, millä oli soitettu koko uusi albumi läpi, koska olisin halunnut kuulla ne kaikki. Mutta eritoten Made in Heaven on sykkinyt sydämessäni, ja sen veto Hartsulla... Jennin ja tanssijamiehen esitys oli flirttailevan seksikäs, ja täysin onnistunut.

Ensimmäisen levyn tuotantoa, mitä on soitettu ainakin konserttisalikiertueilla (joihin en syystä tai toisesta ole koskaan tullut menneeksi) viime syksynäkin, olisin kaivannut enemmän. Sekä omia suosikkibiisejä kuten Halvalla, Susta enkelit pitävät huolta ja Tyttövuodet, mutta settilista oli muuten toimiva. Ja loppuun nostettiin Malja <3

Biisilista:

Koti

Seili

Junat ja naiset

Duran Duran

Voulez-Vous

Eden

Väärään suuntaan

Suru on kunniavieras

Minä ja hän

Muistan kirkkauden

Tunnoton

Minä sinua vaan

Sivullinen

Monologi

Turvasana

Made in Heaven

Mato

Se oikea

Nettiin

Ihmisten edessä

En halua kuolla tänä yönä

- - -

Missä muruseni on

Keinu

Malja

Tervetuloa mun rock'n'roll-elämään

SANNI, Hartwall Arena, 5.10.2018

Haha, voitin liput keskiviikkona keikalle! Marika laittoi viestin, että SuomiPopilla alkaa SANNI-visa; soita ja voita. Minä luin sitten Sanni Kurkisuo -Wikipedia-sivun läpi ja soitin. Artisti itse vastasi puhelimeen (mitä ei muuten oltu kerrottu etukäteen) ja kyseli kysymyksiä elämästään, mitä en todellakaan olisi tiennyt ilman Wikipediaa... mutta niin vaan voitin!

"Oikeasti" olin ostanut liput keikalle jo helmikuussa, joten keikkapäivänä myin voittoyläkatsomoliput yhteishintaan, ja niin siitä tuli ilmainen konsertti! Marika tosiaan käski voittaa liput hänelle, muttei oikeasti edes ollut Helsingissä, eikä siis päässyt keikalle.

Käytiin Nikon, Jussin ja Hennin kanssa vähän aloittelemassa, kunnes he VIP-lipuillaan meni sisään ja pitivät minullekin eturivissä paikkaa. Heh.

Keikka alkoi noin vartin myöhässä ja ensimmäisenä tuli ihan uusi biisi! Siitä ei oikein jäänyt muuta mieleen, kun kertosäkeessä laulettiin "tervetuloa mun rock'n'roll-elämään" eikä kappale saanut yleisöä lämpiämään. Ja valitettava asia on, ettei loppukeikka oikeastaan lämmittänyt sen enempää.

Lavarakennelma oli iso, eikä Sannista oikein ollut sitä täyttämään, ja jostain syystä bändi oli sijoitettu lavan reunoille. Muutamassa kappaleessa tanssijat täyttivät tyhjän tilan, mutta hekin vaikuttivat harrastelijoilta enemmän kuin ammattilaisilta. Iso screeni lavan taustalla teki lavalla olijoista entistäkin pienemmän näköisiä.

Settilistassa ei ollut yhtään yllätystä. Ainoa suunniteltu yllätys oli, että Moukarin kesken Sanni katosi lavalta ja stuntti tuli hänen tilalle (tarkkasilmäisenä huomasin liikettä lavan takaosassa, vaikka valot sammuivatkin), ja oikea Sanni nousi lavalle akustisen kitaran kanssa, stuntin astellessa pois lavalta. Ja sitten hän alkoi soittamaan Mitä jos ne näkee, itseään säestäen, mutta kertosäkeen jälkeen se muuttui Mörköjen kertosäkeeksi, ja viimeisenä Oo se kun oot loppukappale. Ja niin vain hän tavallaan sivuutti kolme kappaletta, mitä ei ole vielä kulutettu puhki. Samoin kun Kiitos & anteeksi soi taustanauhalta yhden vaatteidenvaihdon ajan.

Sotke mut, Dementia ja Sit ku mä oon vapaa oli keikan kohokohtia. Söpö oli hyvä niin kauan kunnes se loppu oli versioitu hirveäksi sekamelskaksi, minkä aikana Sannikin huusi "mitä täällä tapahtuu?" Ja suuresti odottamani SANNI-kappale oli yksi kolmesta, mitkä artisti peräjälkeen veti luuppaamalla taustat yksinään lavalla. Jos mä oon oikee oli semisti tylsä jo kesän festareilla, mutta että kolme peräkkäin... Hartsulla se yksi olisi vielä ollut ihan hieno ja ymmärrettävä taidonnäyte!

Vähän jäi kiukku päälle tuosta keikasta. Mutta olen kuullut myös sanottavan positiivisia asioita siitä, ja olen ylpeä Sannista, että hän sai myytyä Hartsun loppuun! Ehkä vain odotin liikaa (harvinaisempia biisejä) ja Sanni jäi liian isolla/korkealla lavalla etäiseksi ainakin eturivissä. Onneksi parin viikon päästä on voitettuja klubikeikkoja peräti kahtena iltana, jos ne toimisivat edelleen.

Biisilista:

uusi biisi

Pornoo

Jacuzzi

Vahinko

Prinsessoja & astronautteja

Sotke mut

Kaunis koti

Moukari

Mitä jos ne näkee / Mörköjä / Oo se kun oot

Jos mä oon oikee

SANNI

Trampoliini

Pojat

Timantit on ikuisia

Lähtisitkö / Ei

Supernova

Söpö (feat. Hank Solo)

Me ei olla enää me

Dementia

2080-luvulla

Kelpaat kelle vaan

Sit ku mä oon vapaa

Että mitähän vittua

Kuvaaminenkin oli vähän vaikeaa eturivistä, mutta Instagramista löytyy yksi onnistunut otos!

Metkan Fuksiaiset 2018

Uutta koulua ja kouluastetta on jo kuukausi takana! Samoin useammat opiskelijabileet on jo koluttu, mutta keskiviikkona oli THE bileet. Fuksiaiset.

Teemana oli sarjakuvahahmot/piirretyt/Disney. Olisin toivonut, että meidän luokka pukeutuisi esimerkiksi Nalle Puhiksi, koska minulla on kaapissa tiikeripuku, minkä ostin penkkareihin (keväälle 2015) enkä ole sen jälkeen käyttänyt… mutta lopulta äänestimme olevamme Lumikki-satu! Ja kun kukaan muu ei halunnut, minä suostuin olemaan tarinan prinssi. Hain Burger Kingistä kruunun (ja keskiviikon sään vuoksi muutaman varakruunun mukaan) ja Misha maskeerasi minut muuten. Lopuksi hain vielä pikkuveljeltä lelumiekan!

Prince Charming

Lähdimme torstain oppituntien jälkeen Jätemäelle treenaamaan esitystämme: Lumikki-satua. Meidän Lumikki vaan valitettavasti sairastui, joten jouduttiin lennosta vaihtamaan näyttelijää. Sen lisäksi meillä oli ilkeä äitipuoli, hevonen, seitsemän kääpiötä ja loput metsäneläimiä. Lopullisilla rasteilla pääsimme esittämään näytelmämme varmaan kymmenen kertaa, esimerkiksi myös musikaali- ja lasketteluversioina.

Fuksiaiset pidettiin siis Kaivopuistossa, missä kierrettiin erilaisia rasteja ja tehtiin luokkana hauskoja tehtäviä. Sää oli tosiaan aika hirveä: koko päivän tuuli ja satoi, mutta alkoholi lämmitti. Ja onneksi jatkoja varten oli vaihtovaatteet mukana ;-)

Jatkoja pidettiin kahdessa paikassa; Capitalissa esiintyi Aste ja Apollossa esiintyi Olavi Uusivirta. Ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, kumpaan haluan, ja onneksi ”tradenomiopiskelijat yleensäkin valitsee Apollon.” Baari on siksikin kiva, kun siellä on monta eri kerrosta, että voi mennä istuskelemaan, tanssilattialle tai karaokeen. Tai eturiviin katsomaan Suomen kovinta livebändiä!

Olavin setti oli aika normaali ”hitit ja vittuun” -tyyppinen, mutta jo toisena biisinä tuli oma toiveeni Hän laulaa kuin kuolisi huomenna. Erityisen kiva oli kuulla myös Me ei kuolla koskaan ja Toton Africa. Humalaiset opiskelijat olivat tietenkin parhaiten mukana niissä radiohiteissä, joten On niin helppoo olla onnellinen, Kultaa hiuksissa, Kesäyön uni ja Nuori ja kaunis olivat sellaista yhteislaulun ihanuutta. Meininki oli hyvä koko tunnin verran; Olavi kävi daivaamassa, laulattamassa yleisöä (meidän supertutor-Keke olisi halunnut duetoimaan N&K:n, mutta Olavi ei ollut saanut viestiä) ja haki tytön valssiin. 

Olavi Uusivirta @ Apollo Live Club

Torstaiaamuna tuli myyntiin liput sekä opiskelijaristeily-Kaljaasille että Ed Sheeranin Suomen keikalle. Nekin harvat, jotka selvisivät aamuyhdeksäksi koululle, keskittyivät siis lippujen etsimiseen eikä matikkaan. Itsekin olen marraskuussa lähdössä laivalle ;-)

Nosta katse taivaaseen, sieltä leijun hiljalleen

"Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan..."

Olen viime aikoina keskittynyt aika paljon musiikkiin ja festareihin täällä, mutta nyt on pakko tulla hehkuttamaan viime viikon treffejä! Kaikenlaista minun poikaystävä keksii.

Lähdettiin lauantaina kahden aikaan autolla liikkeelle ja ajettiin Malmin lentokentälle. Sieltä Aerohotin lentäjä ja avustajat hakivat meidät, ja lähdettiin etsimään sopivaa paikkaa nousta kuumailmapallolennolle!

Olen osittain haaveillut, osittain kammonnut ajatusta kuumailmapallosta. Tavallaan ne ovat todella hienoja leijaillessaan taivaalla, ja olisi hienoa leijailla itsekin taivaalla. Mutta toisaalta miten sellaista ilmapalloa ohjataan ja kauheaa, kuinka korkealla sitä olisikaan...

YleX järjesti vuonna 2012 kilpailun, missä pystyi voittamaan kuumailmapallolennon PMMP:n (Paulan ja Miran) kanssa. Silloin todella halusin! Mutta näin kuusi vuotta myöhemmin pääsin taivaisiin.

Aluksi piti täyttää pallo. Se levitettiin auki puistoon ja ruvettiin puhaltamaan kuumaa ilmaa sisään. Misha oli mukana täyttämässä ;-) Pikkuhiljaa pallo alkoi kohota ilmaan, ja kaikkien piti nousta koriin odottamaan, että lähdemme lentoon. Se oli hassua, kun vihdoin aloimme hiljalleen kohota ja kohota. Ei se tuntunut oikeastaan miltään, maa vaan jäi alemmas.

Taivaalla ei ollut kylmempi kuin maassakaan (ja onneksi oli lämmin päivä), kun pallo liikkui tuulen mukana. Olihan se siistiä! Tunnin verran leijailimme taivaalla katsomassa maisemia. Lennettiin esimerkiksi hetki meren yllä ja Metro areenan ohi, sitten laskeuduimme Espoon Ikean viereiselle pellolle. Aluksi meinattiin laskeutua pain puuta, lentäjä näytti hetken aika hätääntyneeltä, mutta hipoen päästiin ohi. Maassa miehet pääsivät rämpimään ja kiskomaan korin sekä pallon parempaan kohtaan peltoa, ennen kuin se saatiin pysäytettyä (M leijaili tässä hetken korin ulkopuolella, kun kori pomppaili maahan ja ylös).

Lopuksi pallo piti tyhjentää, kierittää ja painaa takaisin säilytyspussiin, mikä oli 15 hengen porukallakin aika raskasta. Sen jälkeen, maailman ensimmäisen kuumailmapallolennon mukaisesti meidät kruunattiin (minusta tuli Espoon prinssi) kaatamassa skumppaa päähän. Saatiin onneksi lasillisetkin!

Todella hieno kokemus.

Ainoastaan harmittaa, että hukkasin (taas yhdet) suosikkiaurinkolasini päivän aikana...

Vaan tarinat jää elämään

Cheek. Cheekend. End.

Kirjoitin viime marraskuussa Facebookiin päivityksen.

"Cheekmania iski jälleen ja aamuvuorossa pääsin osaksi sitä! Äiti tuli poikansa kanssa jo 8:45 kyselemään, saahan minulta ostettua liput. Tasalta jännitin enemmän, että saanhan heille liput, kuin itselleni. Ja kyllä, onnistuin! 9:03 ne oli jo loppu, kun seuraava halukas kysyi.
Mutta meillä on myös liput 8-)"

Viime lauantaina oli se päivä, kuin me, ja toivottavasti myös he, kävivät Lahden Mäkimontussa hyvästelemässä Cheekin.

Keikka alkoi Kuka muu muka -biisillä ja alusta asti oli selvää, ettei kukaan. Koko montun väki huusi, lauloi ja eli mukana. Meidän paikat oli c-lohkossa, eli aika kaukana, mutta sieltä toisaalta näki koko jättimäisen lavan rakenteineen ja erikoistehosteineen. Ja kun ihmismäärä ympärillä oli niin mieletön, ihan yhtä hyvin siellä kaukana sai bailattua.

Settilista oli todella kattava uran varrelta - aivan ensimmäisistä biiseistä (Avaimet mun kiesiin ja Tuhlaajapoika) Vain elämää -covereihin ja Lukas Leonin XTC:hen. Yksi suosikkihetkistäni oli, kun Kaija Koo asteli lavalle Tinakenkätytön aikana ja sen jälkeen he vetivät vielä Nää yöt ei anna armoo!

Vierailijoita riitti muutenkin; Herrasmiesliiga, Elastinen, Kapasiteettiyksikkö, JVG, SANNI, Diandra... mutta show oli silti edottomasrti Cheekin. Bändi soitti upeasti, taustalaulajat ja TS tuplaajana täydensi esitystä, mutta Cheek loisti "kuin" viimeistä päivää. Artisti piti pitkiä puheita, kiitteli, kehotti juhlimaan, ja lopuksi itki.

Encoren ensimmäinen kappale oli Mitä tänne jää, minkä Cheek kirjoitti aikoinaan kun kaikki oli vasta alussa eikä lopettamisesta ollut tietoakaan. Ja illan viimeinen kappale oli Valot sammuu, mikä oli kirjoitettu juuri tuohon tilanteeseen. Kun kaikki on sanottu.

Keikan jälkeen näin sen hysterian, mikä lavan edessä oli. Ja muistan sen tunteen, kun lähes viisi vuotta sitten itse itkin Jäähallin eturivissä. Kaikki tsemppi Cheek-faneille: kyllä se siitä! Musiikki ja kaikki ihanat muistot jää.

Biisilista:

Kuka muu muka

Fiiliksissä (feat. Dianda)

Sokka irti

Jippikayjei

Chekkonen

Kaikki hyvin

All good everything

Tuhlaajapoika (feat. Tasis)

Liekeissä

Jossu

Avaimet mun kiesiin

Tinakenkätyttö (feat. Kaija Koo)

Nää yöt ei anna armoo (feat. Kaija Koo)

Sä huudat

Sillat (feat. Ilta)

Anna mä meen

Keinu

Sinuhe (feat. Elastinen)

Yhtäccii (feat. Elastinen)

Me ollaan ne (feat. Elastinen, JVG, Pete Parkkonen)

XTC (feat. Lukas Leon, Etta)

Leveellä (feat. Herrasmiesliiga, Kapasiteettiyksikkö)

Flexaa (feat. Sanni, VilleGalle)

Niille joil on paha olla

Kyyneleet

Enkelit

- - -

Mitä tänne jää

Timantit on ikuisia

Äärirajoille

Valot sammuu

Oli se hieno konsertti! Onneksi ostettiin liput, onneksi mentiin. Kiitos Cheek <3

Maailman karuin kaupunki on tänään kauniimpi

Haloo Helsinki!, Casino Helsinki, 13.8.2018

Se oli joku tiistai-aamu heinäkuussa, kun olin ajamassa töihin ja radiosta (kuuntelen autossa aina Radio SuomiPoppia) pärähti mainos, että Haloo Helsinki! on elokuussa Casino Helsingissä eturivikeikalla. Mitä!

Törmäsin kerran Elliin kesän aikana kaupungilla ja hän kertoi, että joku yksityiskeikka olisi vielä festareiden jälkeen ennen taukoa. Enpä arvannut, että se voisi olla yksityiskeikka, minne jopa pääsee! Ihmeellistä oli myös se, että voitin liput varmaan toisena päivänä, kun sitä onnenpyörää Suomipopin nettisivuilla pyöritin.

Tuossa samassa keskustelussa Elli kertoi, että he on jättäneet Kiitos ei ole kirosanan ja Saatanan Zenin settilistasta pois, sillä festareiden aikarajat on niin tarkat. Odotin ilman muuta, että tuollaisella klubikeikalla kuulisin tuon rähinäbiisini, mutta jo ennen keikkaa selvisi eräiltä tosifaneilra, ettei niitä oltu soitettu Simerockissakaan (missä myös olisi kuulemma saanut soittaa vaikka läpi yön). Odotukseni ei siis olleet erityisen korkealla, mutta pieni toivonkipinä eli, kun kyseessä oli viimeinen keikka ennen kahden ja puolen vuoden taukoa.

No, ei niitä sitten tullut. Settilista oli täysin sama kuin kesän festareilla - joskin ihan hyvä sellainen. Oli kivaa olla viimeisenä tuollaisella intiimimmällä keikalla, vaikka Casinossa paikkana mua on aina ärsyttänyt, kun siellä ei ole eturiviaitaa tai muuta, niin hyppiminen on vaikeaa. Jos sellaista tykkää harrastaa keikoilla ;)

13.8. tuli 10 vuotta täyteen ensimmäisen levyn julkaisusta. Sen kunniaksi bändin taustalakana oli se sama, mikä silloin kymmenen vuotta sitten (sekä viime syksyn areenakiertueella ekoissa biiseissä). Mutta itselle suurempi ilonaihe oli, että bändi tuli vetämään vielä encoren ja soitti Haloo Helsingin! Se on kuitenkin sellainen "mistä kaikki lähti" -biisi, mikä on ilo kuulla. Ja ainakin ensimmäiset 20 näkemääni Haloo-keikkaa alkoi sillä...

Tämä oli hieno tapa päästää bändi tuolle! Törmäsin Elliin vielä baarin ovilla, niin sai toivotettua suullisestikin hyvät lomat. Vaikka moni asia heissä on vuosien aikana ärsyttänytkin, niin on he vaan <3

Jere & Leo @ Casino Helsinki

Tavastia, 5.6.2018

Sitä itserakkausjuttuu

Olen miettinyt viime aikoina paljon, missä menee terveen ja sairaalloisen itsekkyyden raja? Ehkä sen pohtiminen tekstinä auttaa myös.

Esimerkiksi tuossa Mariskan Itserakkausjuttuu-biisissä muistutetaan terveestä itsekkyydestä - ajattele itseäsi äläkä niin välitä muiden mielipiteistä (itseesi liittyen). Samankaltaiset voimaannuttavat laulut ovat olleet viime vuosien hittejä, missä kerrotaan, että olet hyvä tuollaisena ja pärjäät kyllä. Mutta onko niiden vaikutus hyvä kaikille, onko ok samaistua niihin ja ajatella "oh yes, voin tehdä mitä vain!" ?

Olen kuullut paljon itsekkyydestäni enkä lähde sitä kiistämään. Tykkään tehdä asioita, mistä tulee hyvä mieli ja koen saavuttavani jotain. Ilmeisesti en kuitenkaan näe sitä rajaa, kuinka paljon voi ajatella omaa etua ja hyvinvointia, ja milloin pitää laittaa toiset etusijalle...

Jos olisimme sopineet ystäväni Z kanssa, että menemme leffaan lauantaina, mutta samalle illalle tuleekin bändin A levynjulkkarit, mihin on luvattu kolme vierailijaa ja spesiaalibiisejä, mitä ei ole soitettu kymmeneen vuoteen, niin tottakai haluan sinnekin. "Epäitsekäs" ihminen varmaan unohtaisi keikkahaaveet ja menisi kiltisti elokuviin, mutta itse yrittäisin järjestää molemmat ohjelmaan ja haluaisin sinne keikalle.

Tiedän, että keikan väliin jättäminen harmittaisi enemmän kuin siirtää leffan ajankohtaa vaikka viikolla - varsinkin, kun yleensä somekanavissani sitten tuollaisia spesiaalikeikkoja sitten hehkutetaan ja paha mieli jatkuu useamman päivän. Mutta tiedostan myös, ettei ole kiva tehdä toiselle ohareita. Sen takia ehdottaisinkin aikaisempaa näytöstä tai kaverilleni jotain muuta tekemistä illaksi, miksei keikkaseuraksikin.

Toinen tilanne minkä keksin, voisi olla, että olen sopinut ystäväni Y kanssa meneväni syömään, mutta kaveriporukalla X onkin juhlat (missä vaikka olisikin vielä henkilö V, kenet haluaisin nähdä syystä tai toisesta), niin juhlat helposti houkuttelevat enemmän... ja koska tykkään mahduttaa kaiken aikatauluuni, ruokailu saattaa jäädä lyhyemmäksi, koska toivon ehtiväni sieltä vielä juhliin.

Ehkä yksi syy, miksi haluan aina ehtiä joka paikkaan, ja olla kaikessa mukana, on kun pelkään usein jääväni jostain paitsi. On ihmisiä, joiden kanssa tapahtuu aina jotain hauskaa, tai heille tapahtuu usein ihan uskomattomia (ehkä värikynitettyjäkin) asioita, ja haluan siihen mukaan. Tietenkään ei saisi ketään muuta feidata, koska ihan yhtä arvokkaita kaikki ihmiset ovat. Ehkä he ovat jopa arvokkaampia, jotka ovat pyytäneet nähdä juuri minua, kuin ne, jotka vaan ilmoittaa, että saa liittyä seuraan...

Lisäksi keikkojen kohdalla on sellainen pieni twisti, että toivon tapaavani uusia, "merkityksellisiä" ihmisiä sen suhteen, että tulevaisuudessa pääsisin alalle töihin. Aina painotetaan, kuinka tärkeitä suhteet ovat. Ja no, yhtään vähentämättä sitä nautintoa, minkä itse keikat ja livemusiikki aiheuttaa.

Olen myös keskustelleet paljon, paljon siitä, kuinka "minä saan aina kaiken haluamani" ja toiset ei pääse joka paikkaan. Eihän elämässä ikinä saa kaikkea mitä haluaa, mutta... no, yleensä yritän mahdollisimman pitkälle.  Eikä niitä asioita ainakaan saa, jos aina jättää mahdollisuuksia (mennä jonnekin, tavata joku) käyttämättä.

En tiedä, oliko tässä tekstissä mitään järkeä, tai avautuuko se kellekään muulle. Jos puhutteli, vihastutti tai ihastutti, saa kommentoida! Mielelläni keskustelen lisää eri näkemyksistä.

Se huuma haihtui kyyneliin; nyt pitäis kasvaa, eikö niin?

Tiktak, SuomiPop Festivaali Jyväskylä, 12.7.2018
Tikatk, Tammerfest, 20.7.2018

Kaksi kertaa Tiktak. Jyväskylän SuomiPop festareilla ja Tammerfesteilla pääesiintyjinä. Oli ihanaa!

Keikat alkoivat videonauhalla vuosituhanteen vaihteesta ja taustalla soi remix Sekoitat mun maailman -biisistä. Naiset tuli lavalle yksitellen ja hurjien suosionosoitusten saattelemana. Itselläni ihan muutama ensimmäinen kyynel pääsi jo siinä vaiheessa. Sitten Nea alkoi pimputtamaan Minne vaan -introa (ja se tulikin aika monta kertaa) ja keikka alkoi. Tunti ja vartti sellaista hurmosta, että ehkä vaan PMMP pystyisi parempaan.

Minulla oli ollut yksi toivekappale, mitä on rakastanut 6-vuotiaasta asti, ja se tuli heti toisena; Jotain muuta. Lähdetään tänään tai Rannaton ei ole minulle oikein koskaan olleet kovin suuria kappaleita, mutta muuten settilista hipoi täydellisyyttä. Paha sana, Miten onni korjataan, Sankaritar... ja kaikkien ilmiselvien hittien lisäksi Harhaa sekä Aivan sama!

Jää, Häiritsen sinua ja Ympyrää oli kiedottu hyvin toimivaksi potpuriksi, mikä oli silleen ihan kiva idea, että settiin mahtui kolme kappaletta enemmän. Kaikkia omia suosikkeja ei tietenkään kuultu, mutta yksi, mitä todella ihmettelen, ettei Kyyneleet tullut millään keikalla. Ja sitä selvästi ihmetteli muutkin, koska Tampereen (eli viimeisen) keikan jälkeen koko tuhatpäinen yleisömeri jäi kaatosateeseen laulamaan sitä itse, kun bändi ei palannutkaan encoreen. Helvetti, miten hienoa!

Yleisö oli muutenkin ihan todella hyvin mukana molemmat keikat, mitä näin. Itse olen kaivannut Tiktakkia takaisin viimeiset kymmenen vuotta, mutta rehellisesti en ollut varma, kuinka moni muu kaipasi. Näköjään ihan todella moni! Ja siitä energiasta, mikä bändistä lähti, voi päätellä, ettei hekään ihan vaan yleisön takia tehnyt neljää paluukeikkaa. Ainoastaan on rikos, että noin kovassa iskussa oleva bändi lopetti heti uudestaan... mutta toisaalta oikea comeback olisi vaatinut uutta musiikkia ja ehkä Tiktakin vetovoima oli nostalgiassa sekä vanhassa tyttöenergiassa.

Loppuun on vielä pakko mainostaa, että olin jo silloin 7-vuotiaana aivan tavattoman rakastunut Nooraan. Ja niin vaan edelleen oli pakko mennä eturiviin siihen suunnilleen hänen kohdalle :'D Ja pidin erityisesti, kun Petra ja Emppu veti Satuprinsessan akustisena ja Noora lauloi taustoja.

Tänä yönä taivaaseen, Lopeta ja Heilutaan tykitti keikat loppuut. Ah! Ei tullut encorea, mikä sopi minulle, sillä mielummin koko 75 minuutin slotti musiikkia. Jyväskylän keikan jälkeen jäi vain hirveä palo nähdä toinen keikka, ja Tampereen jälkeen läpimärkänä olin vain todella onnellinen, että tuollaiset keikat järjestettiin. Kunpa vielä tulisi se Tavastia...

Biisilista:

Sekoitat mun maailman -intro
Minne vaan

Jotain muuta

Lähdetään tänään

Paha sana

Samantekevää

Sankaritar

Rannaton

Miten onni korjataan

Kuka vaan

Jää / Häiritsen sinua / Ympyrää

Harhaa

Aivan sama

Satuprinsessa

Tuuleksi taivaanrantaan

Tänä yönä taivaaseen

Lopeta

Heilutaan

Mä koska haluun olla Nylon

Maija Vilkkumaa, M/S Rhea, 12.7.2018
SuomiPop Festivaali Jyväskylä, 12.-14.7.2018

Kesken Ruisrockin (blogiteksti yhä kesken, kun silloin tapahtuu aina niin paljon) tuli huonoja uutisia: Misha loukkasi jalkansa ruotsinlaivalla! Tämän tapahduttua lauantai-sunnuntai välisenä yönä, niin heti keskiviikkona lähdimme omalle kesälomaretkelle; ensiksi Äänekoskelle, sitten festareille.

Päätimme lähteä, vaikka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt jäädä leputtamaan jalkaa kotiin ja antaa sen parantua. Muttei se onneksi irronnut festariviikonlopun aikana! Painavimmat syyt lähteä olivat Tiktak (minulle) ja Nylon Beat (hänelle).

Ensimmäisenä festaripäivänä päätettiin skipata Teflon Brothers sekä Pikku G, koska festarialueen vierestä lähtevällä M/S Rhean risteilyaluksella soitti Maija Vilkkumaa! Se kuulosti niin erikoiselta keikalta, että lähdimme Päijänteen vesille seilaamaan kolmeksi tunniksi - helteiseen auringonpaisteeseen, keikka oli kannella ja baari auki. Se olisi ollut ihana ajelu jo pelkästään katsellessa maisemia, mutta hyvin bändikin veti. Settilistassa ei ollut suuria ihmeitä (Hiuksissa hiekkaa <3), mutta tunnelma oli uskomattoman rento ja Maija kertoi hauskoja muisteluja kappaleiden välissä. Risteilyjä oli vielä toinen illemmalla, mutta sitten me lähdimme jo festareille!

Maija Vilkkumaa @ M/S Rhea

Ensimmäisenä päivänä esiintyi ainakin JVG, Anna Erikson, Popeda ja Apulanta. Räppäreitä katsottiin vähän kauempaa, mutta M:llä oli vaikeuksia jalkansa kanssa, kun ei ollut, mihin nojata. Manserock-keikaksi siirryimme siis luontevasti eturiviin (odottamaan pääesiintyjää) :D He ovat ihan tajuttoman kovia! Anna ja Apulanta valitettavasti esiintyivät eri lavalla, emmekä viitsineet enää siirtä eturivistä pois, koska siinä oli aita, mistä ottaa tukea, ja Tiktak esiintyi illan viimeisenä sillä lavalla.

Kirjoitan Tiktaktista enemmän viikon päästä, kun olen nähnyt toisenkin keikan. Mutta se oli ihanaa. Sellainen tunteiden vuoristorata; nostalgiaa, naurua ja muutama kyynel jo siinä hetkessä, kun bändi astui lavalle. Onneksi perjantaina uudestaan!!

Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli Ellinoora. En ole viime aikoina (tai no viime kesänä) enää oikein lämmennyt Ellinooran keikoille... hänestä(kin) on ruvennut karsiutumaan se aitoius aika rankalla kädellä. Viime kesänä ajattelin, että pitkä kiertue on vaan tehnyt tehtävänsä, ja on nämä muutama tänä vuonna ollut jo parempia. Eniten nykyään ärsyttää, kun hän pelleilee laulun kanssa - pyytää yleisöä laulamaan mukana, mutta muuttaa itse laulumelodioitaan, ja lopulta oma olo on vaan tyhmä, ikään kuin laulaisi väärin. Mutta settilista oli kesän paras, tuli sekä Kahleet että Minä elän!

Ellinoora @ SuomiPop Festivaali Jyväskylä

Roope Salminen & koirat jatkoivat toisella lavalla, ja Ellinoora tuli vetämään heidän kanssa uudestaan Sitä säät mitä tilaat. Muuten koirat oli ihan uskomattoman kovia, jopa M (joka ei ole paljoa Roopesta välittänyt) tykkäsi.

Tuure Kilpeläisen & kaihon karavaanin aikana pidimme ruokatauon, ja saimme uusia humalaisia ystäviä. Neljä Ruusua mentiin katsomaan taas eteen, ja ai että, ne oli tylsiä. En ole koskaan liiemmin kiinnostunut kuuntelemaan, ja olen kerran aiemmin nähnyt festarikeikan, eikä nyt kiinnosta yhtään sen enempää. Yöstä mun odotukset oli paljon korkeammalla - olen yleensä tykännyt heidän festarikeikoista, missä soi kaikki (vanhat) hitit. Nyt he aloitti aivan uudella humpalla ja humppaa se oli koko keikka... muutamaa piristävää kasarihittiä lukuunottamatta. Ehkä kaikista hirveintä oli, kun Olli lauloi Joutsenlaulun (sehän on siis Jussi Hakulisen hieno teos).

M jäi pitämään eturivipaikkoja toisella lavalle, kun mä lähdin katsomaan muutaman biisin SANNIa. He oli Ruisrockissa huomattavasti Naantalia parempia, ja samalta meno näytti nytkin! En vaan oikein saanut itse keskityttyä ja Jacuzzin aikana lähdinkin takaisin M:n luokse odottamaan Nylon Beatia. Sitten oli bileet! Valitettava tosiasia on, että keikkaa odotellessa juotiin ehkä pari bisseä liikaa, niin muistikuvat on vähän sekavia... pieni hiprakka auttaa usein fiilikseen, mutta se vie keskittymiskykyä kriittisesti :/ Keikka alkoi kuitenkin Syyttömällä, mikä on ehkä mun all-time-favorite bändiltä. Setissä ei ollut muuta kun hittejä, osa nivottuna potpuriin, eikä se kestänyt kuin tunnin (vaikka aikaa olisi ollut 75 min). Lisäksi taustatanssijat, liikkuvat lavasteet, asunvaihto (propsit Tiktak ja Gimmel -paidoista!!) ja yliannostus pinkkiä loivat vähän liian muovisen fiiliksen, mutta ehkä Nylon Beat oli juuri sellainen 90-luvulla. Oli kuitenkin ihanaa bailata ja kuulla livenä mm. Jos, Seksi vie ja taksi tuo ja Teflon Love!

Nylon Beat @ SuomiPop Festivaali Jyväskylä

Naikkareiden jälkeen treffattiin yhtäkkiä paljon eri kavereita, jotka olivat myös festaroimassa. Tarkoitus oli mennä katsomaan Juha Tapiota, mutta jäimme niin kauas, ettei musiikkiakaan aina kuulunut (oman ja muiden) örvellyksen yli, eikä mitään ainakaan nähnyt. Cheekin kohdalla kävi melkein samoin, paitsi itse pidin huolen, että tiedän aina, mikä biisi on menossa jä välillä kävin bailaamassa vähän lähempänä. Mutta tuollaista se valtaosan festarointi kai on! Ja ihanaahan se oli vaan hengailla kavereiden kanssa hyvän musiikin soidessa taustalla.

Festareiden päätyttyä ilta jatkui vielä Jyväskylän yöelämään ja sen seurauksena aamulla missattiin sekä Vesta että Laura Voutilainen. Ja kyllä taas harmitti. Varsinkin, kun Laura kuulemma esitti huikean Mamma Mia! -musikaalibiisinsä: The Winner Takes It All (miten se suomeksi sitten onkaan). Mutta sitä en kuullut, vaan astelimme porteista sisään vasta kun Jenni Vartiainen veti Duran Durania. Jenni oli kyllä huikea, vaikka keikan aikana vuorotellen satoi ja paistoi, ja piti vaihdella sadevarusteiden määrää. Muutaman lyhyen setin pettymyksen jälkeen (esim. vappukeikka ja Helsinki-päivä) nyt tuli oikeastaan kaikki biisit, mitä festareilla toivookin kuulevansa! Malja kruunaa aina.

Väsyneinä ja läpimärkinä lähdettiin Jennin jälkeen takaisin hostellille rentoutumaan. Forenom oli muuten todella toimiva majoitus, mutta juuri tuolloin lauantaina heidän ovikoodisysteemi kaatui ja lopulta kukaan ei päässyt sisään rakennukseen, omaan kerrokseensa eikä huoneisiinsa. Vastaantulijoiden avulla me päästiin onneksi omalle ovelle saakka ja toimivana hetkenä myös sisälle. Huoneeseen ei mahtunut juuri muuta kuin sänky, vessa ja suihkutkin oli käytävän yhteiset, mutta kertaakaan ei jouduttu jonottamaan, ja tolleen festareilla se pelkkä sänky riittää majoitukseen. Vahva suositus!

Niko ja Jussi tuli siihen meidän luo myös viinille, ennen kuin lähdettiin viimeisille keikoille. Kaija Koota en ollut vielä koko kesänä ehtinyt näkemään (paitsi encoren Ruississa), joten olin vallan yllättynyt Tinakenkätytöstä ensimmäisenä biisinä! Muuten setti oli aika tutun tuntuinen, Paa mut cooleriin oli tietysti lisätty ja ilmeisesti siksi Kuka sen opettaa jäänyt pois. Virhe! Encoren aikana siirryttiin sitten toiselle lavalle odottamaan illan viimeistä keikkaa.

Haloo Helsinki! @ SuomiPop Festivaali Jyväskylä

Haloo Helsinki! oli omassa kovassa iskussaan. M oli laittanut heille viestiä, että soittaisi Go Saimaan, kun minä siitä niin pidän (that's so cute <3), mutta ei sitä tietenkään tullut... setti oli sama kuin Tavastialla, paitsi Kiitos ei ole kirosana ja Saatanan Zen oli jätetty pois. Kyllä se silti toimi! Texas, Pulp Fiction ja Hulluuden Highway viimeisinä ovat niin kova lopetus, että väkisinkin jää hymyilyttämään. Onneksi näkee vielä kertaalleen heidätkin ennen taukoa!

Sunnuntaina käytiin vielä Äänekoskella synttärikahveilla ennen kotimatkaa. Kiva viikonloppu ja yllättävintä on varmaan se, että M:n jalkakin pysyi vähintään yhtä ehjänä, mitä se oli festareille lähdettäessä :D

Sulla on syksyllä uudet kuviot

PÄÄSIN KOULUUN!

Viime viikon tiistai oli ihan katastrofipäivä. Aamulla sähköpostiin tuli viesti, etten saanut opiskelupaikkaa yliopistolta suomen kielen linjalta. En ollut edes varasijalla, koska pistemäärä jäi vähän alle vaaditun. Sama tilanne kuin vuosi sitten taiteiden tutkimuksen kanssa. Paitsi silloin lähdin uutiset kuultuani "nollaamaan", nyt hälytettiin töistä toiseen Postiin hätäavuksi, kun siellä oli liian vähän henkilökuntaa ja liikaa tekemistä.

Keskiviikkoaamuna sain Instagramissa direct-viestin VMP:n sivustolta, että he haluaisi soittaa minulle päivän aikana. Pääsen perjantaina Sannin haastateltavaksi #sanninassari-työtehtävään! Vähän pettymyksen tuottanut Ruisrockin ohjelmisto parani huomattavasti, olisihan se siisti duuni saada (vaikka onkin vain päivän). Ja tulevaisuuden suunnitelmilleni myönteinen.

Torstaina julkaistiin viimein Metropolian tulokset: kulttuurituotannon linjalle pääseminen oli kaatunut jo ennen pääsykoetta, kun yksi ennakkotehtävä jäi suorittamatta. Harmittaa, olisin mieluiten mennyt opiskelemaan sitä. Mutta liiketalouden (ainoa koe kolmesta, mihin en jaksanut panostaa) opinnoissa aloitan elokuussa!! Ja se on varmaan hyödyllisin ala kaikista hakemistani, joten ehkä hyvä, että päädyin sinne. Eiköhän kulttuurialallakin tarvita markkinointia... :P

Elämä on uni kesäyön

Olavi Uusivirta, Lonnan saari, 21.6.2018

Olavi Uusivirran juhannuskeikka! Muutama vuosi sitten ajettiin kavereiden kanssa Karkkilaan, jonnekin latoon, katsomaan vastaavanlaista. Itse asiassa sellainen olisi ollut tänä juhannuksenakin, mutta mökki vei voiton - onneksi aatonaattona Suomen paras livebändi esiintyi Lonnan saaressa.

Saavuttiin Lonnaan about tuntia ennen keikan alkua, mutta lämppäri missattiin kumminkin, kun piti töiden jälkeen pakata auto lähtövalmiiksi. Suunnitelmana oli siis suoraan keikalta startata sinne juhannuksen viettoon.

Eturiviin mahtui hyvin ja siellä tiedettiin kertoa, että ulkomailla ollut itse artisti oli alunperin laskeutumassa Helsinkiin vasta kahdeksan aikaan, kun keikan piti jo alkaa. Kuitenkin puolituntia ennen nähtiin hänestä jo vilaus lavan sivussa, niin ilmeisesti oli löytynyt aikaisempikin lento!

Uusi Kesäyön uni aloitti keikan ja siinä vaiheessa tuli jo hyvä fiilis. Oli ihan törkeän hyvä! Me ei kuolla koskaan jatkoi ja sen jälkeen Hän laulaa kuin kuolisi huomenna!! Se on niin hyvä; olen aina niin onnellinen, kun se soitetaan. Totesin M:lle jo sen jälkeen, että tämä on ehkä paras keikka Olavilta.

En tiedä mitä menetän jos nyt jään, Kolumbus, Ukonlintu ja virvaliekki, Rakkautta ilmassa... ihan järjetön setti! Niin paljon tuollaisia kappaleita, mitkä ei kovin usein soi ja aiheuttaa aina parin ilon hypähdystä. Sen lisäksi bändi veti ihan todella tunteella ja meiningillä, Olavi pyöri ainakin kolmesti yleisön puolla. Ja me tultiin kanssa aika hyvin juttuun, kun hän tuli halailemaan tosi usein ;)

Juhannusteemaa tuli keikalle cover-kappaleista. Olavi Virran Kultainen nuoruus sai koko saaren valssaamaan ja encoressa Baddigtonilta sekä Paratiisi, että Valot. Ja vielä Topi Sorsakosken On kesäyö, jonka soittamisesta on varmaan yhtä kauan kuin edellisestä juhannuskeikasta. Valojen lopussa, kun Olavi venytti viimeisiä rivejä ja oli aivan hiljaista, joku neropatti hihkaisi "Soittakaa Rakkausrunoja!" Täydellinen tunnelman latistaja ei saanut haluamaansa, mutta Olli rummuistakin huikkasi, että hieno ajoitus :D

Olin niin onnellinen tuon keikan jälkeen, että melkein itketti. En ole yhtään huonoa Olavi Uusivirta -keikkaa nähnyt ja jotkut varmaan ajattelee mun hehkuttavan aina näin, mutta ei. Ei se ole niin, jotkut keikat on "vaan" hyviä, mutta sitten on näitä tajunnan räjäyttäviä, ehkä kerran-kaksi vuodessa.

Biisilista:

Kesäyön uni

Me ei kuolla koskaan

Hän laulaa kuin kuolisi huomenna

Auttakaa!

Elvis istuu oikealla

En tiedä mitä mentän jos jään

Hei hei

Tahdonko kuitenkin sut takaisin?

Kolumbus

Kultaa hiuksissa

Reeperbahn

Kultainen nuoruus

Ukonlintu ja virvaliekki

Rakkautta ilmassa

On niin helppoo olla onnellinen

Ollaanko tämä kesä näin?

Tanssit vaikka et osaa

Kauneus sekoittaa mun pään

---

Kaiken jälkeen olet kaunis

On kesäyö

Paratiisi

Valot

Nuori ja kaunis

Mi scusi, benvenuto nella mia jacuzzi?

SANNI, Naantalin Kaivohuone, 15.6.2018

Kuten keväällä kirjoitin, olisin halunnut viime kesänä Kaivohuoneelle katsomaan SANNIn viimeistä keikkaa ennen määrittelemätöntä taukoa. Olin sitten kuitenkin sairaalassa ja missasin ehkä hienoimman keikan (kuulemani perusteella), mitä he on soittaneet. Perjantaina oli revanssi!!

Ennen sitä viikolla julkaistiin KAKSI uutta kappaletta. Tiistaina tuli Jacuzzi ja se on mun mielestä tosi hauska! Ei kovin vakava biisi eikä erityisen hieno, mutta se tarina on hauska ja oikeasti naurahtelin ääneen kun kuuntelin sitä ensimmäistä kertaa. Ja italian kielen ääntämisen opettelussa onkin kesälle ohjelmaa...

Sitten keskiviikkona ilmoitettiin, että torstaina julkaistaan Sit ku mä oon vapaa. Olin aivan varma, että se on uuden albumin nimi ja kesäfestareilla kuunnellaan uusia biisejä. Mutta ei, sieltä tulikin vain SANNIn paras biisi toistaiseksi. En ymmärrä, miten hän teki sen taas (kuten kaikkien aiempien albumien kohdalla), että hän kirjoittaa juuri omaan elämäntilanteeseen kolisevan laulun.

Näillä lähtökohdilla lähdimme perjantaina ajamaan kohti Naantalia. Se oli aika ihanaa muutenkin - hyvällä porukalla roadtrip! Ah, kuinka rakastan niitä. Hyvää musiikkia, höpöttämistä ja pientä hiprakkaa (paitsi kuski tietenkin joi vain limpparia).

Keikka alkoi Pornolla, kuten olin vähän aavistellut. Se on hyvä tapa aloittaa, onpahan sitten pois alta.

Settilista oli pelkkiä hittejä, kaikki biisit on soineet radiossa, ja bändi oli muutenkin vähän jäässä tauon jälkeen. Hyvin he veti (pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta) ja oli ihanaa heilua taas niiden biisien tahdissa, mutta... koen oloni vähän pettyneeksi, kun tulin "korvaamaan" sitä menetettyä superkeikkaa ja ei tullut yhtään biisiä, mikä ei tulisi soimaan myös koko kesää festareilla.

Okei, no olihan siellä paljon biisejä, mitä ei ole ennen keikoilla soitettu: kolme tulevan levyn singlelohkaisua, Timantit on ikuisia sekä Kelpaat kelle vaan on kaikki julkaistu keikkatauon aikana. Varsinkin nuo Vain elämää -biisit oli ihanaa kuulla, mutta niitäkin olisi voinut treenata tuolle keikalle vähän enemmän. Jotain!

Jos mä oon oikee oli sovitettu uudelleen, tai oikeastaan Sanni sovitti sitä itse lavalla yksin leikkien kitaralla ja sämplerillä. Ihan hauska juttu, mutta ainakin näin ensimmäistä kertaa toteutettuna vähän pitkäveteinen.

Mutta kaiken tämän negatiivisuuden jälkeen vielä painotan, että oli kivaa pitkästä aikaa olla Sannin keikalla! Ja odotan tulevia festarikeikkoja innolla :)

Biisilista:

Pornoo

Pojat

Vahinko

Timantit on ikuisia

Jacuzzi

Prinsessoja ja astronautteja

SANNI

Jos mä oon oikee

Me ei olla enää me

2080-luvulla

Trampoliini

Sit ku mä oon vapaa

Kelpaat kelle vaan

Että mitähän vittua

Jos lähden rakkautta etsimään; olen varma, se ei vastaan tuu

Viime keväänä ahdistuin kaikista epäonnistuneista ihmissuhdevirityksistä ja päätin parantaa elämänlaatua keskittymällä tärkeämpiin asioihin - esimerkiksi pääsykokeisiin. Mutta kun olin poistamassa Tinderiä, puolivahingossa laitoin vielä yhden liken ja siitä tuli match. Sen jälkeen kyllä poistin sen sovelluksen. Ja juuri kuun vaihteessa juhlimme vuosipäivää Mamma Mia! -musikaalissa! Ihan super hyvä jopa Suomeksi <3

Vuosi sitten olin tapaillut tätä ihanaa miestä jo useamman kuukauden "salaa". En ollut kertonut kenellekään, koska tarkoitus oli keskittyä vain lukemiseen ja unohtaa muut - mikä ei tietystikään onnistunut. Suoraan pääsykokeista lähdin viettämään iltaa ystävieni kanssa ja tämä mysteerimieskin liittyi seuraan. Illan aikana myös äitini ilmestyi käymään... ja sen illan keskustelujen pohjalta aloimme virallisesti seurustelemaan.

Vuoteen on mahtunut yllättävän paljon asioita, enkä voi sanoa, että yhtään mikään olisi sujunut ongelmitta. Ja niin hassua kun se onkin, vaikka tykkää Facebookissa samoista sivuista, ei silti ole ihan samanlainen ihminen. Ja vaikka tykkää tehdä samoja asioita, niitäkin voi tehdä niin monella eri tavalla.

Varsinkin tänä keväänä, kun alkuhuuma on alkanut laantua eikä toisen käytöstä katso enää niin vaaleanpunaisten lasien läpi, välillä on ollut helvetti irti. Ja minä itse, ensimmäisessä vakavassa parisuhteessa, olen tehnyt kaikki "aloittelijan virheet". Silti ainakin toistaiseksi hän on halukas katsomaan, miten niitä jään paikkailemaan... and vice versa ;-)

Skumpat ja väliaikatarjoilut ja kaikki! Järjestin yllätyksellisen illan ;)

Ensi kerralla aiheesta voisin jatkaa kysymyksestä "Onko seurustelu vastannut odotuksiasi...?"

Mä mietin et "ai jaha, kiitos sullekin näistä vuosista"

Haloo Helsinki!, Tavastia, 5.6.2018

Olin siis oikeassa. Ainakin melkein.

Eilen Haloo Helsinki! soitti Tavastialla. Yksityiskeikka, mihin pääsi muutaman somekilpailun voittajia, sekä bändin kovimpia faneja. Ja keikalla kerrottiin etukäteen tänään julkaistu uutinen: kesän keikkojen jälkeen bändi jää 2,5 vuodeksi tauolle. Uusi levy julkaistaan vuonna 2021.

Perustelin jo, miksi tauko oli odotettavissa ja ihan hyvä asia. Tai oletin sen olevan lopettamispäätös, vielä Ellin spiikatessakin. "Nyt kannattaa tulla katsomaan meitä festareille, koska kesän jälkeen...", mutta hän kertoikin useamman vuoden tauosta. Taas. Mutta miksi niin pitkä aika? Jollei he itsekin ymmärtäneet, että viime ajat on vaikuttaneet vähän väkinäisiltä. Toivottavasti tauko käytetään nyt sen miettimiseen, mitä he oikeasti haluavat, ja uuden kipinän löytämiseen.

Villeimmät huhut tietysti ovat, että Elli olisi raskaana (tai miksei joku pojistakin voisi saada perheenlisäystä). Se olisi tietysti ihanaa! Ja Elli on onnistunut varjelemaan yksityiselämäänsä sukunimeä myöten niin tarkkaan, ettei varmasti kertoisi tästäkään. Eikä bändikään kerro ikinä aikeistaan ja siksi kaikki puheet on nimenomaan huhuja.

Haloo Helsinki! @ Tavastia, 5.6.18

Itse keikka oli hyvä. Kukaan ei usko, miten paljon olin kaivannut heitä klubille, kaiken lavasteshow:n ja asunvaihtosirkuksen jälkeen. Vaikka tuo oli selkeästi harjoituskeikka isoille festareille ja kukin vuorollaan lähti takahuoneeseen tekemään mitä ikinä, kun muut oli isommassa osassa... silti, Haloo Tavastia! Meininki oli rento ja Elli spiikkasi kuin "kavereiden kesken."

Settilista oli kuin viime kesältä kopioitu, vähän sekoitettu järjestystä ja lisätty uudet EP-biisit. Tykkäsin viime kesän keikoista, mutta nyt se tuntui taas jo koetulta ja hyviä biisejä (Rakasta mua nyt, Rakas) oli vaihdettu niihin huonoihin uusiin. Onneksi Saatanan Zen oli edelleen setissä ja vihdoin kuulin Texasin livenä! Jere ja Leo hoiti räppiosuudet törkeän komeasti, parempi kuin JVG feattaamassa.

Biisilista:

Farssi

Beibi

Kiitos ei ole kirosana

Jos mun pokka pettää

Kaksi ihmistä

Maailman toisella puolen

Oh no let's go

Saatanan zen

Maailma on tehty meitä varten / Vapaus käteen jää / Huuda!

Tuntematon

Kuussa tuulee

Ei suomalaiset tanssi

- - -

(Jukebox-skit)

Texas

Pulp Fiction

Hulluuden Highway

Keikan jälkeen bändi jaksoi tulla vielä baarin puolelle tapaamaan ihmisiä. Aika kiva, kun minä ainakaan en ole vuosiin jaksanut mennä enää mihinkään "bäkkärin ovelle" moneksi tunniksi seisomaan, jos heidät näkisi. Nyt oli helppoa käydä morjestamassa ja ottamassa "viimeinen kuva ennen vuotta 2021" <3 Ja onneksi tuo bändi soittaa niin monella samalla festarilla Tiktakin kanssa, että ehtii käydä kuuntelemassa nuo samat biisin, niin ei tule sitten ikävä.

Ehkä onnistunen kuva tähän mennessä..

Jos sä et tanssi, lähde marssii

Onko Haloo Helsingin aika jo ohi?

Kirjoitin heistä viimeksi puoltoista vuotta sitten, keikkatauon ollessa loppusuoralla ja yksi uusi biisi, Rakas, oli julkaistu. Rakas, joka jäikin uusimman albumin parhaimmistoon, mikä muuten toisti samaa kaavaa kuin edelliset. Tauko ei tuonut toivottua musiikillista uudistusta. *

Sen sijaan keikkatahti sai aivan uuden käänteen. Paluukeikat olivat Tallinnassa maaliskuussa. Se tuntui silkalta rahastukselta, mutta keikat olivat hyviä ja koko viikonlopun retki ihana, joten annoin anteeksi. Muutamaa viikkoa myöhemmin alkoi neljän viikonlopun kiertue Suomessa - isoimpia klubeja/saleja eikä mitään Helsingissä. Loppuvuonna 2017 oli vain 20 festarikeikkaa ja kymmenen illan areenakierue. Eli vain noin 50 keikkaa koko vuonna.

Haloo Helsinki! @ Saku Suurhall, 25.3.2017

Kesän keikat oli hyviä; bändillä oli hyvä meininki ja settilista vaihteli (pari kappaleen verran). Areenakiertue oli kaikkea muuta. Bändi jäi etäiseksi isoilla lavoilla, mitkä oli ahdettu täyteen mm. bändin logoja, koska muuten se näyttää tyhjältä (olen jo pitkään ihmetellyt, missä esimerkiksi kitaravahvistimet ovat - sekin loisi aitouden tuntumaa). Koko show’sta paistaoi suunnitelmallisuus ja muovisuus, kun ihan kaikki on treenattu, vaikka Elli sekoileekin puheissaan hölmösti. Sekään ei oikein istu enää bändin tyyliin. Positiivisin muisto areenakeikoista jäi keikkojen alusta, kun soitettiin ensimmäisen levyn kappaleita.

Haloo Helsinki! @ Kuopio Wine Festival, 3.7.2017

Emma-gaalassa 2018 Haloo Helsinki! polkaisi show'n käyntiin JVG:n kanssa uudella biisillä Texas. Se oli kova! Viime vuonna julkaistut yksittäisbiisit Tuntematon ja Joulun kanssas jaan olivat Haloo Helsingin tylsintä puolta, mutta tässä oli taas särmää!

Hetki sitten julkaistiin jatkona Texas-EP ja nyt ainakin on erilaista kuin aiempi tuotanto. Ensimmäinen biisi kuulostaa Paperi-T:ltä sekä vähän lopettamisaikeilta. Kakkosraidan skitistä tulee mieleen Maija Vilkkumaan Joku muu, mikä -EP, mutta Texas on edelleen tykki. Toiseksi viimeinen Kaksi ihmistä sisältää banjon ja lupaavan sävelmän, kun taas Ei suomalaiset tanssi haitarin ja letkeän meiningin. Mutta Ellin sanoittaminen ontuu molemmissa. Jää sellainen fiilis, että on ollut pakko tuottaa jotain uutta äkkiä, eikä mitään ole viimeistelty kunnolla. Huonoin julkaisu bändiltä.

Eikä tänä vuonna keikkoja ole enää viime vuodenkaan vertaa. "Haloo Helsingin kevään ainoat keikat Levillä!" otsikon alka paljastui neljä päivämäärää. Ja kesäfestareita on vissiin yhdeksän, plus laivakeikka ja YleX:n järjestämä yksityiskeikka Tavastialla. Syksylle ei auta kuin odottaa uutta areenakiertuetta, konserttisaleja tai uuden EP:n innoittamana lavatansseja. Mutta se voisi olla ihan hauskaa!

*vaikka Hulluuden Highway -levyllä on esimerkiksi Saatanan zen, mikä muistuttaa siitä alkuaikojen Haloo Helsingistä energiallaan ja asenteella, mikä on hyvä asia. Sekä Hei Haloo on konemusiikiltaan uudenlainen, hyvä kappale.

Hei me heilutaan taas!

En ole vissiin vielä hehkuttanutkaan, että TIKTAK KEIKKAILEE KESÄLLÄ! Ei vitsi, tätä olen odottanut. Enkä olisi uskonut.

Tiktak oli parasta maailmassa silloin ala-asteikäisenä, vähän aiemminkin. Olin 11 kun bändi päätti pistää pillit pussiin ja se oli rankkaa. Muistan, kun istuin tietokoneella ja vähän tuli kyyneliä silmiin, kun netissä luki viimeisen keikan loppuneen. Olin ehtinyt nähdä bändin kuitenkin lähemmäs kymmenen kertaa (siis tuon ikäisenä?) ja ihana äiti vei minut Ideaparkkiin asti katsomaan viimeistä ikärajatonta keikkaa!

Lempibändini hajottua naisten urat uuden musiikin parissa ei oikeastaan kiinnostanut. Alavalaa ja Petran soolotuotantoa kuuntelin pari biisiä joskus uteliaisuudesta, enkä liiammin palannut niihin. En moneen vuoteen kuunnellut Tiktakiakaan, kunnes joskus nostalgisoin kuuntelemalla vanhoja suosikkeja ja ymmärsin, mistä niissä lauluissa oikeasti lauletaan ja tykästyin bändiin uudelleen.

Petran soolouralle annoin pari mahdollisuutta, viimeisimmän hänen Vain elämää -kauden myötä ja menin jopa keikalle. Hänen omissa biiseissään on muutama ihan hyvä, mutta suurinta osaa niistä ei ole soitettu. Eikä kovin montaa hänen tuotannon laulua muutenkaan, setissä oli ehkä kolmasosa niitä. Toinen kolmasosa koostui Vain elämää -vedoista, mitkä on hyviä! Varsinkin Vie mut minne vaan Petran versiona muodostui viime kesänä tärkeäksi lauluksi :3

Eniten settilistassa oli Tiktakia. Se oli hauskaa ja nostalgista viime syksynä, kuulla kymmenen vuoden tauon jälkeen niitä soitettavan. Sitten itse bändi ilmoitti comebackistaan ja viime viikolla Petran keikalla Tiktak-biisit tuntuivat lähinnä kiusallisilta. Niitä vielä soitettiin vielä enemmän kuin syksyllä. Eikö tässä vaiheessa olisi ennemmin kannattanut vähentää niitä, soittaa vaikka vain Heilutaan ja Sankaritar, kun alkuperäiskokoonpano soittaa kesällä? Se ei kuitenkaan ole sama asia noin.

Mutta jee, kesällä lapsuuteni paras asia uudelleen! Olisin halunnut kaikille neljälle keikalle, mutta ilmeisesti kahdelle lopulta saan taivuttua. Ja toivon sydämeni pohjasta vielä Tavastia-keikkaa siihen päälle. Palataan Tiktak-asiaan näiden maagisten iltojen tapahduttua 8)

Seinän läpi mennään

En uskonut, että oikeasti malttaisin olla päivittämättä blogia siltä ajalta, mutta niin vaan ei ollut aikaa! Tai ne hetket kirjaston ulkopuolella meni yleensä muuhun rentoutumiseen tai parisuhteen ylläpitämiseen - yllättävän työlästä sekin. Ja nyt (ensimmäinen) pääsykoe on takana!

Viime vuodesta oppineena ohitin perusvirheet ("kyllä mä tänään jaksan keskittyä kotonakin" ja lähikirjastojen tarhapäivät) aika nopeasti. Kyllä ihan aluksi jäin kotiin, kun M oli töissä tai muualla, mutta en mä kovin montaa sivua saanut luettua. Enkä enempää kaupungin kirjastossa, missä lukusali oli erotettu vain parilla verholla ja niiden toisella puolen askarreltiin vappunaamareita.

Tikkurilan ja Pasilan kirjastot oli ihan ok, mutta Kaisaniemeen, yliopiston kirjastoon lopulta päädyin istumaan useammaksi viikoksi. Valmiiksi motivoiva ympäristö ja (lukemaan) painostava ilmapiiri, sekä vielä sosiaalinen paine kavereilta, niin tänä vuonna välillä koin onnistuvani valmistautumisessa!

Tietenkään mikään ei suju ongelmitta ja vapun jälkeen makasin melkein viikon sängyssä toipilaana, kun ei istumaan jaksanut nousta. Siinä meni useampi päivä koskematta kirjoihin, vaikka vielä pikkukuumeessa lopulta kirjastoon raahustin.

Itse kokeesta jäi aika samanlainen fiilis kuin viime keväänä. En silloinkaan olisi ihmetellyt, jos olisin päässyt kouluun, mutta en vielä ala juhlimaankaan. Toivottavasti ymmärsin kysymykset oikein, esseet pysyi toivotuissa aiheissa ja termit meni suurinpiirtein oikein.

Vielähän tämä koettelemus ei ole ohi, vaan nyt palasin töihin ja iltaisin olisi tarkoitus kahlata kulttuurituotannon tai liiketalouden ennakkomateriaaleja läpi ja fiksata työvuorot niin, että pääsisin kokeisiin.

Tänä viikonlopuna ajattelin kuitenkin hetken hymyillä stressittömästi :)

Mä rähjäsin, mut uskoin rakkauteen

Maija Vilkkumaa, Nosturi, 27.4.2018

Muistan vieläkin, kun ennen joulua 2003 käytiin äitin kanssa Tiketin toimipisteessä hakemassa liput, mitkä oli tarkoitettu minulle lahjaksi. Virkailija kuitenkin kysyi, että olihan ne Maija Vilkkumaan Nosturi-keikalle ja niin yllätys paljastui.

Keikka oli tapaninpäivänä 2003, senkin muistan. Olin siis vasta täyttämässä kahdeksan, että on tämä klubeilla käyminen aloitettu aika aikaisin! Äiti järkyttyi, kun sallitulla keikalla ei minun lisäkseni ollutkaan kuin toinen lapsi, hänkin varmaan yli kymmenvuotias. Mutta ei se minua haitannut, pääsin ekaa kertaa Maijan keikalle!

Eilen otettiin niin sanottu uusinta.

Maijan rock’n’roll -kiertue rantautui Nosturiin, singlejulkaisu-keikan muodossa. Siks ku mä halusin on juurikin rock’n’roll-henkinen ja Maijan vanhempaa tuotantoa muistuttava kappale. Asennetta, tykkään!

Uuden kappaleen lisäksi keikalle luvattiin paljon niitä erikoisherkkuja, millä koko kevään kiertuetta on mainostettu. Ja niitähän tuli :) Ei susta huomaa, Sut kuulen sut nään, Väärin ja suuren suuri toiveeni Lattiaa pestään. Tuo paras oli jätetty niin loppupuolelle keikkaa, että aloin jo huolestua, kuullaanko sitä ollenkaan. Onneksi tuli!

Settilista oli päärakenteeltaan aika samankaltainen kun helmikuussa. Ei saa surettaa ja Se ei olekaan niin oli otettu mukaan. Joskin jälkimmäiselle kappaleelle oli tehty uusi versio, mikä tuntui paljon pliisummalta kuin alkuperäinen. Se ei voimistunut loppua kohti, vaikka sanat onkin vahvat. Ja aina se maagisin Pyörii, Maijan monologilla.

Kerrassaan hieno keikka!

Biisilista:

Liian kauan

Satumaa-tango

Siks ku mä halusin

Hyvä ihminen

Mun elämä

Ei susta huomaa

Onkse väärin

Pyörii

Kesä

Ei saa surettaa

Sut kuulen, sut nään

Mä en oo sun ainoo

Se ei olekaan niin

Totuutta ja tehtävää

Lattiaa pestään

Ei

Kristiina

Lottovoitto

- - -

Hei tie

Väärin

Ingalsin Laura

Nyt on hallussa kesärenkaat

Käytiin viime viikonloppuna vaihtamassa kesärenkaat autoon. Jopa minä autoin mielelläni, koska toinen vaihtoehto olisi ollut aloittaa lukeminen pääsykokeita varten. Oppimateriaalit julkaistiin perjantaina.

Tänä vuonna ei tarvinnut mennä kirjakaupoille vaan sain luku-urakan käsiini ihan töissä. Sekä kotimaisen kielen että taiteiden tutkimuksen materiaalit ovat vain pdf-tiedostoja, mitkä sitten tulostin. Hyvin valittu työpaikka, olisi tullut aika kalliiksi mennä muualle tulostamaan! Olen tosi huono lukemaan jostain näytöltä.

Kun lopulta aloitin luku-urakan, valitsin sen kotimaisen kielen ja kulttuurin. Siinä oli vähän samoja materiaaleja kuin viime vuonnakin, mutta taiteiden tutkimuksessa ei ollut mitään, joten en saanut toivomaani etulyöntiasemaa. Nyt yritän sisään vähän helpompaa reittiä (vaikkei materiaalit mitenkään helppolukuisia ole) ja taistelen myöhemmin päästäkseni opiskelemaan niitä kursseja, mitä haluan.

Viikon aikana olen ehtinyt lukea kaikki monisteniput läpi kerran. Paljoa ei ole jäänyt muistiin ja muutaman kerran on iskenyt epätoivo niiden oppimisesta, mutta... tästä tämä urakka vasta alkaa! Nyt en mene neljään viikkoon töihin, vaan keskityn. Minulle suositeltiin kirjastoa, mihin mennä lukemaan kivaan ilmapiiriin ja on kamu, joka haluaa tukiopettaa. Leikitään, että tästä voi tulla kiva projekti!

Varmaan tulen päivittelemään tänne ahdistuksia sinä aikana kuitenkin ;)

Tavastian valtaus 2018

Olavi Uusivirta, Semifinal & Tavastia, 6.4.2018

Kaksi päivää, kaksi klubia Urho Kekkosen kadulla, neljä erilaista keikkaa. Ja valitettavasti pääsin vain ensimmäisenä päivänä!

Ilta alkoi klo 20 Semifinalissa, Tavastian alakerrassa. Sitä oli mainostettu soolokeikkana, mutta ensimmäisten biisien jälkeen (Jatsikansa tulee ja Minä se olen se yksinäinen) bändi tuli myös soittamaan akustiselle keikalle. Ja myöhemmin jopa Jaakko Murros liitty sähkökitaran kanssa orkesteriin.

Olin laittanut Olaville viestiä M:n syntymäpäivästä ja toivonut Syntymäpäivä-biisiä (herätin M:n silloin oikena päivänä sillä, se tuli stereoista ja toin kahvikupin). Olavi spiikkasikin, että he soittaisi sen, mutta lopulta tuli vain monen minuutin improvisaatiomusisointia. Onneksi muita meidän toivebiisejä, kuten Viimeinen kesä, Rakkausrunoja ja Juoksepoistyttö tuli kuitenkin. Ja kaikista harvinaisinta herkkua (joskaan itse en niin paljoa välitä) oli ihan ensimmäisen levyn biisit! Ei mitään koskaan ollutkaan oli hyvä valinta.

Sekä Pauliina Kokkonen. He veti Tuhat vuotta sitten -dueton, mistä juuri oltiin puhuttu aiemmin viikolla. Extemporee Jaakko pyysi Pauliinaa jäämään vetämään vielä Nuori ja kaunis -biisiäkin ja laulajatar suoriutui kohtalaisen hyvin yllättävästä tilanteesta ja sanat löytyi.

Semifinalin keikan jälkeen kirmasimme ensimmäisinä käytävää pitkin Tavastialle. Siellä oli ovet avattu jo ensimmäisen keikan alettua, niin eturivi oli tietysti täynnä, mutta päästiin 2-3 riviin ja sellaisille paikoille, mistä näki hyvin.

Keikan aloitti uusi biisi, Kesäyön uni. Tykkään tosi paljon ja lähti hyvällä fiiliksellä keikka käyntiin. Nukketalo palaa jatkoi energistä keikkaa ja settilista oli aika nopeatempoinen, milloin Olavin keikat on parhaimmillaan. Vaikka Semifinalissa tuli enemmän omia toivebiisejäni, Tavastian keikka oli silti parempi. Erityisihania oli kuitenkin Kolumbus, Minä tahdon ponin ja Kuollut kaupunki.

Encoressa tuli se yllätys, minkä takia olen ikuisesti kiitollinen, että olimme perjantaina eikä lauantaina keikalla. Paula Vesala ja Pimeä tie, mukavaa matkaa. Kappaletta ei ole ilmeisesti ikinä ennen esitetty livenä eikä se ollut tullut lauantainakaan. En edes tiennyt Paulan olevan Suomessa.

Vähän ärsytti, kun On niin helppoo olla onnellinen tuli molemmilla keikoilla. Ja että Sininen kukka soitetaan näköään jokaisella vähän erityisemmällä keikalla nykyään... Tavastialla joku arabiankielinen Ali Saad oli vielä saanut soolonsa kappaleeseen. Esitys oli kovin hämmentävä, mutta ihan hieno.

Illan päätteeksi olisi ollut vielä jatkoklubi Semifinalissa, missä esiintyi Karina. Kuunneltiin ensimmäinen biisi ja lähdettiin sitten M:n kanssa eteenpäin. Maybe some other time!

Semifinalin biisilista:

Jatsikansa tulee

Ja minä se olen se yksinäinen

Viimeinen kesä

Juoksepoistyttö

Ei mitään koskaan ollutkaan

Rakkausrunoja

Syntymäpäiväesitys

Elvis istuu oikealla

Tuhat vuotta sitten (feat. Pauliina Kokkonen)

Nuori ja kaunis (feat. Pauliina Kokkonen)

Preeria

---

On niin helppoo olla onnellinen

Punavuoriblues

Tavastian biisilista:

Kesäyön uni

Nukketalo palaa

Nuoruus

Auttakaa!

Minä tahdon ponin

Tahdonko kuitenkin sut takaisin?

Kolumbus

Ukonlintu ja virvaliekki

Kuollut kaupunki

Nuori ja kaunis

Erika

Reeperbahn

Sininen kukka (feat. Ali Saad)

Kultaa hiuksissa

Ollaanko tämä kesä näin?

Tanssit vaikka et osaa

Kauneus sekoittaa mun pään

---

Pimeä tie, mukavaa matkaa (feat. Vesala)

Toton Africa

On niin helppoo olla onnellinen

---

Rakastajat