Sitä itserakkausjuttuu

Olen miettinyt viime aikoina paljon, missä menee terveen ja sairaalloisen itsekkyyden raja? Ehkä sen pohtiminen tekstinä auttaa myös.

Esimerkiksi tuossa Mariskan Itserakkausjuttuu-biisissä muistutetaan terveestä itsekkyydestä - ajattele itseäsi äläkä niin välitä muiden mielipiteistä (itseesi liittyen). Samankaltaiset voimaannuttavat laulut ovat olleet viime vuosien hittejä, missä kerrotaan, että olet hyvä tuollaisena ja pärjäät kyllä. Mutta onko niiden vaikutus hyvä kaikille, onko ok samaistua niihin ja ajatella "oh yes, voin tehdä mitä vain!" ?

Olen kuullut paljon itsekkyydestäni enkä lähde sitä kiistämään. Tykkään tehdä asioita, mistä tulee hyvä mieli ja koen saavuttavani jotain. Ilmeisesti en kuitenkaan näe sitä rajaa, kuinka paljon voi ajatella omaa etua ja hyvinvointia, ja milloin pitää laittaa toiset etusijalle...

Jos olisimme sopineet ystäväni Z kanssa, että menemme leffaan lauantaina, mutta samalle illalle tuleekin bändin A levynjulkkarit, mihin on luvattu kolme vierailijaa ja spesiaalibiisejä, mitä ei ole soitettu kymmeneen vuoteen, niin tottakai haluan sinnekin. "Epäitsekäs" ihminen varmaan unohtaisi keikkahaaveet ja menisi kiltisti elokuviin, mutta itse yrittäisin järjestää molemmat ohjelmaan ja haluaisin sinne keikalle.

Tiedän, että keikan väliin jättäminen harmittaisi enemmän kuin siirtää leffan ajankohtaa vaikka viikolla - varsinkin, kun yleensä somekanavissani sitten tuollaisia spesiaalikeikkoja sitten hehkutetaan ja paha mieli jatkuu useamman päivän. Mutta tiedostan myös, ettei ole kiva tehdä toiselle ohareita. Sen takia ehdottaisinkin aikaisempaa näytöstä tai kaverilleni jotain muuta tekemistä illaksi, miksei keikkaseuraksikin.

Toinen tilanne minkä keksin, voisi olla, että olen sopinut ystäväni Y kanssa meneväni syömään, mutta kaveriporukalla X onkin juhlat (missä vaikka olisikin vielä henkilö V, kenet haluaisin nähdä syystä tai toisesta), niin juhlat helposti houkuttelevat enemmän... ja koska tykkään mahduttaa kaiken aikatauluuni, ruokailu saattaa jäädä lyhyemmäksi, koska toivon ehtiväni sieltä vielä juhliin.

Ehkä yksi syy, miksi haluan aina ehtiä joka paikkaan, ja olla kaikessa mukana, on kun pelkään usein jääväni jostain paitsi. On ihmisiä, joiden kanssa tapahtuu aina jotain hauskaa, tai heille tapahtuu usein ihan uskomattomia (ehkä värikynitettyjäkin) asioita, ja haluan siihen mukaan. Tietenkään ei saisi ketään muuta feidata, koska ihan yhtä arvokkaita kaikki ihmiset ovat. Ehkä he ovat jopa arvokkaampia, jotka ovat pyytäneet nähdä juuri minua, kuin ne, jotka vaan ilmoittaa, että saa liittyä seuraan...

Lisäksi keikkojen kohdalla on sellainen pieni twisti, että toivon tapaavani uusia, "merkityksellisiä" ihmisiä sen suhteen, että tulevaisuudessa pääsisin alalle töihin. Aina painotetaan, kuinka tärkeitä suhteet ovat. Ja no, yhtään vähentämättä sitä nautintoa, minkä itse keikat ja livemusiikki aiheuttaa.

Olen myös keskustelleet paljon, paljon siitä, kuinka "minä saan aina kaiken haluamani" ja toiset ei pääse joka paikkaan. Eihän elämässä ikinä saa kaikkea mitä haluaa, mutta... no, yleensä yritän mahdollisimman pitkälle.  Eikä niitä asioita ainakaan saa, jos aina jättää mahdollisuuksia (mennä jonnekin, tavata joku) käyttämättä.

En tiedä, oliko tässä tekstissä mitään järkeä, tai avautuuko se kellekään muulle. Jos puhutteli, vihastutti tai ihastutti, saa kommentoida! Mielelläni keskustelen lisää eri näkemyksistä.