Maija Vilkkumaa, Möysän musaklubi, 10.2.2018
Irina, Shamrock, 10.2.2018
Syksyllä 2014 päivittelin, kun tuntui, että ihan jokainen
seurattava bändi tai artisti oli konserttisalikiertueella ja niihin maksaa
liput tuplasti klubeihin verrattuna. Alkanut buumi on jatkunut tasaisesti tähän
päivään saakka, samalla kun klubikeikkojen hinnat on nousseet huomattavasti.
Ja uutena trendinä areenakeikat - vielä uudempana areeenakiertueet
- missä liput on kaikkein kalleimmillaan. Mutta niistä lisää myöhemmin,
teksti on jo tulossa ;)
Tämän suuruuden hulluuden keskellä oli i-ha-naa olla viikonloppuna kolmella
hikisellä klubikeikalla.
Maija Vilkkumaa lupasi vaihtaa kevääksi glitterhaalarin, Pentin ja
rinnakkaistodellisuudet ROCK'N'ROLL-SHOW'HUN ja soittaa joka keikalla jonkin
helmen vanhasta tuotannosta. What, who does that?! Parasta just nyt.
Veikkauksen kanta-asiakkaat pystyi ostamaan "kaksi yhden
hinnalla" -lipun torstain Tampereen keikalle ja
lauantaina Facebookissa kaupattiin lähes ilmaiseksi lippua keikalle Möysän
musaklubille. Niinpä pitkästä aikaa lähdin reissaamaan pitkin Suomea livemusiikin
perässä, ja se oli ihanaa!
Vilkkumaan keikoilla oli pitkästä aikaa sellainen meno, mistä aikoinaan
innostuin. Varsinkin lauantaina, Maija oli pukeutunut mustaan pikkumekkoon,
verkkosukkahousuihin ja maihareihin, polkkatukka oli rockpörrössä ja rokki soi.
Keikat lähti liikkeelle vaihilla: Liian kauan, Prinsessa jää ja
Satumaa-tango ennen ensimmäistäkään spiikkiä. Vaikka uusimmiltakin levyiltä
tuli muutama "popimpi" ja hitaampi biisi, kuten Hyvä ihminen, Onkse
väärin ja Bonnie & Clyde, ne oli saatu nivottua hienosti sekaan. Samoin
Kesä-kappaleen elektrosovitus soi edelleen, mutta Maija spiikkasikin, että "rock
on enemmän asennetta." Ja sitä nyt oli!
Suurimmat herkut oli tietysti ne yllätyskappaleet: torstaina Ei susta
huomaa ja lauantaina Ei ikinä sun. Apua! Kumpikaan ei ehkä ollut niitä, mitä
eniten sisimmissäni toivoin, mutta ihan mielettömiä. Samoin Joku muu, mikä?
-EP:n ehkä paras biisi Pyörii. Pirjoheikkilämäinen monologi siellä keskellä on
vaan niin hieno, että kylmät väreet menee edelleen joka kerta.
 |
| Klubi, 8.2.2018 |
Lauantain Vilkkumaa-keikan jälkeen lähdimme vauhdilla kohti Vantaata.
Tikkurilalaisessa räkälässä, Shamrockissa, oli Irinan keikka vielä puolen yön
jälkeen. Keikan aloitti Miksi hänkin on täällä; "Ei ois pitänyt tulla
tänne, mikset varoittanut mua?" Ne oli myös omat ensifiilikset paikkaan
astuessa. Baarissa soi NRJ-listahitit liian lujaa, pissikset kaatuilivat
siiderit kourassa ja oman elämänsä alfat haastoivat riitaa keskenään... ei ihan
suosikkipaikkoja olla selvinpäin. Mutta keikka oli loistava! Nimenomaan
hikinen rock-konsertti kirjaimellisesti baarin nurkassa.
Irinalla on myös kevään keikkojen teemana toivelaulut. Alkuviikolla
Facebookissa oli kysely, mitä ihmiset haluaisivat kuulla ja niitä soitettiin.
Rakastan, kun artistit oikeasti tekevät näin! Tottakai suurimmat hitit,
kuten Hiljaisuus, Kymmenen kirosanaa, Koko kuva ja Kuurupiiloa tuli, mutta
myös paljon kaikkea harvinaisempaa (ja parempaa). Toivebiisejä olivat
esimerksiksi Jälki, Seinät, Älä sano mitään, Katujen Kuningatar. Jossain
alkupuolella keikkaa Irina spiikkasi "Joko Jere on päässyt sisään? Hyvä!
Tää on sulle" ja he soitti Kauniin luonteen <3
Misha ei ollut koskaan nähnyt Irinan keikkaa, tai tutustunut musiikkiin
kummemmin, ja oli aika skeptinen alkuun. Ei mennyt montaa biisiä, kun pylly
nousi baaripenkiltä kuitenkin ja Irinan loppuspiikkiin "Nähdään
taas!", hän vastasi "varmasti." My work here is done.
 |
| Shamrock, 10.2.2018 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti