SuomiPop Festivaali Jyväskylä, 12.-14.7.2018
Kesken Ruisrockin (blogiteksti yhä kesken, kun silloin tapahtuu aina niin paljon) tuli huonoja uutisia: Misha loukkasi jalkansa ruotsinlaivalla! Tämän tapahduttua lauantai-sunnuntai välisenä yönä, niin heti keskiviikkona lähdimme omalle kesälomaretkelle; ensiksi Äänekoskelle, sitten festareille.
Päätimme lähteä, vaikka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt jäädä leputtamaan jalkaa kotiin ja antaa sen parantua. Muttei se onneksi irronnut festariviikonlopun aikana! Painavimmat syyt lähteä olivat Tiktak (minulle) ja Nylon Beat (hänelle).
Ensimmäisenä festaripäivänä päätettiin skipata Teflon Brothers sekä Pikku G, koska festarialueen vierestä lähtevällä M/S Rhean risteilyaluksella soitti Maija Vilkkumaa! Se kuulosti niin erikoiselta keikalta, että lähdimme Päijänteen vesille seilaamaan kolmeksi tunniksi - helteiseen auringonpaisteeseen, keikka oli kannella ja baari auki. Se olisi ollut ihana ajelu jo pelkästään katsellessa maisemia, mutta hyvin bändikin veti. Settilistassa ei ollut suuria ihmeitä (Hiuksissa hiekkaa <3), mutta tunnelma oli uskomattoman rento ja Maija kertoi hauskoja muisteluja kappaleiden välissä. Risteilyjä oli vielä toinen illemmalla, mutta sitten me lähdimme jo festareille!
 |
| Maija Vilkkumaa @ M/S Rhea |
Ensimmäisenä päivänä esiintyi ainakin JVG, Anna Erikson, Popeda ja Apulanta. Räppäreitä katsottiin vähän kauempaa, mutta M:llä oli vaikeuksia jalkansa kanssa, kun ei ollut, mihin nojata. Manserock-keikaksi siirryimme siis luontevasti eturiviin (odottamaan pääesiintyjää) :D He ovat ihan tajuttoman kovia! Anna ja Apulanta valitettavasti esiintyivät eri lavalla, emmekä viitsineet enää siirtä eturivistä pois, koska siinä oli aita, mistä ottaa tukea, ja Tiktak esiintyi illan viimeisenä sillä lavalla.
Kirjoitan Tiktaktista enemmän viikon päästä, kun olen nähnyt toisenkin keikan. Mutta se oli ihanaa. Sellainen tunteiden vuoristorata; nostalgiaa, naurua ja muutama kyynel jo siinä hetkessä, kun bändi astui lavalle. Onneksi perjantaina uudestaan!!
Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli Ellinoora. En ole viime aikoina (tai no viime kesänä) enää oikein lämmennyt Ellinooran keikoille... hänestä(kin) on ruvennut karsiutumaan se aitoius aika rankalla kädellä. Viime kesänä ajattelin, että pitkä kiertue on vaan tehnyt tehtävänsä, ja on nämä muutama tänä vuonna ollut jo parempia. Eniten nykyään ärsyttää, kun hän pelleilee laulun kanssa - pyytää yleisöä laulamaan mukana, mutta muuttaa itse laulumelodioitaan, ja lopulta oma olo on vaan tyhmä, ikään kuin laulaisi väärin. Mutta settilista oli kesän paras, tuli sekä Kahleet että Minä elän!
Roope Salminen & koirat jatkoivat toisella lavalla, ja Ellinoora tuli vetämään heidän kanssa uudestaan Sitä säät mitä tilaat. Muuten koirat oli ihan uskomattoman kovia, jopa M (joka ei ole paljoa Roopesta välittänyt) tykkäsi.
Tuure Kilpeläisen & kaihon karavaanin aikana pidimme ruokatauon, ja saimme uusia humalaisia ystäviä. Neljä Ruusua mentiin katsomaan taas eteen, ja ai että, ne oli tylsiä. En ole koskaan liiemmin kiinnostunut kuuntelemaan, ja olen kerran aiemmin nähnyt festarikeikan, eikä nyt kiinnosta yhtään sen enempää. Yöstä mun odotukset oli paljon korkeammalla - olen yleensä tykännyt heidän festarikeikoista, missä soi kaikki (vanhat) hitit. Nyt he aloitti aivan uudella humpalla ja humppaa se oli koko keikka... muutamaa piristävää kasarihittiä lukuunottamatta. Ehkä kaikista hirveintä oli, kun Olli lauloi Joutsenlaulun (sehän on siis Jussi Hakulisen hieno teos).
M jäi pitämään eturivipaikkoja toisella lavalle, kun mä lähdin katsomaan muutaman biisin SANNIa. He oli Ruisrockissa huomattavasti Naantalia parempia, ja samalta meno näytti nytkin! En vaan oikein saanut itse keskityttyä ja Jacuzzin aikana lähdinkin takaisin M:n luokse odottamaan Nylon Beatia. Sitten oli bileet! Valitettava tosiasia on, että keikkaa odotellessa juotiin ehkä pari bisseä liikaa, niin muistikuvat on vähän sekavia... pieni hiprakka auttaa usein fiilikseen, mutta se vie keskittymiskykyä kriittisesti :/ Keikka alkoi kuitenkin Syyttömällä, mikä on ehkä mun all-time-favorite bändiltä. Setissä ei ollut muuta kun hittejä, osa nivottuna potpuriin, eikä se kestänyt kuin tunnin (vaikka aikaa olisi ollut 75 min). Lisäksi taustatanssijat, liikkuvat lavasteet, asunvaihto (propsit Tiktak ja Gimmel -paidoista!!) ja yliannostus pinkkiä loivat vähän liian muovisen fiiliksen, mutta ehkä Nylon Beat oli juuri sellainen 90-luvulla. Oli kuitenkin ihanaa bailata ja kuulla livenä mm. Jos, Seksi vie ja taksi tuo ja Teflon Love!
Naikkareiden jälkeen treffattiin yhtäkkiä paljon eri kavereita, jotka olivat myös festaroimassa. Tarkoitus oli mennä katsomaan Juha Tapiota, mutta jäimme niin kauas, ettei musiikkiakaan aina kuulunut (oman ja muiden) örvellyksen yli, eikä mitään ainakaan nähnyt. Cheekin kohdalla kävi melkein samoin, paitsi itse pidin huolen, että tiedän aina, mikä biisi on menossa jä välillä kävin bailaamassa vähän lähempänä. Mutta tuollaista se valtaosan festarointi kai on! Ja ihanaahan se oli vaan hengailla kavereiden kanssa hyvän musiikin soidessa taustalla.
Festareiden päätyttyä ilta jatkui vielä Jyväskylän yöelämään ja sen seurauksena aamulla missattiin sekä Vesta että Laura Voutilainen. Ja kyllä taas harmitti. Varsinkin, kun Laura kuulemma esitti huikean Mamma Mia! -musikaalibiisinsä: The Winner Takes It All (miten se suomeksi sitten onkaan). Mutta sitä en kuullut, vaan astelimme porteista sisään vasta kun Jenni Vartiainen veti Duran Durania. Jenni oli kyllä huikea, vaikka keikan aikana vuorotellen satoi ja paistoi, ja piti vaihdella sadevarusteiden määrää. Muutaman lyhyen setin pettymyksen jälkeen (esim. vappukeikka ja Helsinki-päivä) nyt tuli oikeastaan kaikki biisit, mitä festareilla toivookin kuulevansa! Malja kruunaa aina.
Väsyneinä ja läpimärkinä lähdettiin Jennin jälkeen takaisin hostellille rentoutumaan. Forenom oli muuten todella toimiva majoitus, mutta juuri tuolloin lauantaina heidän ovikoodisysteemi kaatui ja lopulta kukaan ei päässyt sisään rakennukseen, omaan kerrokseensa eikä huoneisiinsa. Vastaantulijoiden avulla me päästiin onneksi omalle ovelle saakka ja toimivana hetkenä myös sisälle. Huoneeseen ei mahtunut juuri muuta kuin sänky, vessa ja suihkutkin oli käytävän yhteiset, mutta kertaakaan ei jouduttu jonottamaan, ja tolleen festareilla se pelkkä sänky riittää majoitukseen. Vahva suositus!
Niko ja Jussi tuli siihen meidän luo myös viinille, ennen kuin lähdettiin viimeisille keikoille. Kaija Koota en ollut vielä koko kesänä ehtinyt näkemään (paitsi encoren Ruississa), joten olin vallan yllättynyt Tinakenkätytöstä ensimmäisenä biisinä! Muuten setti oli aika tutun tuntuinen, Paa mut cooleriin oli tietysti lisätty ja ilmeisesti siksi Kuka sen opettaa jäänyt pois. Virhe! Encoren aikana siirryttiin sitten toiselle lavalle odottamaan illan viimeistä keikkaa.
Haloo Helsinki! oli omassa kovassa iskussaan. M oli laittanut heille viestiä, että soittaisi Go Saimaan, kun minä siitä niin pidän (that's so cute <3), mutta ei sitä tietenkään tullut... setti oli sama kuin Tavastialla, paitsi Kiitos ei ole kirosana ja Saatanan Zen oli jätetty pois. Kyllä se silti toimi! Texas, Pulp Fiction ja Hulluuden Highway viimeisinä ovat niin kova lopetus, että väkisinkin jää hymyilyttämään. Onneksi näkee vielä kertaalleen heidätkin ennen taukoa!
Sunnuntaina käytiin vielä Äänekoskella synttärikahveilla ennen kotimatkaa. Kiva viikonloppu ja yllättävintä on varmaan se, että M:n jalkakin pysyi vähintään yhtä ehjänä, mitä se oli festareille lähdettäessä :D
Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli Ellinoora. En ole viime aikoina (tai no viime kesänä) enää oikein lämmennyt Ellinooran keikoille... hänestä(kin) on ruvennut karsiutumaan se aitoius aika rankalla kädellä. Viime kesänä ajattelin, että pitkä kiertue on vaan tehnyt tehtävänsä, ja on nämä muutama tänä vuonna ollut jo parempia. Eniten nykyään ärsyttää, kun hän pelleilee laulun kanssa - pyytää yleisöä laulamaan mukana, mutta muuttaa itse laulumelodioitaan, ja lopulta oma olo on vaan tyhmä, ikään kuin laulaisi väärin. Mutta settilista oli kesän paras, tuli sekä Kahleet että Minä elän!
 |
| Ellinoora @ SuomiPop Festivaali Jyväskylä |
Roope Salminen & koirat jatkoivat toisella lavalla, ja Ellinoora tuli vetämään heidän kanssa uudestaan Sitä säät mitä tilaat. Muuten koirat oli ihan uskomattoman kovia, jopa M (joka ei ole paljoa Roopesta välittänyt) tykkäsi.
Tuure Kilpeläisen & kaihon karavaanin aikana pidimme ruokatauon, ja saimme uusia humalaisia ystäviä. Neljä Ruusua mentiin katsomaan taas eteen, ja ai että, ne oli tylsiä. En ole koskaan liiemmin kiinnostunut kuuntelemaan, ja olen kerran aiemmin nähnyt festarikeikan, eikä nyt kiinnosta yhtään sen enempää. Yöstä mun odotukset oli paljon korkeammalla - olen yleensä tykännyt heidän festarikeikoista, missä soi kaikki (vanhat) hitit. Nyt he aloitti aivan uudella humpalla ja humppaa se oli koko keikka... muutamaa piristävää kasarihittiä lukuunottamatta. Ehkä kaikista hirveintä oli, kun Olli lauloi Joutsenlaulun (sehän on siis Jussi Hakulisen hieno teos).
M jäi pitämään eturivipaikkoja toisella lavalle, kun mä lähdin katsomaan muutaman biisin SANNIa. He oli Ruisrockissa huomattavasti Naantalia parempia, ja samalta meno näytti nytkin! En vaan oikein saanut itse keskityttyä ja Jacuzzin aikana lähdinkin takaisin M:n luokse odottamaan Nylon Beatia. Sitten oli bileet! Valitettava tosiasia on, että keikkaa odotellessa juotiin ehkä pari bisseä liikaa, niin muistikuvat on vähän sekavia... pieni hiprakka auttaa usein fiilikseen, mutta se vie keskittymiskykyä kriittisesti :/ Keikka alkoi kuitenkin Syyttömällä, mikä on ehkä mun all-time-favorite bändiltä. Setissä ei ollut muuta kun hittejä, osa nivottuna potpuriin, eikä se kestänyt kuin tunnin (vaikka aikaa olisi ollut 75 min). Lisäksi taustatanssijat, liikkuvat lavasteet, asunvaihto (propsit Tiktak ja Gimmel -paidoista!!) ja yliannostus pinkkiä loivat vähän liian muovisen fiiliksen, mutta ehkä Nylon Beat oli juuri sellainen 90-luvulla. Oli kuitenkin ihanaa bailata ja kuulla livenä mm. Jos, Seksi vie ja taksi tuo ja Teflon Love!
 |
| Nylon Beat @ SuomiPop Festivaali Jyväskylä |
Naikkareiden jälkeen treffattiin yhtäkkiä paljon eri kavereita, jotka olivat myös festaroimassa. Tarkoitus oli mennä katsomaan Juha Tapiota, mutta jäimme niin kauas, ettei musiikkiakaan aina kuulunut (oman ja muiden) örvellyksen yli, eikä mitään ainakaan nähnyt. Cheekin kohdalla kävi melkein samoin, paitsi itse pidin huolen, että tiedän aina, mikä biisi on menossa jä välillä kävin bailaamassa vähän lähempänä. Mutta tuollaista se valtaosan festarointi kai on! Ja ihanaahan se oli vaan hengailla kavereiden kanssa hyvän musiikin soidessa taustalla.
Festareiden päätyttyä ilta jatkui vielä Jyväskylän yöelämään ja sen seurauksena aamulla missattiin sekä Vesta että Laura Voutilainen. Ja kyllä taas harmitti. Varsinkin, kun Laura kuulemma esitti huikean Mamma Mia! -musikaalibiisinsä: The Winner Takes It All (miten se suomeksi sitten onkaan). Mutta sitä en kuullut, vaan astelimme porteista sisään vasta kun Jenni Vartiainen veti Duran Durania. Jenni oli kyllä huikea, vaikka keikan aikana vuorotellen satoi ja paistoi, ja piti vaihdella sadevarusteiden määrää. Muutaman lyhyen setin pettymyksen jälkeen (esim. vappukeikka ja Helsinki-päivä) nyt tuli oikeastaan kaikki biisit, mitä festareilla toivookin kuulevansa! Malja kruunaa aina.
Väsyneinä ja läpimärkinä lähdettiin Jennin jälkeen takaisin hostellille rentoutumaan. Forenom oli muuten todella toimiva majoitus, mutta juuri tuolloin lauantaina heidän ovikoodisysteemi kaatui ja lopulta kukaan ei päässyt sisään rakennukseen, omaan kerrokseensa eikä huoneisiinsa. Vastaantulijoiden avulla me päästiin onneksi omalle ovelle saakka ja toimivana hetkenä myös sisälle. Huoneeseen ei mahtunut juuri muuta kuin sänky, vessa ja suihkutkin oli käytävän yhteiset, mutta kertaakaan ei jouduttu jonottamaan, ja tolleen festareilla se pelkkä sänky riittää majoitukseen. Vahva suositus!
Niko ja Jussi tuli siihen meidän luo myös viinille, ennen kuin lähdettiin viimeisille keikoille. Kaija Koota en ollut vielä koko kesänä ehtinyt näkemään (paitsi encoren Ruississa), joten olin vallan yllättynyt Tinakenkätytöstä ensimmäisenä biisinä! Muuten setti oli aika tutun tuntuinen, Paa mut cooleriin oli tietysti lisätty ja ilmeisesti siksi Kuka sen opettaa jäänyt pois. Virhe! Encoren aikana siirryttiin sitten toiselle lavalle odottamaan illan viimeistä keikkaa.
 |
| Haloo Helsinki! @ SuomiPop Festivaali Jyväskylä |
Sunnuntaina käytiin vielä Äänekoskella synttärikahveilla ennen kotimatkaa. Kiva viikonloppu ja yllättävintä on varmaan se, että M:n jalkakin pysyi vähintään yhtä ehjänä, mitä se oli festareille lähdettäessä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti