Taiteiliaelämää: Nosta katse taivaaseen, sieltä leijun hiljalleen

"Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan..."

Olen viime aikoina keskittynyt aika paljon musiikkiin ja festareihin täällä, mutta nyt on pakko tulla hehkuttamaan viime viikon treffejä! Kaikenlaista minun poikaystävä keksii.

Lähdettiin lauantaina kahden aikaan autolla liikkeelle ja ajettiin Malmin lentokentälle. Sieltä Aerohotin lentäjä ja avustajat hakivat meidät, ja lähdettiin etsimään sopivaa paikkaa nousta kuumailmapallolennolle!

Olen osittain haaveillut, osittain kammonnut ajatusta kuumailmapallosta. Tavallaan ne ovat todella hienoja leijaillessaan taivaalla, ja olisi hienoa leijailla itsekin taivaalla. Mutta toisaalta miten sellaista ilmapalloa ohjataan ja kauheaa, kuinka korkealla sitä olisikaan...

YleX järjesti vuonna 2012 kilpailun, missä pystyi voittamaan kuumailmapallolennon PMMP:n (Paulan ja Miran) kanssa. Silloin todella halusin! Mutta näin kuusi vuotta myöhemmin pääsin taivaisiin.

Aluksi piti täyttää pallo. Se levitettiin auki puistoon ja ruvettiin puhaltamaan kuumaa ilmaa sisään. Misha oli mukana täyttämässä ;-) Pikkuhiljaa pallo alkoi kohota ilmaan, ja kaikkien piti nousta koriin odottamaan, että lähdemme lentoon. Se oli hassua, kun vihdoin aloimme hiljalleen kohota ja kohota. Ei se tuntunut oikeastaan miltään, maa vaan jäi alemmas.

Taivaalla ei ollut kylmempi kuin maassakaan (ja onneksi oli lämmin päivä), kun pallo liikkui tuulen mukana. Olihan se siistiä! Tunnin verran leijailimme taivaalla katsomassa maisemia. Lennettiin esimerkiksi hetki meren yllä ja Metro areenan ohi, sitten laskeuduimme Espoon Ikean viereiselle pellolle. Aluksi meinattiin laskeutua pain puuta, lentäjä näytti hetken aika hätääntyneeltä, mutta hipoen päästiin ohi. Maassa miehet pääsivät rämpimään ja kiskomaan korin sekä pallon parempaan kohtaan peltoa, ennen kuin se saatiin pysäytettyä (M leijaili tässä hetken korin ulkopuolella, kun kori pomppaili maahan ja ylös).

Lopuksi pallo piti tyhjentää, kierittää ja painaa takaisin säilytyspussiin, mikä oli 15 hengen porukallakin aika raskasta. Sen jälkeen, maailman ensimmäisen kuumailmapallolennon mukaisesti meidät kruunattiin (minusta tuli Espoon prinssi) kaatamassa skumppaa päähän. Saatiin onneksi lasillisetkin!

Todella hieno kokemus.