tiistai 31. tammikuuta 2017

Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys

Apulanta, Helsingin Jäähalli, 21.1.2017


Apulanta on järkälemäinen suomirock-bändi. Itse olen sitä oppinut pienenä kuuntelemaan, kun se soi autossa usein. Ja festareita kiertäessä on tullut parikymmentä kertaa vastaan ja välillä olen käynyt klubeillakin katsomassa. Kaksi vuotta sitten ensimmäiset areenakeikat Barona-areenalla menivät minulta sivu suun, kun olin Itävallassa niiden aikaan, mutta nyt oli vuorossa pääpäivä Helsingin Jäähallissa.

Apulanta on aloittanut uransa jo ennen minun syntymää ja itse tutustuin bändiin vasta Hiekka-levyn aikaan (2003, Jere 7 vuotta, äitin kanssa kuunneltiin autossa :D). Sen jälkeen tulleet Kiila ja Eikö vielä ole edes ilta -albumit ovatkin mielestäni bändin parhaat. Sen takia Jäähallissa soitetut Pala siitä ja Vauriot olivat yksiä illan kohokohtia, kun niitä ei ole keikoilla aikoihin soitettukaan.

Lähes kolmetuntinen show oli "jaettu osiin" ja ensimmäinen kolmannes sisälsi vanhoja biisejä, mitä bändin omien sanojen mukaan "ei tunne kun Matomontussa olijat" (Myös permanto oli siis jaettu ison lukan meiningin tyyliin; lavan eteen oli aidattu oma alue, mihin tosifanit voi ostaa ns. varmat eturivipaikat). Suurin osa niistä kappaleista oli julkaistu minun ollessa vielä taaperoiässä, niin ne eivät olleet kaikista tutuimpia ja tärkeimpiä bändin tuotannosta. Silti lukuisien festarikeikkojen jälkeen oli virkistävää kuulla keikoilla muitakin kappaleita kuin hitit!

Bändin huomasi nauttivan tilanteesta suunnattomasti. Toni ja Sipe kyselivät useampaan otteeseen toisiltaan, miltä nyt tuntuu ja kertoivat, että oli helvetin hienoa olla siellä sekä kun Jäähalli oli täynnä ihmisiä. Kerrankin itse en kiinnittänyt juurikaan huomiota muuhun yleisöön - lavalla tapahtui niin paljon ja oli ihan mahtavaa fiilistellä Apulantaa pitkästä aikaa. Olin itse Matomontussa, eturivissä ja sille varattu alue oli todella iso ihmismäärään verrattuna, niin ei tuntunut minkäänlaista tungosta ja senkin puolesta oli todella hyvä keikka. Loppu permannosta näytti ainakin ahtaammalta, mutta en osaa sanoa, oliko siellä tukalammat oltavat vai yhtälailla tilaa nauttia.

Keikan edetessä radiosta tutut kappaleet alkoivat muodostaa settiä, mutta koska kyseessä oli Tuplapyssy-keikat Jäähallissa, ei lavalla ollut vain kolme ukkoa vetämässä. Ensinnäkin lavalla oli koko ajan viisi ukkoa - Tonin, Sipen ja Villen lisäksi Antti Pitkäjärvi koskettimissa ja Pauli x toisessa kitarassa - ja miesten ympärillä oli isot lavasteet, mitkä nekin vaihtuivat kesken show'n. Oikeastaan sen vaihdon aikana lavan eteen vedettiin verho ja catwalkille tuli kuoro sekä bändistä vain Toni vetämään Armon.

Extrana lavalla nähtiin myös jousikvartetti, kuoro toiseenkin otteeseen, tanssijaryhmä sekä Seppo Räty Zeuz-jumalaksi pukeutuneena. Sipen rummut olivat usean metrin korkeudessa korokkeella ja Toni lensi vaijerien avulla laulaessaan Valot pimeyksien reunoilla. Kappaleen aikana yleisön puhelimien valot loivat huikean näköisen tähtimeren ja siitä tuli yksi illan hienoimmista hetkistä. Toinen sellainen oli viimeisenä esitetty, yhtyeen ensimmäisiin hitteihin kuuluva Piiskaa ja kuinka kappaleen jälkeen bändi tuli catwalkille kumartelemaan yleisölle eri suuntiin. Kahden huikean jäähallikonsertin jälkeen huomasi, ettei kenelläkään lavalla tai yleisössä ollut kiire mihinkään, vaan voitonriemukkaasta tunteesta nautittiin loppuun saakka.

Biisilista
Käännä se pois
001
006
Kadut
Vauriot
Pala siitä
Tuhka ja veri
007
0010
Armo
Mitä kuuluu
...Silti onnellinen
Viivakoodit
Aggressio
Paha, paha asia
Terä
Ruhtinaat
Ravistettava ennen käyttöä
Amerika
Hiekka
Mä nauran tälle
Sun kohdalla
Mitä vaan
Koneeseen kadonnut
Vasten mun kasvojani
Viisaus ei asu meissä
Jumala
Pahempi toistaan
- - -
Valot pimeyksien reunoilla
Mato
Ilona?
Anna mulle piiskaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti