Olavi Uusivirta, Semifinal & Tavastia, 6.4.2018
Kaksi päivää, kaksi klubia Urho Kekkosen kadulla, neljä erilaista keikkaa. Ja valitettavasti pääsin vain ensimmäisenä päivänä!
Ilta alkoi klo 20 Semifinalissa, Tavastian alakerrassa. Sitä oli mainostettu soolokeikkana, mutta ensimmäisten biisien jälkeen (Jatsikansa tulee ja Minä se olen se yksinäinen) bändi tuli myös soittamaan akustiselle keikalle. Ja myöhemmin jopa Jaakko Murros liitty sähkökitaran kanssa orkesteriin.
Olin laittanut Olaville viestiä M:n syntymäpäivästä ja toivonut Syntymäpäivä-biisiä (herätin M:n silloin oikena päivänä sillä, se tuli stereoista ja toin kahvikupin). Olavi spiikkasikin, että he soittaisi sen, mutta lopulta tuli vain monen minuutin improvisaatiomusisointia. Onneksi muita meidän toivebiisejä, kuten Viimeinen kesä, Rakkausrunoja ja Juoksepoistyttö tuli kuitenkin. Ja kaikista harvinaisinta herkkua (joskaan itse en niin paljoa välitä) oli ihan ensimmäisen levyn biisit! Ei mitään koskaan ollutkaan oli hyvä valinta.
Sekä Pauliina Kokkonen. He veti Tuhat vuotta sitten -dueton, mistä juuri oltiin puhuttu aiemmin viikolla. Extemporee Jaakko pyysi Pauliinaa jäämään vetämään vielä Nuori ja kaunis -biisiäkin ja laulajatar suoriutui kohtalaisen hyvin yllättävästä tilanteesta ja sanat löytyi.
Semifinalin keikan jälkeen kirmasimme ensimmäisinä käytävää pitkin Tavastialle. Siellä oli ovet avattu jo ensimmäisen keikan alettua, niin eturivi oli tietysti täynnä, mutta päästiin 2-3 riviin ja sellaisille paikoille, mistä näki hyvin.
Keikan aloitti uusi biisi, Kesäyön uni. Tykkään tosi paljon ja lähti hyvällä fiiliksellä keikka käyntiin. Nukketalo palaa jatkoi energistä keikkaa ja settilista oli aika nopeatempoinen, milloin Olavin keikat on parhaimmillaan. Vaikka Semifinalissa tuli enemmän omia toivebiisejäni, Tavastian keikka oli silti parempi. Erityisihania oli kuitenkin Kolumbus, Minä tahdon ponin ja Kuollut kaupunki.
Encoressa tuli se yllätys, minkä takia olen ikuisesti kiitollinen, että olimme perjantaina eikä lauantaina keikalla. Paula Vesala ja Pimeä tie, mukavaa matkaa. Kappaletta ei ole ilmeisesti ikinä ennen esitetty livenä eikä se ollut tullut lauantainakaan. En edes tiennyt Paulan olevan Suomessa.
Vähän ärsytti, kun On niin helppoo olla onnellinen tuli molemmilla keikoilla. Ja että Sininen kukka soitetaan näköään jokaisella vähän erityisemmällä keikalla nykyään... Tavastialla joku arabiankielinen Ali Saad oli vielä saanut soolonsa kappaleeseen. Esitys oli kovin hämmentävä, mutta ihan hieno.
Illan päätteeksi olisi ollut vielä jatkoklubi Semifinalissa, missä esiintyi Karina. Kuunneltiin ensimmäinen biisi ja lähdettiin sitten M:n kanssa eteenpäin. Maybe some other time!
Semifinalin biisilista:
Jatsikansa tulee
Ja minä se olen se yksinäinen
Viimeinen kesä
Juoksepoistyttö
Ei mitään koskaan ollutkaan
Rakkausrunoja
Syntymäpäiväesitys
Elvis istuu oikealla
Tuhat vuotta sitten (feat. Pauliina Kokkonen)
Nuori ja kaunis (feat. Pauliina Kokkonen)
Preeria
---
On niin helppoo olla onnellinen
Punavuoriblues
Tavastian biisilista:
Kesäyön uni
Nukketalo palaa
Nuoruus
Auttakaa!
Minä tahdon ponin
Tahdonko kuitenkin sut takaisin?
Kolumbus
Ukonlintu ja virvaliekki
Kuollut kaupunki
Nuori ja kaunis
Erika
Reeperbahn
Sininen kukka (feat. Ali Saad)
Kultaa hiuksissa
Ollaanko tämä kesä näin?
Tanssit vaikka et osaa
Kauneus sekoittaa mun pään
---
Pimeä tie, mukavaa matkaa (feat. Vesala)
Toton Africa
On niin helppoo olla onnellinen
---
Rakastajat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti