Juuri kun ehdin saada
asuntoni hyvännäköiseen kuntoon ja ihastua siihen 36,5 neliöön tehokasta tilaa,
jouduin irtisanomaan vuokrasopimukseni. Asunnossa onkin kosteusvaurio.
Kaverini asui
asunnossa ennen minua ja siellä oli jo silloin erikoinen haju. En kummemmin ihmetellyt sitä koskaan, jostain syystä olin aina enemmän tai vähemmän tuiskeessa siellä, ja olin jo niin tottunut
hajuun, etten ajatellut sitä muuttaessakaan. Iskä sitten laittoi viestiä
käytyään kylässä, että vaatteisiin jäi "sellainen mökin haju."
Rupesimme tutkimaan
asuntoa tarkemmin ja eri ihmiset kävivät haistelemassa. Kylpyhuoneessa homeen
haju oli vahvimmillaan, mutta luulin sen johtuneen vaan homehtuneesta
pesukoneesta (pesin siis pyykit koko ajan M:llä kuitenkin). Saunastakin
löytyi pieniä mustia täpliä. Suihkun seinässä oli muutaman kaakelin pituinen
halkeama, mutta vuokranantajan mukaan sieltä ei pääse kosteus mihinkään perusteisiin...
Viimeinen niitti oli,
kun siivotessa huomattiin, että keittiön puulattia rahisee ja siitä saa paloja
irti. Edellisen asukkaan muuttaessa pois, pakastin oli sulanut keittiön
lattialle ja sen jäljiltä "tehdyssä kosteusmittauksessa" todettiin "ettei kuivattamista tarvita, se kuivuu itsestään." Silti betoni sen puulattian
alla on edelleen märkä ja inhottavan tuntuinen.
Pidettyäni tammikuussa
kahdet tuparit, irtisanoin vuokrasopimuksen. Synttärikahvit sukulaisille
muuttuivat sitten läkiäisiksi ja nyt asutaan M:n kanssa saman katon alla.
Avoliitto, en mä voi olla vielä näin aikuinen? Yhteiselämän käänteistä kirjoitan myöhemmin
lisää :P
-Jere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti