keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan

Tätä kevättä on varjostanut suru, kun puolisoni täti kuoli yllättäen juuri ennen ystävänpäivää.

Hautajaiset pidettiin juuri ennen pääsiäistä. Lähdin torstaina jo puolessa välissä päivää töistä, että ehdin kotiin vaihtamaan vähän tummemman ja siistimmän asun päälle. Ja sitten kappeliin.

Täti oli ensimmäinen ihminen, kenet tapasin M:n sukulaisista. Sattumalta Prismassa jo keväällä, ennen kuin virallisesti seurustelimme. Käytiin sitten kahvilla siinä ja hän on ollut "suosikkini" heidän suvusta siitä lähtien. Ja minäkin kuulemma kelpasin hyvin.

Torstaina oli tosi kaunis sää. Ja siunaus sekä muistotilaisuus olivat hienoja, surullisia, mutta (ehkä se johtuu pääsiäisen ajasta, ainakin papin puheet) lohdullisia. 48 vuotta täyttä elämää ja positiivista asennetta, siinä meille muillekin olisi opettelmista.

Hyvästi, lepää rauhassa. Ehkä tapaamme vielä <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti