Mä rähjäsin, mut uskoin rakkauteen

Maija Vilkkumaa, Nosturi, 27.4.2018

Muistan vieläkin, kun ennen joulua 2003 käytiin äitin kanssa Tiketin toimipisteessä hakemassa liput, mitkä oli tarkoitettu minulle lahjaksi. Virkailija kuitenkin kysyi, että olihan ne Maija Vilkkumaan Nosturi-keikalle ja niin yllätys paljastui.

Keikka oli tapaninpäivänä 2003, senkin muistan. Olin siis vasta täyttämässä kahdeksan, että on tämä klubeilla käyminen aloitettu aika aikaisin! Äiti järkyttyi, kun sallitulla keikalla ei minun lisäkseni ollutkaan kuin toinen lapsi, hänkin varmaan yli kymmenvuotias. Mutta ei se minua haitannut, pääsin ekaa kertaa Maijan keikalle!

Eilen otettiin niin sanottu uusinta.

Maijan rock’n’roll -kiertue rantautui Nosturiin, singlejulkaisu-keikan muodossa. Siks ku mä halusin on juurikin rock’n’roll-henkinen ja Maijan vanhempaa tuotantoa muistuttava kappale. Asennetta, tykkään!

Uuden kappaleen lisäksi keikalle luvattiin paljon niitä erikoisherkkuja, millä koko kevään kiertuetta on mainostettu. Ja niitähän tuli :) Ei susta huomaa, Sut kuulen sut nään, Väärin ja suuren suuri toiveeni Lattiaa pestään. Tuo paras oli jätetty niin loppupuolelle keikkaa, että aloin jo huolestua, kuullaanko sitä ollenkaan. Onneksi tuli!

Settilista oli päärakenteeltaan aika samankaltainen kun helmikuussa. Ei saa surettaa ja Se ei olekaan niin oli otettu mukaan. Joskin jälkimmäiselle kappaleelle oli tehty uusi versio, mikä tuntui paljon pliisummalta kuin alkuperäinen. Se ei voimistunut loppua kohti, vaikka sanat onkin vahvat. Ja aina se maagisin Pyörii, Maijan monologilla.

Kerrassaan hieno keikka!

Biisilista:

Liian kauan

Satumaa-tango

Siks ku mä halusin

Hyvä ihminen

Mun elämä

Ei susta huomaa

Onkse väärin

Pyörii

Kesä

Ei saa surettaa

Sut kuulen, sut nään

Mä en oo sun ainoo

Se ei olekaan niin

Totuutta ja tehtävää

Lattiaa pestään

Ei

Kristiina

Lottovoitto

- - -

Hei tie

Väärin

Ingalsin Laura

Nyt on hallussa kesärenkaat

Käytiin viime viikonloppuna vaihtamassa kesärenkaat autoon. Jopa minä autoin mielelläni, koska toinen vaihtoehto olisi ollut aloittaa lukeminen pääsykokeita varten. Oppimateriaalit julkaistiin perjantaina.

Tänä vuonna ei tarvinnut mennä kirjakaupoille vaan sain luku-urakan käsiini ihan töissä. Sekä kotimaisen kielen että taiteiden tutkimuksen materiaalit ovat vain pdf-tiedostoja, mitkä sitten tulostin. Hyvin valittu työpaikka, olisi tullut aika kalliiksi mennä muualle tulostamaan! Olen tosi huono lukemaan jostain näytöltä.

Kun lopulta aloitin luku-urakan, valitsin sen kotimaisen kielen ja kulttuurin. Siinä oli vähän samoja materiaaleja kuin viime vuonnakin, mutta taiteiden tutkimuksessa ei ollut mitään, joten en saanut toivomaani etulyöntiasemaa. Nyt yritän sisään vähän helpompaa reittiä (vaikkei materiaalit mitenkään helppolukuisia ole) ja taistelen myöhemmin päästäkseni opiskelemaan niitä kursseja, mitä haluan.

Viikon aikana olen ehtinyt lukea kaikki monisteniput läpi kerran. Paljoa ei ole jäänyt muistiin ja muutaman kerran on iskenyt epätoivo niiden oppimisesta, mutta... tästä tämä urakka vasta alkaa! Nyt en mene neljään viikkoon töihin, vaan keskityn. Minulle suositeltiin kirjastoa, mihin mennä lukemaan kivaan ilmapiiriin ja on kamu, joka haluaa tukiopettaa. Leikitään, että tästä voi tulla kiva projekti!

Varmaan tulen päivittelemään tänne ahdistuksia sinä aikana kuitenkin ;)

Tavastian valtaus 2018

Olavi Uusivirta, Semifinal & Tavastia, 6.4.2018

Kaksi päivää, kaksi klubia Urho Kekkosen kadulla, neljä erilaista keikkaa. Ja valitettavasti pääsin vain ensimmäisenä päivänä!

Ilta alkoi klo 20 Semifinalissa, Tavastian alakerrassa. Sitä oli mainostettu soolokeikkana, mutta ensimmäisten biisien jälkeen (Jatsikansa tulee ja Minä se olen se yksinäinen) bändi tuli myös soittamaan akustiselle keikalle. Ja myöhemmin jopa Jaakko Murros liitty sähkökitaran kanssa orkesteriin.

Olin laittanut Olaville viestiä M:n syntymäpäivästä ja toivonut Syntymäpäivä-biisiä (herätin M:n silloin oikena päivänä sillä, se tuli stereoista ja toin kahvikupin). Olavi spiikkasikin, että he soittaisi sen, mutta lopulta tuli vain monen minuutin improvisaatiomusisointia. Onneksi muita meidän toivebiisejä, kuten Viimeinen kesä, Rakkausrunoja ja Juoksepoistyttö tuli kuitenkin. Ja kaikista harvinaisinta herkkua (joskaan itse en niin paljoa välitä) oli ihan ensimmäisen levyn biisit! Ei mitään koskaan ollutkaan oli hyvä valinta.

Sekä Pauliina Kokkonen. He veti Tuhat vuotta sitten -dueton, mistä juuri oltiin puhuttu aiemmin viikolla. Extemporee Jaakko pyysi Pauliinaa jäämään vetämään vielä Nuori ja kaunis -biisiäkin ja laulajatar suoriutui kohtalaisen hyvin yllättävästä tilanteesta ja sanat löytyi.

Semifinalin keikan jälkeen kirmasimme ensimmäisinä käytävää pitkin Tavastialle. Siellä oli ovet avattu jo ensimmäisen keikan alettua, niin eturivi oli tietysti täynnä, mutta päästiin 2-3 riviin ja sellaisille paikoille, mistä näki hyvin.

Keikan aloitti uusi biisi, Kesäyön uni. Tykkään tosi paljon ja lähti hyvällä fiiliksellä keikka käyntiin. Nukketalo palaa jatkoi energistä keikkaa ja settilista oli aika nopeatempoinen, milloin Olavin keikat on parhaimmillaan. Vaikka Semifinalissa tuli enemmän omia toivebiisejäni, Tavastian keikka oli silti parempi. Erityisihania oli kuitenkin Kolumbus, Minä tahdon ponin ja Kuollut kaupunki.

Encoressa tuli se yllätys, minkä takia olen ikuisesti kiitollinen, että olimme perjantaina eikä lauantaina keikalla. Paula Vesala ja Pimeä tie, mukavaa matkaa. Kappaletta ei ole ilmeisesti ikinä ennen esitetty livenä eikä se ollut tullut lauantainakaan. En edes tiennyt Paulan olevan Suomessa.

Vähän ärsytti, kun On niin helppoo olla onnellinen tuli molemmilla keikoilla. Ja että Sininen kukka soitetaan näköään jokaisella vähän erityisemmällä keikalla nykyään... Tavastialla joku arabiankielinen Ali Saad oli vielä saanut soolonsa kappaleeseen. Esitys oli kovin hämmentävä, mutta ihan hieno.

Illan päätteeksi olisi ollut vielä jatkoklubi Semifinalissa, missä esiintyi Karina. Kuunneltiin ensimmäinen biisi ja lähdettiin sitten M:n kanssa eteenpäin. Maybe some other time!

Semifinalin biisilista:

Jatsikansa tulee

Ja minä se olen se yksinäinen

Viimeinen kesä

Juoksepoistyttö

Ei mitään koskaan ollutkaan

Rakkausrunoja

Syntymäpäiväesitys

Elvis istuu oikealla

Tuhat vuotta sitten (feat. Pauliina Kokkonen)

Nuori ja kaunis (feat. Pauliina Kokkonen)

Preeria

---

On niin helppoo olla onnellinen

Punavuoriblues

Tavastian biisilista:

Kesäyön uni

Nukketalo palaa

Nuoruus

Auttakaa!

Minä tahdon ponin

Tahdonko kuitenkin sut takaisin?

Kolumbus

Ukonlintu ja virvaliekki

Kuollut kaupunki

Nuori ja kaunis

Erika

Reeperbahn

Sininen kukka (feat. Ali Saad)

Kultaa hiuksissa

Ollaanko tämä kesä näin?

Tanssit vaikka et osaa

Kauneus sekoittaa mun pään

---

Pimeä tie, mukavaa matkaa (feat. Vesala)

Toton Africa

On niin helppoo olla onnellinen

---

Rakastajat

Vain meidän retki - neljä samankaltaista

Kaija Koo @ M/S Baltic Princess, 7.4.2018

Kengurumeininki @ M/S Baltic Princess, 8.4.2018

Käytiin laivalla juhlimassa M:n vanhenemista! Mutta ei ihan millä tahansa laivalla, vaan aluksi piti ajaa Turkuun asti, että päästiin Kaija Koo -laivalle! (Tai Kaija K, niin kuin risteilyohjelmassa luki)

Oltiin järkätty pieni synttäriyllätys, eli Piia hoiti hyttiin etukäteen kukkia, skumppaa ja Marsun runoileman kortin. Sankari itse tosin käveli kaiken ohi vaan pauhatessaan innostustaan laivalla oloon. Ollaan yritetty vuoden verran lähteä risteilylle, kerran käytiin jo pikaretkellä Tallinnassa, mutta nyt ihan kunnolla!

Laivabuffetissa tulee aina vähän liian täyteen, ja rajattomat viinihanat kuluu samaa tahtia. Istuttiin ihan viimeisiksi asti siellä eikä enää keretty ruokalevolle ennen illan konserttia, mutta ihan hyvät paikat saatiin! Mitä nyt ihmiset hyppi päälle ja töni tasaisesti pitkin keikkaa... mutta sellaista se on ollut laivakeikoilla aina kun olen sellaisille eksynyt.

Kaija Koo oli yhtä ihana kun aina. Bändin jäseniä oli vaihtunut sitten viime kesän: nyt bassoa soitti Ilari Hämäläinen ja kitarassa oli Antti Tuiskun Lasse Sakara. Valitettavasti settilista ei silti ollut muuttunut juurikaan, vaan sama, monta vuotta soinut, hittirunko oli edelleen. Joskin olen jokaisesta keikasta aina tykännyt.

Biisilista:

Kuka sen opettaa

Kaunis, rietas, onnellinen

Vapaa

En pelkää pimeää

Kuka keksi rakkauden

Syypää sun hymyyn

Siniset tikkaat

Supernaiset

Nää yöt ei anna armoo

- - -

Valot pimeyksien reunoilla

Tinakenkätyttö

Vain elämää -biisejä esitettiin nyt tietääkseni ensimmäistä kertaa ja valinnat oli tehty juuri oikein (Syypää sun hymyyn ja Valot pimeyksien reunoilla). Pieniä teksinisä vaikeuksia ilmeni, kun sähköt meni hetkeksi Cheek-coverin aikana, mutta keikka jatkui normaalisti eikä ongelma uusiutunut. Vähän silti huvitti, sillä edellinen kerran kun M oli Koon keikalla, heillä tuli taustanauhat väärään aikaan ja keikka keskeytettiin.

Meidän ilta jatkui yökerhossa. Coverbändin nimi meni ohi, mutta he oli hyviä! Ja soitti aika monipuolisesti musiikkia, mutta huonoja biisejä en muista. Jossain vaiheessa siirryimme kuitenkin pelaamaan ja yläkerran klubille. Parhaimmillaan kuljettiin kahden tarjottimen kanssa pitkin laivaa - toisella skumppapullo laseineen ja toisella valkoviiniä. Ja loppuyö pelattiin Unoa hytissä.

Huomasin jo lähtöselvityksessä suosikkiyllätykseni risteilylle - paluumatkalla esiintyi Kengurumeininki! Eikä. Äiti ja iskä vei minua pienenä paljon katsomaan heitä ja tykkäsin hurjasti. Paras lastenbändi, mitä Suomesta löytyy. Niinpä raahasin seurueen nytkin katsomaan ja osasin(heidän huvitukseksi) edelleen suurimman osan vanhoista biiseistä ulkoa :D Kruunasi loistavan risteilyn.

Vaikka Turku-Tukholma-risteilyllä ei pääsekään maihin, tykkäsin erityisesti siitä, että sunnuntai-iltana piti vielä ajaa Helsinkiin. Vaikka kaikki oli väsyneitä ja aika hiljaisia, matka ei kuitenkaan päättynyt laivan tultua satamaan, vaan se oli sellainen pehmeä lasku ja voitiin vielä vähän naureskella sattumuksille.

Maailman kivoimpia ihmisiä

Kaija Koo <3

Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan

Tätä kevättä on varjostanut suru, kun puolisoni täti kuoli yllättäen juuri ennen ystävänpäivää.

Hautajaiset pidettiin juuri ennen pääsiäistä. Lähdin torstaina jo puolessa välissä päivää töistä, että ehdin kotiin vaihtamaan vähän tummemman ja siistimmän asun päälle. Ja sitten kappeliin.

Täti oli ensimmäinen ihminen, kenet tapasin M:n sukulaisista. Sattumalta Prismassa jo keväällä, ennen kuin virallisesti seurustelimme. Käytiin sitten kahvilla siinä ja hän on ollut "suosikkini" heidän suvusta siitä lähtien. Ja minäkin kuulemma kelpasin hyvin.

Torstaina oli tosi kaunis sää. Ja siunaus sekä muistotilaisuus olivat hienoja, surullisia, mutta (ehkä se johtuu pääsiäisen ajasta, ainakin papin puheet) lohdullisia. 48 vuotta täyttä elämää ja positiivista asennetta, siinä meille muillekin olisi opettelmista.

Hyvästi, lepää rauhassa. Ehkä tapaamme vielä <3