Hän laulaa kuin kuolisi huomenna ja eläisi tänään

Olavi Uusivirta, The Circus, 27.5.2017

Pääsykokeet on ohi! Siitä kirjoitan myöhemmin viikolla lisää, nyt keskityn niihin juhliin, mitä odotin eniten kaiken luku-urakan jälkeen: Olavi Uusivirran kiertueen päätöskeikka ennen kesälomaa (tai pääasiassa vuoden mittaista lomaa).

Koska kyseessä oli viimeinen (klubi)keikka ties kuinka pitkään aikaan, päätimme jonottaa ihan vanhan kaavan mukaan eli pari tuntia jo ulkona :D Ensimmäistä kertaa kavereideni eteen raahaamani Misha ei ollut kovin innoissaan suunnitelmasta sateessa, mutta a) The Circuksen edessä on katos ja b) minä halusin eturiviin hyppimään. Suvi oli leiponut porkkanakakun meille evääksi ja oli muutama kaljakin matkassa, niin sehän meni ihan piknikistä!
Yllätyin taas vähän, kun Olavilla on jo niin paljon faneja, että sen parin tunnin aikana jono tihkusateessa kasvoi useamman metrikymmenen mittaiseksi. Ei ilmeisesti oltu myöskään yliarvioitu omaa jonottamisaikaa, että oltiin ensimmäisten joukossa ;)

Illan lämppärinä toimi Ursus Factory. Bändi oli nimeltä tuttu ennestään, mutta ei soittanut mitään kelloja, vaikka yksi kappale lopulta kuulosti tutulta! Muuten sitä oli hankala kuvailla... niin hämmentävää keikkaa en ole pitkään aikaan nähnyt, mutta se oli erittäin viihdyttävää myös :D Rumpalilla oli enemmän ilmeitä kuin Heikki Kytölällä soittaessa, hänellä oli hame, minkä sisään näki vähän liian hyvin, paitsi hyppiessään jakkaran päällä samalla kun soitti. Kitaristilaulaja taas suolsi mitä omituisimpia tekstejä, mitkä välillä nauratti ja toisinaan vain kummastutti. Mutta selvästi heilläkin oli oma fanikuntansa yleisössä, vaikka toiminta vaikutti välillä yhtälailla vitsiltä kun koko keikka.

Olavi Uusivirta -show alkoi tyylikkäästi 20 minuuttia myöhässä, J. S. Bachin sävellyksellä Goldberg Vartations BWV988: Aria intronauhana. Bändi valui hiljakseltaan lavalle ja itse aristikin tuli kumartamaan. Sitten puskista lähti Auttakaa! ja ainakin meillä irtosi jalat maasta aika nopeasti. Olimme ulkona puhuneet, että toivottavasti keikka alkaa (ja muutenkin sisältää) jollain nopeatempoisella ja tulee sellainen biletyskeikka enemmän kuin slovareita. Ja alku oli todella lupaava, kun perään tuli Salmisaaren Salome ja Rakkautta ilmassa!
Settilista oli rakennettu todella hyvin. Se oli ensinnäkin neljässä osassa, joista ensimmäinen oli tuo aloitus, mihin tuli vielä muutama varma hitti, millä sai "tietämättömillekin" ihmisille fiiliksen kattoon - jos loistava live-esiintyminen ei vielä riittänyt ;)
Toiseen osioon oli sitten kerätty vanhempaa tuotantoa. Sininen kukka ja Sunnuntailapsi ovat vuoden ajan tehneet satunnaisia ilmestymisiä setteihin, mutta Löysäläisen laulua en ainakaan muista kuulleeni pitkään aikaan ja Niin kuin eilenkin tuli Tavastialla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Mutta sitten se tuli, Sydänmaa. Olavi spiikkasi, että se on hänestä hienoimpia biisejä, mikä vain jostain syystä on jäänyt aina soittamatta, vaikka ilmeisesti sitä aika paljon on toivottukin. Ainakin kun vilkuilin eturiviä molempiin suuntiin, niin hymyt olivat todella leveitä :D
Tästä rauhallisemmasta osiosta tuli vähän liiankin pitkä, kun kolmannen osion avasi Ne toiset ja Sokea perhonen, mutta ainakin jälkimmäinen kuuluu taas kategoriaan, ettei siitä oikeastaan voi sanoa mitään negatiivista. Niiden jälkeen oli vuorossa seuraava hittiputki ja vähän tanssittavampaa menoa, kuitenkin höystettynä esimerkiksi torvisektiolla ja Sibelius-lukion tyttökuorolla :) Olen joskus sanonut, että Reeperbahn on nykyään vähän tylsä, mutta tällä keraa se oli hieno!
Keikan tiesi lähtevän loppusuoralle, kun tuli niin monta "hyppimisbiisiä" putkeen, ettei meinannut kunto riittää... Tanssit vaikka et osaa, Ollaanko tämä kesä näin?, Tiet etäisyyksiin ja Kauneus sekoittaa mun pään - kaikki parhaat taas. Noista kappaleista on aina todella hankala kirjoittaa mitään, kun on keikalla niin hyvä fiilis, ettei liiemmin kiinnitä huomiota lavan tapahtumiin vaan "antaa mennä"... mutta Olavi kävi lähtentelemässä pari kertaa hymy korvissa ja Suvin ja Marikan vieressä bailaaminen (kun huomaa, että ollaan yhtä innoissamme tietyistä kappaleista ja reagoidaa aivan samalla tavalla) on aina todella kivaa.
Encoressa kuoro teki paluun ja esitettiin (muistaakseni ensimmäistä kertaa Kansallisteatterin keikan kesällä 2015 jälkeen) Preeria! Sen jälkeen huusin vähäisen jäljellä olevan äänen pois: Viimeinen kesä ja Hän laulaa kuin kuolisi huomenna <3 Se ainoa biisi, mitä olin itsekseni toivonut, mutta ei kuulunut "normaalilla paikallaan" alkusetissä ja tuli sitten kuitenkin. Viimeisenä biisinä oli tietenkin Nuori ja kaunis ja se kesti varmaan tuplasti normaalia kauemmin, kun bändi ei halunnut lopettaa soittamista... mutta lopulta se tauko alkoi.

Keikan jälkeen painuttiin tiskille hakemaan juotavaa, koska 2,5 tuntia kestänyt keikka oli aiheuttanut aikamoisen janon... Käytiin vielä kiittämässä Pietaria, joka oli vastannut koko konsertin suunnittelusta ja onnistunut täydellisesti. Matkalla narikkaan ohitettiin paitamyynti ja siellähän se Olavikin lymysi, niin toivotimme vielä hyvää kesälomaa :) Toivottavasti törmätään taas pian!