Hän laulaa kuin kuolisi huomenna ja eläisi tänään

Olavi Uusivirta, The Circus, 27.5.2017

Pääsykokeet on ohi! Siitä kirjoitan myöhemmin viikolla lisää, nyt keskityn niihin juhliin, mitä odotin eniten kaiken luku-urakan jälkeen: Olavi Uusivirran kiertueen päätöskeikka ennen kesälomaa (tai pääasiassa vuoden mittaista lomaa).

Koska kyseessä oli viimeinen (klubi)keikka ties kuinka pitkään aikaan, päätimme jonottaa ihan vanhan kaavan mukaan eli pari tuntia jo ulkona :D Ensimmäistä kertaa kavereideni eteen raahaamani Misha ei ollut kovin innoissaan suunnitelmasta sateessa, mutta a) The Circuksen edessä on katos ja b) minä halusin eturiviin hyppimään. Suvi oli leiponut porkkanakakun meille evääksi ja oli muutama kaljakin matkassa, niin sehän meni ihan piknikistä!
Yllätyin taas vähän, kun Olavilla on jo niin paljon faneja, että sen parin tunnin aikana jono tihkusateessa kasvoi useamman metrikymmenen mittaiseksi. Ei ilmeisesti oltu myöskään yliarvioitu omaa jonottamisaikaa, että oltiin ensimmäisten joukossa ;)

Illan lämppärinä toimi Ursus Factory. Bändi oli nimeltä tuttu ennestään, mutta ei soittanut mitään kelloja, vaikka yksi kappale lopulta kuulosti tutulta! Muuten sitä oli hankala kuvailla... niin hämmentävää keikkaa en ole pitkään aikaan nähnyt, mutta se oli erittäin viihdyttävää myös :D Rumpalilla oli enemmän ilmeitä kuin Heikki Kytölällä soittaessa, hänellä oli hame, minkä sisään näki vähän liian hyvin, paitsi hyppiessään jakkaran päällä samalla kun soitti. Kitaristilaulaja taas suolsi mitä omituisimpia tekstejä, mitkä välillä nauratti ja toisinaan vain kummastutti. Mutta selvästi heilläkin oli oma fanikuntansa yleisössä, vaikka toiminta vaikutti välillä yhtälailla vitsiltä kun koko keikka.

Olavi Uusivirta -show alkoi tyylikkäästi 20 minuuttia myöhässä, J. S. Bachin sävellyksellä Goldberg Vartations BWV988: Aria intronauhana. Bändi valui hiljakseltaan lavalle ja itse aristikin tuli kumartamaan. Sitten puskista lähti Auttakaa! ja ainakin meillä irtosi jalat maasta aika nopeasti. Olimme ulkona puhuneet, että toivottavasti keikka alkaa (ja muutenkin sisältää) jollain nopeatempoisella ja tulee sellainen biletyskeikka enemmän kuin slovareita. Ja alku oli todella lupaava, kun perään tuli Salmisaaren Salome ja Rakkautta ilmassa!
Settilista oli rakennettu todella hyvin. Se oli ensinnäkin neljässä osassa, joista ensimmäinen oli tuo aloitus, mihin tuli vielä muutama varma hitti, millä sai "tietämättömillekin" ihmisille fiiliksen kattoon - jos loistava live-esiintyminen ei vielä riittänyt ;)
Toiseen osioon oli sitten kerätty vanhempaa tuotantoa. Sininen kukka ja Sunnuntailapsi ovat vuoden ajan tehneet satunnaisia ilmestymisiä setteihin, mutta Löysäläisen laulua en ainakaan muista kuulleeni pitkään aikaan ja Niin kuin eilenkin tuli Tavastialla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Mutta sitten se tuli, Sydänmaa. Olavi spiikkasi, että se on hänestä hienoimpia biisejä, mikä vain jostain syystä on jäänyt aina soittamatta, vaikka ilmeisesti sitä aika paljon on toivottukin. Ainakin kun vilkuilin eturiviä molempiin suuntiin, niin hymyt olivat todella leveitä :D
Tästä rauhallisemmasta osiosta tuli vähän liiankin pitkä, kun kolmannen osion avasi Ne toiset ja Sokea perhonen, mutta ainakin jälkimmäinen kuuluu taas kategoriaan, ettei siitä oikeastaan voi sanoa mitään negatiivista. Niiden jälkeen oli vuorossa seuraava hittiputki ja vähän tanssittavampaa menoa, kuitenkin höystettynä esimerkiksi torvisektiolla ja Sibelius-lukion tyttökuorolla :) Olen joskus sanonut, että Reeperbahn on nykyään vähän tylsä, mutta tällä keraa se oli hieno!
Keikan tiesi lähtevän loppusuoralle, kun tuli niin monta "hyppimisbiisiä" putkeen, ettei meinannut kunto riittää... Tanssit vaikka et osaa, Ollaanko tämä kesä näin?, Tiet etäisyyksiin ja Kauneus sekoittaa mun pään - kaikki parhaat taas. Noista kappaleista on aina todella hankala kirjoittaa mitään, kun on keikalla niin hyvä fiilis, ettei liiemmin kiinnitä huomiota lavan tapahtumiin vaan "antaa mennä"... mutta Olavi kävi lähtentelemässä pari kertaa hymy korvissa ja Suvin ja Marikan vieressä bailaaminen (kun huomaa, että ollaan yhtä innoissamme tietyistä kappaleista ja reagoidaa aivan samalla tavalla) on aina todella kivaa.
Encoressa kuoro teki paluun ja esitettiin (muistaakseni ensimmäistä kertaa Kansallisteatterin keikan kesällä 2015 jälkeen) Preeria! Sen jälkeen huusin vähäisen jäljellä olevan äänen pois: Viimeinen kesä ja Hän laulaa kuin kuolisi huomenna <3 Se ainoa biisi, mitä olin itsekseni toivonut, mutta ei kuulunut "normaalilla paikallaan" alkusetissä ja tuli sitten kuitenkin. Viimeisenä biisinä oli tietenkin Nuori ja kaunis ja se kesti varmaan tuplasti normaalia kauemmin, kun bändi ei halunnut lopettaa soittamista... mutta lopulta se tauko alkoi.

Keikan jälkeen painuttiin tiskille hakemaan juotavaa, koska 2,5 tuntia kestänyt keikka oli aiheuttanut aikamoisen janon... Käytiin vielä kiittämässä Pietaria, joka oli vastannut koko konsertin suunnittelusta ja onnistunut täydellisesti. Matkalla narikkaan ohitettiin paitamyynti ja siellähän se Olavikin lymysi, niin toivotimme vielä hyvää kesälomaa :) Toivottavasti törmätään taas pian!

Mieli samos metsiä, raaputin pulpettia, tutkin kämmenen viivoja

Heippahei!

En olekaan muutamaan viikkoon kirjoittanut enkä tammikuun jälkeen mitään "omasta elämästä", vaan noita keikkaseikkailuja :D Mutta syynä siihen on pääsykokeisiin lukeminen.

Hain lopulta Helsigin yliopistoon lukemaan taiteiden tutkimusta. Toinen vaihtoehto oli aiemmin mainitsemanikin suomen kielen opiskelu ja itse asiassa hain Tampereelle, mutta en ikinä mennyt pääsykokeisiin asti. Ajattelin, että kävisin katsomassa, millaisia pääsykokeet ylipäätänsä on - en ole ikinä vielä hakenut - mutta sitten päätin olla "tuhlaamatta" yhtä lukupäivää, kun en ollut edes opiskellut siihen.

Enkä siis jättänyt laiskuuttani lukematta, vaan päätin, että panostan tuohon taiteiden tutkimiseen enkä jaa huomiotani useampaan kokeeseen. En tiedä, onko mihinkään muihin aloihin samoja kirjoja, mutta jos yliopistot olisi ilmoittaneet pääsykoekirjat jo ennen haun päättymistä, olisi ollut mahdollista hakea useampaan ja lukea (edes osittain) samoilla kirjoilla niihin. 

Huhtikuun alkupäivinä sain ensimmäisen pääsykoekirjan ja siitä alkaen olen aamuisin (herättyäni, suunnittelemani vuorokausirytmi ei ole ihan pitänyt...) suunnannut kirjastoon lukemaan. Aika nopeasti huomasin, ettei mun keskittymiskyky ole yhtään parantunut entisestään, vaan ajatus harhautuu pienimmästäkin häiriöntekijästä... Aloin sitten jaksottamaan lyhyempiä lukupätkiä, että olen muutaman tunnin kirjastossa ja menen salille tai syömään ja sitten takaisin muutamaksi tunniksi lukemaan ja näin. Omasta mielestäni olen todella hyvin istunut kirjastossa kuitenkin - keskittyminen sitten vaihtelee päivästä riippuen.

Pääsykoekirjat on... en osaa päättää, mitä mieltä olen :D Kritiikin perusteet vaikutti ekoilla lukukerroilla ihan kauhealta, mutta nykyään olen löytänyt sieltä jo paljon juttuja, mitä lukee ihan mielenkiinnolla. Se on vaan kokonaisuutena ehkä vähän pitkäveteinen ja toistaa samoja asioita vähän eri muodoissa. Taide, kokemus ja maailma sen sijaan vaikutti ensilukemalta mielenkiintoisemmalta, mutta en enää ole varma.

Suurin ongelma tulee varmaan siitä, kun en tosiaan ole ikinä ollut pääsykokeissa. En mä tiedä, millaiset ne on? Joku pelotteli, että kannattaa osata kaikki henkilöt ja kuka sanoi mitä - no niitä en ainakaan osaa. Olen yrittänyt nyt päntätä kaikki kahden ja puolen vuosituhannen filosofit ja kriitikot päähän, mutta niitä on aika monta... ja jos osan nimistä muistankin, niin ainakin tekemiset menee sekaisin -.- Mutta vielä on viikko aikaa! Tämä kauan odotettu keväinen sää, niin ihana kun onkin, vähän vie ajatuksia jo liian pitkälle ja kesäsuunnitelmiin.

Enkä mä pelkästään nenä kiinni kirjassa ole kuitenkaan istunut...

Vappu on ollut jo monta vuotta ongelma, että mitä silloin pitää tehdä... (PMMP:n aikana oli helppoa, kun oli aina Nosturissa) Tänä vuonna sitä hankaloitti vielä päätökseni olla tipattomalla koko luku-urakka. Mutta se on sujunut tosi hyvin! En ole huhtikuun 8. päivän jälkeenkaan alkoholia, eikä toukokuussa ole tehnyt enää mielikään. Pääsiäinen ja tosiaan vappu oli vähän hankalia, kun koko muu tuttavapiirini joi :D

Alustava vappusuunnitelmani oli Jenni Vartiaisen keikka Tavastialla, mutta kuten aiemmin kirjoitin, meninkin jo lauantain (vappuaaton aaton) keikalle. Vappuaattona kun heräsin, niin Niko oli onneksi laittanut viestiä, että hänellä on pari lippua Sannin Kaivohuone-keikalle (eli kauppiksen bileisiin) ja siitä ne suunnitelmat selkeni. Kävin aluksi Lauralla ja Rollolla katsomassa kavereiden etkoja (onneksi ei tarvinnut "koko illaksi jäädä" tai olisi saattanut korkki aueta itselläkin ;D) ja mentiin sitten keikalle. Oli se sen vähän extrahintaisen lipun väärti! Kasmir oli feattamassa ja he vetivät ensimmäisellä levyllä olevan Kiinni-biisin! Olen kuullut sen muutamalla ensimmäisellä Sanni-keikalla joskus vuonna 2014 eikä sitä ole soitettu sen jälkeen. Myös Hank Solo oli paikalla ja Söpö tuli kokonaisena (Kasmirin säkeistöä ei yleensä ole vedetty, kun hän ei ole paikalla). Kotimatkakin meni kivasti, kun satuin Jessen kanssa samaan junaan, niin ei tarvinnut yksin katsoa örveltävää vappukansaa.

Pari viikkoa sitten perjantaina noin klo 22:30 Ville soitti, että hänellä on ylimääräinen lippu Ellinooran keikalle Tulisuudelmaan ja mun leffailta vaihtui aika extemporee keikkaillaksi. Taas :D Mutta se oli ihan hauskaa, pieni tuulettuminen kavereiden (ja hyvän livemusan) parissa tekee ihan hyvää päälle lukemisen ohella! ..tai sitten se vaan harhauttaa keskittymistä entisestään.

Tuon jälkeen en ole emää keikoille eksynyt! Huomenna tosin olisi Vesala Espan puistossa Marimekon kevätnäytöksissä soittamassa livenä - pakko häntä kai on mennä katsomaan, kun on ihan Jenkeistä asti tänne lentänyt esiintymään ;) Ja lauantaina Idän Kyläjuhlissa olisi Mira Luoti sekä Reino Nordin, mitkä kiinnostaisi myös, mutta pitää katsoa, kuinka monena päivänä viitsii häiritä lukemista, kun on enää viikko aikaa.

Sen sijaan leffoja olen käynyt katsomassa tämän parin kuukauden aikana enemmän kuin koko alkuvuonna. The Guardians of Galaxy 2, X-Men The Apocalypse ja Song to Song... viimeisin vaikutti synopsin perusteella tosi hyvältä, mutta osoittautui tosi pitkäveteiseksi: ei jatkoon. Nuo Marvel-leffat oli kuitenkin hyviä, jos tykkää supersankarielokuvista. Minä tykkäsin.

Kävin myös parturissa... laitan paremman kuvan, kun saan lisää kuvaajalta ;D

Nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla avata kirjan.

Jere :)

On tammikuu, pitkä ja tipaton

Irina, Linnanmäki, 29.4.2017
Jenni Vartiainen, Tavastia, 29.4.2017

PMMP:llä oli perinteeksi muodostuneet vappukeikat Helsingin Nosturissa useita vuosia peräkkäin ja heidän lopetettua Jenni Vartiainen otti pariksi vappuaatoksi kruununperijän paikan. Itse kovana PMMP-fanina silloin uhosin, etten ikinä mene vappuna sinne katsomaan muita bändejä. Jennin jäätyä keikkatauolle syksyllä 2015, en ole edes seurannut, onko paikan ottanut joku uusi bändi vai kuoliko hyvä perinne.

Tänä vappuna Jenni päätti keikkataukonsa, suureksi onneksi, Tavastialla! Ensimmäinen keikka (29.4.) meni loppuun nopeammin kuin ehdin lippua ostamaan, mutta "onneksi" sain edellisenä päivänä kaverilta viestin, että hän on kipeänä ja luultavasti kauppaa lippunsa eteenpäin. 

Ennen Tavastialle suuntaamista kävin kuitenkin Linnanmäen avajaisissa tsemppaamassa Irinaa. He olivat esiintymässä, mutta sää oli siis aivan hirveä (satoi lunta) ja pelkäsin, ettei sinne mene kukaan. Lopulta meitä oli reilu 20 henkeä sadeviittoihin kääriytyineinä, eräällä miehellä tosin oli myös aurinkolasit!

Surullisista olosuhteista huolimatta keikka oli hyvä :) Ammattilaiset jaksoivat talvivaatteissaan soittaa vähäiselle yleisömäärälle kuitenkin tunnin verran ja keikalla kuultiin juuri ilmestyneeltä Seitsemän-albumilta aika hyvä kattaus. Vanhoja hittejä tietenkään unohtamatta, vaikka yleisölaulatus ei lähtenyt kovin lujaa. Oma suosikkini Miksi hänkin on täällä tuli myös, propsit siitä! Yhtään Vain elämää -kappaletta ei vielä kuultu, vaikka Irina itse vakuutti Petralle "viime viikolla" ottavansa hänen biisin settiin. Pitää ilmeisesti mennä johonkin klubikeikalle katsomaan ;)

Tavastialla oli jännittynyt tunnelma. Eturivi oli täynnä vannoutuneita Jenni Vartiaisen faneja, joiden yli puolentoista vuoden odotus keikkatauon ajalta vihdoin palkittaisiin.

Keikka alkoi lopulta varsin vapputunnelmaisella Maljalla. Vähän uutta sovitusta saanut ensimmäisen levyn menevin kappale sai loppuunmyydyn Tavastian bailaamaan heti alkuunsa. Itse olen tipattomalla ja näin vapun alla se tuntui entistä vaikeammalta, mutta kappale on auttamatta Jennin parhaimistoa ;)

Hänen musiikkia voisi pitää pääsääntöisesti aika hidastempoisena, mutta heti alkukeikasta tuli tanssittavia biisejä toisen perään; Mustaa kahvia, Selvästi päihtynyt, Eden... Tarkkaavaisimpien havaitsema, pieni alkukankeus pitkän tauon jälkeen katosi viimeistään Eikö kukaan voi meitä pelastaa -kappaleen aikana.

Jenni oli täydellisesti elementissään lavalla. En muista nähneeni häntä noin eläväisenä esiintymässä koskaan, artisti tanssi vallattomasti pitkin lavaa ja villitsi yleisöä mukaansa. Yleisöä, joka lauloi reilun tunnin mukana, kuin kappaleet olisivat heidän omia. Setin keskivaiheilla tulleet Suru on kunniavieras ja Minä sinua vaan saivat varsinkin hienon kuoron taustalleen. Pienen miinuksen voisi antaa siitä, että setti koostui lähinnä radiohiteistä, kun tuotantoa on kuitenkin kolmen albumillisen verran.

Ainoastaan yksi yleisölle tuntematon kappale soitettiin; ei vielä julkaistu Monologi sai ensiesityksensä. Kappale alkoi taustanauhalta tulevalla, monotonisella "jäkä jäkä jäkä jäkä" -jankutuksella, mikä toistui useasti myöhemminkin. Jenni itse kertoi kappaleen tarinan olevan hiljaisesta kodista, missä se toinen puhuu vaan "silleen vittumaisesti." Irselleni kappaleesta tuli todella paljon mieleen Antti Tuiskun viimeaikaiset paadipapiidipaadit. Hyvin erilainen teos kun Jennin aiempi tuotanto, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Ainakin tämä kertakuulemalta jätti paremman fiiliksen kuin Turvasanan ensikohtaaminen.

Loppukeikka oli sitten suurimpien hittien juhlaa, kun Ihmisten edessä ja En haluu kuolla tänä yönä laittoi Tavastian tanssimaan. Encoren alussa Jenni kertoi liikuttuneena, kuinka onnellinen on, että pystyy ylipäätään vetämään keikkoja taas, sillä vuosi sitten häneltä ei useampaan kuukauteen lähtenyt ääntä. Sen jälkeen laulettiin yhdessä Missä muruseni on ja keikan päätti lopulta paljon kysymyksiä herättänyt Turvasana.