Vaan tarinat jää elämään

Cheek. Cheekend. End.

Kirjoitin viime marraskuussa Facebookiin päivityksen.

"Cheekmania iski jälleen ja aamuvuorossa pääsin osaksi sitä! Äiti tuli poikansa kanssa jo 8:45 kyselemään, saahan minulta ostettua liput. Tasalta jännitin enemmän, että saanhan heille liput, kuin itselleni. Ja kyllä, onnistuin! 9:03 ne oli jo loppu, kun seuraava halukas kysyi.
Mutta meillä on myös liput 8-)"

Viime lauantaina oli se päivä, kuin me, ja toivottavasti myös he, kävivät Lahden Mäkimontussa hyvästelemässä Cheekin.

Keikka alkoi Kuka muu muka -biisillä ja alusta asti oli selvää, ettei kukaan. Koko montun väki huusi, lauloi ja eli mukana. Meidän paikat oli c-lohkossa, eli aika kaukana, mutta sieltä toisaalta näki koko jättimäisen lavan rakenteineen ja erikoistehosteineen. Ja kun ihmismäärä ympärillä oli niin mieletön, ihan yhtä hyvin siellä kaukana sai bailattua.

Settilista oli todella kattava uran varrelta - aivan ensimmäisistä biiseistä (Avaimet mun kiesiin ja Tuhlaajapoika) Vain elämää -covereihin ja Lukas Leonin XTC:hen. Yksi suosikkihetkistäni oli, kun Kaija Koo asteli lavalle Tinakenkätytön aikana ja sen jälkeen he vetivät vielä Nää yöt ei anna armoo!

Vierailijoita riitti muutenkin; Herrasmiesliiga, Elastinen, Kapasiteettiyksikkö, JVG, SANNI, Diandra... mutta show oli silti edottomasrti Cheekin. Bändi soitti upeasti, taustalaulajat ja TS tuplaajana täydensi esitystä, mutta Cheek loisti "kuin" viimeistä päivää. Artisti piti pitkiä puheita, kiitteli, kehotti juhlimaan, ja lopuksi itki.

Encoren ensimmäinen kappale oli Mitä tänne jää, minkä Cheek kirjoitti aikoinaan kun kaikki oli vasta alussa eikä lopettamisesta ollut tietoakaan. Ja illan viimeinen kappale oli Valot sammuu, mikä oli kirjoitettu juuri tuohon tilanteeseen. Kun kaikki on sanottu.

Keikan jälkeen näin sen hysterian, mikä lavan edessä oli. Ja muistan sen tunteen, kun lähes viisi vuotta sitten itse itkin Jäähallin eturivissä. Kaikki tsemppi Cheek-faneille: kyllä se siitä! Musiikki ja kaikki ihanat muistot jää.

Biisilista:

Kuka muu muka

Fiiliksissä (feat. Dianda)

Sokka irti

Jippikayjei

Chekkonen

Kaikki hyvin

All good everything

Tuhlaajapoika (feat. Tasis)

Liekeissä

Jossu

Avaimet mun kiesiin

Tinakenkätyttö (feat. Kaija Koo)

Nää yöt ei anna armoo (feat. Kaija Koo)

Sä huudat

Sillat (feat. Ilta)

Anna mä meen

Keinu

Sinuhe (feat. Elastinen)

Yhtäccii (feat. Elastinen)

Me ollaan ne (feat. Elastinen, JVG, Pete Parkkonen)

XTC (feat. Lukas Leon, Etta)

Leveellä (feat. Herrasmiesliiga, Kapasiteettiyksikkö)

Flexaa (feat. Sanni, VilleGalle)

Niille joil on paha olla

Kyyneleet

Enkelit

- - -

Mitä tänne jää

Timantit on ikuisia

Äärirajoille

Valot sammuu

Oli se hieno konsertti! Onneksi ostettiin liput, onneksi mentiin. Kiitos Cheek <3

Maailman karuin kaupunki on tänään kauniimpi

Haloo Helsinki!, Casino Helsinki, 13.8.2018

Se oli joku tiistai-aamu heinäkuussa, kun olin ajamassa töihin ja radiosta (kuuntelen autossa aina Radio SuomiPoppia) pärähti mainos, että Haloo Helsinki! on elokuussa Casino Helsingissä eturivikeikalla. Mitä!

Törmäsin kerran Elliin kesän aikana kaupungilla ja hän kertoi, että joku yksityiskeikka olisi vielä festareiden jälkeen ennen taukoa. Enpä arvannut, että se voisi olla yksityiskeikka, minne jopa pääsee! Ihmeellistä oli myös se, että voitin liput varmaan toisena päivänä, kun sitä onnenpyörää Suomipopin nettisivuilla pyöritin.

Tuossa samassa keskustelussa Elli kertoi, että he on jättäneet Kiitos ei ole kirosanan ja Saatanan Zenin settilistasta pois, sillä festareiden aikarajat on niin tarkat. Odotin ilman muuta, että tuollaisella klubikeikalla kuulisin tuon rähinäbiisini, mutta jo ennen keikkaa selvisi eräiltä tosifaneilra, ettei niitä oltu soitettu Simerockissakaan (missä myös olisi kuulemma saanut soittaa vaikka läpi yön). Odotukseni ei siis olleet erityisen korkealla, mutta pieni toivonkipinä eli, kun kyseessä oli viimeinen keikka ennen kahden ja puolen vuoden taukoa.

No, ei niitä sitten tullut. Settilista oli täysin sama kuin kesän festareilla - joskin ihan hyvä sellainen. Oli kivaa olla viimeisenä tuollaisella intiimimmällä keikalla, vaikka Casinossa paikkana mua on aina ärsyttänyt, kun siellä ei ole eturiviaitaa tai muuta, niin hyppiminen on vaikeaa. Jos sellaista tykkää harrastaa keikoilla ;)

13.8. tuli 10 vuotta täyteen ensimmäisen levyn julkaisusta. Sen kunniaksi bändin taustalakana oli se sama, mikä silloin kymmenen vuotta sitten (sekä viime syksyn areenakiertueella ekoissa biiseissä). Mutta itselle suurempi ilonaihe oli, että bändi tuli vetämään vielä encoren ja soitti Haloo Helsingin! Se on kuitenkin sellainen "mistä kaikki lähti" -biisi, mikä on ilo kuulla. Ja ainakin ensimmäiset 20 näkemääni Haloo-keikkaa alkoi sillä...

Tämä oli hieno tapa päästää bändi tuolle! Törmäsin Elliin vielä baarin ovilla, niin sai toivotettua suullisestikin hyvät lomat. Vaikka moni asia heissä on vuosien aikana ärsyttänytkin, niin on he vaan <3

Jere & Leo @ Casino Helsinki

Tavastia, 5.6.2018

Sitä itserakkausjuttuu

Olen miettinyt viime aikoina paljon, missä menee terveen ja sairaalloisen itsekkyyden raja? Ehkä sen pohtiminen tekstinä auttaa myös.

Esimerkiksi tuossa Mariskan Itserakkausjuttuu-biisissä muistutetaan terveestä itsekkyydestä - ajattele itseäsi äläkä niin välitä muiden mielipiteistä (itseesi liittyen). Samankaltaiset voimaannuttavat laulut ovat olleet viime vuosien hittejä, missä kerrotaan, että olet hyvä tuollaisena ja pärjäät kyllä. Mutta onko niiden vaikutus hyvä kaikille, onko ok samaistua niihin ja ajatella "oh yes, voin tehdä mitä vain!" ?

Olen kuullut paljon itsekkyydestäni enkä lähde sitä kiistämään. Tykkään tehdä asioita, mistä tulee hyvä mieli ja koen saavuttavani jotain. Ilmeisesti en kuitenkaan näe sitä rajaa, kuinka paljon voi ajatella omaa etua ja hyvinvointia, ja milloin pitää laittaa toiset etusijalle...

Jos olisimme sopineet ystäväni Z kanssa, että menemme leffaan lauantaina, mutta samalle illalle tuleekin bändin A levynjulkkarit, mihin on luvattu kolme vierailijaa ja spesiaalibiisejä, mitä ei ole soitettu kymmeneen vuoteen, niin tottakai haluan sinnekin. "Epäitsekäs" ihminen varmaan unohtaisi keikkahaaveet ja menisi kiltisti elokuviin, mutta itse yrittäisin järjestää molemmat ohjelmaan ja haluaisin sinne keikalle.

Tiedän, että keikan väliin jättäminen harmittaisi enemmän kuin siirtää leffan ajankohtaa vaikka viikolla - varsinkin, kun yleensä somekanavissani sitten tuollaisia spesiaalikeikkoja sitten hehkutetaan ja paha mieli jatkuu useamman päivän. Mutta tiedostan myös, ettei ole kiva tehdä toiselle ohareita. Sen takia ehdottaisinkin aikaisempaa näytöstä tai kaverilleni jotain muuta tekemistä illaksi, miksei keikkaseuraksikin.

Toinen tilanne minkä keksin, voisi olla, että olen sopinut ystäväni Y kanssa meneväni syömään, mutta kaveriporukalla X onkin juhlat (missä vaikka olisikin vielä henkilö V, kenet haluaisin nähdä syystä tai toisesta), niin juhlat helposti houkuttelevat enemmän... ja koska tykkään mahduttaa kaiken aikatauluuni, ruokailu saattaa jäädä lyhyemmäksi, koska toivon ehtiväni sieltä vielä juhliin.

Ehkä yksi syy, miksi haluan aina ehtiä joka paikkaan, ja olla kaikessa mukana, on kun pelkään usein jääväni jostain paitsi. On ihmisiä, joiden kanssa tapahtuu aina jotain hauskaa, tai heille tapahtuu usein ihan uskomattomia (ehkä värikynitettyjäkin) asioita, ja haluan siihen mukaan. Tietenkään ei saisi ketään muuta feidata, koska ihan yhtä arvokkaita kaikki ihmiset ovat. Ehkä he ovat jopa arvokkaampia, jotka ovat pyytäneet nähdä juuri minua, kuin ne, jotka vaan ilmoittaa, että saa liittyä seuraan...

Lisäksi keikkojen kohdalla on sellainen pieni twisti, että toivon tapaavani uusia, "merkityksellisiä" ihmisiä sen suhteen, että tulevaisuudessa pääsisin alalle töihin. Aina painotetaan, kuinka tärkeitä suhteet ovat. Ja no, yhtään vähentämättä sitä nautintoa, minkä itse keikat ja livemusiikki aiheuttaa.

Olen myös keskustelleet paljon, paljon siitä, kuinka "minä saan aina kaiken haluamani" ja toiset ei pääse joka paikkaan. Eihän elämässä ikinä saa kaikkea mitä haluaa, mutta... no, yleensä yritän mahdollisimman pitkälle.  Eikä niitä asioita ainakaan saa, jos aina jättää mahdollisuuksia (mennä jonnekin, tavata joku) käyttämättä.

En tiedä, oliko tässä tekstissä mitään järkeä, tai avautuuko se kellekään muulle. Jos puhutteli, vihastutti tai ihastutti, saa kommentoida! Mielelläni keskustelen lisää eri näkemyksistä.