Hei, kukaan ei tiedä

Yhteishaku on tehty!

Siinä missä vuosi sitten täytin sen innoissani (ja peloissani) ensimmäisenä iltana, nyt se jäi viimeiseen (oikeastaan yöhön). Enkä silti tehnyt lopullista valintaa...

Koska hakea voi kuuteen eri vaihtoehtoon, eikä se tavallaan velvoita mihinkään, niin hain sekä taiteiden tutkimukseen että suomen kielen kandiohjelmaan. Sitten menen niihin pääsykokeisiin, kumpiin olen lukenut. Eli taiteisiin, jos on samat kirjat kuin vuosi sitten, ja jos ei, niin alan lukemaan suomen kieltä varten.

Hain myös kulttuurituottaja sekä liiketalouden linjalle Metropolian ammattikorkeakouluun. Kahteen, koska jos en pääsisi edes ensimmäisen ennakkotehtävistä läpi, voisin lukea "fiksumpaa" alaa. Fiksumpaa siis siinä mielessä, että työllistyminen on sata kertaa todennäköisempää sen avulla... ja voihan se olla mielenkiintoista, vaikkei ensivaikutelma sitä lupaakaan ;)

Sain myös mainion idean Tubettamiseen. En ole ikinä ollut kovin luonteva kamerallepuhuja, ja toki Kulttuurituottamisen ennakkotehtävä oli video, missä pitää perustella valintaa. Ottoja tuli varmaan 50 ennen kuin se onnistui, mutta tein Instagram-päivityksen pilalle menneistä otoksista. Siihen ei vaan mahtunut kovin montaa, joten voisin tehdä pidemmän videon aiheesta muualle.

Palataan asiaan pääsykoekirjojen julkaisun yhteydessä!

Tehdään se meidän kuplassa

Ida Paul & Kalle Lindroth @ Tavastia, 17.3.2018

Ida Paul ja Kalle Lindroth julkaisivat debyyttialbuminsa, Nää kaikki kertoo susta, 9. maaliskuuta. Vaikka yli puolet kappaleista oli jo nykymaailman tyyliin julkaistu singleinä, kokonaista levyä juhlittiin Turun Gongissa ja Helsingin Tavastialla. Loppuunmyydyn (siis ensimmäiset levynjulkkarit?!) Tavastia-keikan lopuksi tultiin jakamaan vielä platinalevyt!

Olen nähnyt yhden keikan aiemminkin; vuosi sitten Parvekkeella-singen julkaisukeikka LeBonkissa. Silloin yli puolet setistä oli julkaisemattomia lauluja. Nyt ne kaikki taitavat olla albumilla, sillä esimerkiksi tämän keikan aloittaneen Kupla-laulun muistan selvästi sieltä. Kalle spiikkasikin, että kivaa, kun jengi vihdoin tietää esitettävät biisit.

Oma suosikkini, varsinkin livenä, oli Päällekkäin. Lavalla soitettiin jousia, yleisön kännyköistä pyydettiin valomeri, ja kehotettiin soittamaan videopuhelu, jos kaipaa jotain henkilöä... "Ihmiset on vaan ihmisii, ja vaik haluis niin, ei Eiffel-tornii voi tuoda Helsinkiin. Jos ikin kävisit täällä päin, sä näkisit, et mä laitoin meidän kuvat päällekkäin."

Albumin biisien lisäksi Tavastialla kuultiin "uusi" laulu, eli viime kesän keikoille tehty Hiekkalaatikolla, mikä jäi levykokonaisuuden ulkopuolelle. Se aiotaan kuitenkin julkaista tulevaisuudessa. Myös Idan ensimmäinen soolosingle, Laukauksia pimeään, soitettiin duolle sovitettuna, sekä cover Haloo Helsinki! -yhtyeen hitistä Vihaan kyllästynyt. Kappale oli versioitu jo alkukeväästä YleX:n studiossa, sillä se on Idan voimalaulu. Itsekin päivitin Facebookiin, että versio oli parempi kuin alkuperäinen.

Keikasta jäi todella positiivinen fiilis. Artistit olivat itsekin vähän hämillään väenpaljoudesta ja kuinka jengi osasi laulaa mukana, mutta selvästi tyytyväisiä. Sitä aitoa onnentunnetta ja innostusta, kun kaikki on uutta, tykkään eniten katsoa uusissa bändeissä. Ja myös heissä. Toivottavasti kesällä on enemmän keikkoja!

Tavastia, 17.3.2018

Mitä teet öisin, kun et voi nukahtaa, jos sun todellisuuskin on utopiaa

Inspiroiduin viime kuussa kirjoittamaan areenakeikoista SANNIn julkaistua omansa. Ajattelin silloin kirjoittavani enemmän Sannista, hänen urasta ja minun suhteesta siihen, mutta aihe vähän karkasi. Nyt Sanni on "palannut" uuden musiikin kera (Pornoo julkaistiin viime keskiviikkona), joten on uusi tilaisuus paneutua itse artistiin!

(VAROITUS: tästä tulikin pitkä teksti)

Kun Prinsessoja ja astronautteja -single julkaistiin keväällä 2013, minua ei kiinnostanut ollenkaan. Levy tuli, ei herättänyt huomiota. Tiesin Sannista ja jotkut kaverini hehkuttivat ja kävivät katsomassakin, mutta ei. Kunnes 2014 Ruisrock-perjantaina yömyöhään näin keikan täpötäydellä Louna-lavalla ja se oli loistava. Seuraavalla viikolla oli lähdettävä Lohjan Rantajameille tarkistamaan, oliko se oikeasti niin hyvä ja oli edelleen. Vielä enemmän kuin artistin esiintyminen ja hyvät biisit, bändi oli kivaa seurattavaa ;) Hyvää fiilistä ja tekemisen meininkiä!

Virgin Oil Co., Helsinki / 30.8.2014

Sotke mut -kiertueelta ehdin nähdä enää päätöskeikan (krapulainen päivä ja Virgin Oil Co., Kasmir feattasi ja esitti Vadelmaveneen, hieno ilta!) ennen kuin Sanni jäi keikkatauolle tekemään kakkoslevyä. 2080-luvulla ilmestyi alkutalvesta 2015 ja nimen perusteella pelkäsin jotain entistä konemaisempaa tulevaisuushömpötystä, mutta kappale iskikin kovaa. Täydellinen eroballadi, mikä yllättää välillä edelleen, kun kuuntelee (vaikka onkin aika kulutettu jo).

LELU-albumi julkaistiin keväämmällä ja keikat alkoivat taas. Olin missannut artistin ensimmäisen Tavastia-keikan, mutta tokalle oli päästävä (taas krapulassa). Uudet biisit elävöittivät settiä ja rumpalia lukuun ottamatta samana pysynyt bändi oli yhtä hyvä. Vuoden 2015 aikana meni jo kymmenen keikkaa rikki, joskin 2016 näin yli kymmenen keikkaa vuodessa. Sannin suosio kasvoi ja rundit pitenivät, keikkatahti tiheni… vaikka live-esiintyminen hitsaantui yhteen ja parani, niin samalla se kangistui kaavoihin.

Apollo, Helsinki / 12.10.2015

Sanni oli mukana myös neljännellä Vain elämää -kaudella. Versiot muiden artistien biiseistä meni nappiin; kaikki vähän erilaisia (vrt. punkki Pidä huolta ja herkkä tee-se-itse Levoton tyttö) ja hänen monipuolisuus pääsi ihmisten tietoisuuteen. Omat suosikkini Oon voimissain ja Yksinäinen ei ikinä soineet keikoilla :/

En usko ohjelman silti tehneen Sannin julkisuuskuvalle hyvää. Kyllä suosio pomppasi pilviin ja keikat alkoivat myymään loppuun, mutta samalla hänelle tuli vähän kusipään maine. Omasta mielestäni ainakin. Esimerkiksi haastatteluissa hänestä ei tule kovin lämmin kuva, vaikka se onkin varmaan vain tervettä yksityisyyden suojelua. Keikoillakin huomaa alkuaikojen tekemisen meiningin muuttuneen totisemmaksi eikä mikään ole enää niin aitoa.

Henkilökohtaisesti Sannin muutaman kerran tavalleena, ei hän silloin ole vaikuttanut ollenkaan ylimieliseltä. Kiitellyt keikoilla kiertämistäni ja kehunut meininkiä, kerran moikkasi itse baarissa. Sakut, Sampo ja Jesse (bändin pojat) ovat myös tosi mukavia aina törmäillessä. Eli kun he soittavat hyvää musiikkia ja ovat kivoja, keikoilla on hyvä fiilis edelleen käydä. Vaikka myönnän katsoneeni YouTubesta keikkavideoita vuosiltä 2013-2015 vähän haikeana.

Anssi Kela & isot biisit -kuvaukset / 11.8.2016

Silti paras näkemäni keikka oli joulukuussa 2016 The Circuksessa. Se kesti melkein kaksi tuntia, settiin oli tehty yllättäviä valintoja vanhemmastakin tuotannosta ja kaikki tuntui taas uudelta ja yllättävältä. Toinen samanlainen olisi varmaan ollut viime vuoden elokuussa, viimeinen keikka ennen määrittelemättömän pituista taukoa. Minullakin oli jo lippu Naantalin kaivohuoneelle, mutta päädyin sairaalaan viikonlopuksi. Kuulemani mukaan siellä oli tullut paljon harvoin soitettuja toivebiisejäni ja muutenkin meno ollut todella kova… harmittaa edelleen.

Nyt uuden biisin vähän provosoiva nimi, Pornoo, on aiheuttanut kohun. Itse biisi ei niin paljoa, kun ei siinä ollut mitään pahempaa (tai kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota minua radiosoitossa ällöttävään kohtaan ”tuun aina ajattelemaan sua kun tuun”). Tämä lisää tuntumaa, että biisin nimeäminen noin oli tahallista ja kappale kirjoitettiin kohumielessä. Edellisen levyn ensimmäinen single, Että mitähän vittua, aiheutti samantyyppisen kohun ja Vahinko-biisin musiikkivideo (omasta mielestäni aiheettomasti) aikamoisen mediamylläkän lapsifanien takia.

SANNI-albumi on ollut toistaiseksi paras ja odotukset uuteen musiikkiin olivat korkealla. Pornoo ei vastannut niihin ollenkaan. Sen vuoksi toivon kappaleen tosiaan olevan tehty vain kohauttaakseen ja muu tuleva musiikki on laadukkaampaa. Toivottavasti kuukausien tauko ei ole lisännyt painetta tehdä uusi menestyslevy ja vie liikaa fokusta. Ilmeisesti yhteistyökumppani on ainakin vaihtunut, sillä kappaleen on tuottanut Jurek eikä Hank Solo? Nähtäväksi jää!

Ruisrock 2017

Kesän keikkoja ja sitä Hartsu-spektaakkelia odotan kuitenkin :) Ehkä täytyy ottaa Naantalin kaivohuoneelle uusi yritys!

Tavallaan kaduttaa, tavallaan ei

Kuten kerroin aiemmin, Maija Vilkkumaan kevätkiertueella he soittaa joka keikalla jonkin (eri) harvinaisuuden vanhasta tuotannosta. Tänä viikonloppuna on ollut keikat Turussa ja Tampereella, eli ei ihan liian kaukana, mutta Helsingissäkin tapahtui. Yritin kysyä Instagramin välityksellä, sattuisiko kappaleita kuten Lattiaa pestään, Yksi tai Ainakin puolet tulemaan. Maija ei ilmeisesti halunnut paljastaa yllätyksiä, kun vastausta ei kuulunut (olisin varmaan ollut yllättyneempi, jos olisi kertonut), joten luottavaisena jätin vilkkumaat väliin ja pysyin kotikulmina. Niin vaan launantaiyönä kaveriltani tuli videopätkä, kuinka se Lattiaa pestään raikasi Tampereella. Saatoin pari kirosanaa päästää mielessäni; ei maailma voi olla näin epäreilu ;(

No ihan oikeasti, en siitä lannistunut: olin juuri itse tulossa uskomattoman hyvältä keikalta. Idan & Kallen levynjulkkareista lisää myöhemmin, oli ihanaa! Tässä välissä kuitenkin julkaisen varmaan nyt jo lähes valmiin tekstin SANNIsta. Näin se blogin pitäminen alkaa olla hallinnassa!

En tiedä, mitä mä isona teen, jos isoks tuun

Yhteishaku alkaa ylihuomenna. #help

Olen väittänyt asiasta kyseleville, että "joojoo, enköhän mä hae lukemaan suomen kieltä." Se oli kakkosvaihtoehto viime keväänäkin ja kun en päässyt opiskelemaan taiteiden tutkimusta, kai nyt olisi oikea aika hakea tuohon "helpompaan." Mutta kun vihdoin tutkin opintopolun nettisivuja ja luin eri koulutusohjelmista, en enää tiedä. Ei kotimainen ja suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuuri kuitenkaan ole täysin sitä, mitä haluan.

Taiteiden tutkimuksen kandiohjelmasta kuvittelisin siis pääseväni työskentelemään taiteiden kanssa; ehkä kriitikoksi, tekemään jotain taustatyötä tai opettamaan taiteita. Olen monta vuotta elämästäni käyttänyt keikoilla juoksemiseen ja tavallaan kiertuelämä kuulostaisi kivalta töidenkin kannalta. Matkustaa ympäriinsä, toivottavasti hyvässä porukassa ja iltaisin tehdä musiikkielämyksiä. Jotain siisitä, kun ammattimuusikoksi en ikinä harjoitellutkaan. Opiskellessa olisi varmaan aika hienot työharjoittelupaikat.

Viime hetkellä aloin vielä miettimään psykologian lukemista. Se oli filosofian ja teologian kanssa ihan realistisia vaihtoehtoja lukiossa, mutta lopulta kirjoitin vain uskonnon ja filosofian (huonosti). Onkohan psykologiaan mitään mahdollisuuksia päästä sisään, jos ei ole lukenut kuin muutaman lukiokurssin? Silti se kiinnostaa. Teologinenkin edelleen vähän, mutta uskonnon kirjoituksiin lukiessa huomasin, ettei tarpeeksi.

Enhän mä edes pidä opiskelusta suuremmin. Meinasin romahtaa jo lukiossa, kun olin ottanut liian paljon kursseja ja piti päättää, mihin panostaa ja mitä tekee isona, eli mitä kannattaa opiskella. En ole varma, onko yliopisto mun paikka ollenkaan... Mutta ainakin on paljon bileitä kuulemma.

Enkä väheksy ammattikorkeakouluja yhtään - niistähän saa ammattipätevyyden, siinä missä yliopistosta ei valmistu suoranaisesti mihinkään. Silti jostain syystä yliopistotutkintoa tunnutaan arvostavan enemmän työmaailmassa (alasidonnaisesti tietenkin) ja kaikki sukulaisetkin tuntuu painottavan sen paremmuutta. "Yliopistossa on vapaampaa opiskelua", "yliopistossa on vaikeampaa", "aiotko hakea johonkin yliopistoon, vai..?"

Aion. Johonkin. Palataan siihen lähitulevaisuudessa

Homeläävästä homoläävään

Muutoksen tuulet ovat jatkaneet puhaltamistaan.

Juuri kun ehdin saada asuntoni hyvännäköiseen kuntoon ja ihastua siihen 36,5 neliöön tehokasta tilaa, jouduin irtisanomaan vuokrasopimukseni. Asunnossa onkin kosteusvaurio.

Kaverini asui asunnossa ennen minua ja siellä oli jo silloin erikoinen haju. En kummemmin ihmetellyt sitä koskaan, jostain syystä olin aina enemmän tai vähemmän tuiskeessa siellä, ja olin jo niin tottunut hajuun, etten ajatellut sitä muuttaessakaan. Iskä sitten laittoi viestiä käytyään kylässä, että vaatteisiin jäi "sellainen mökin haju."

Rupesimme tutkimaan asuntoa tarkemmin ja eri ihmiset kävivät haistelemassa. Kylpyhuoneessa homeen haju oli vahvimmillaan, mutta luulin sen johtuneen vaan homehtuneesta pesukoneesta (pesin siis pyykit koko ajan M:llä kuitenkin). Saunastakin löytyi pieniä mustia täpliä. Suihkun seinässä oli muutaman kaakelin pituinen halkeama, mutta vuokranantajan mukaan sieltä ei pääse kosteus mihinkään perusteisiin...

Viimeinen niitti oli, kun siivotessa huomattiin, että keittiön puulattia rahisee ja siitä saa paloja irti. Edellisen asukkaan muuttaessa pois, pakastin oli sulanut keittiön lattialle ja sen jäljiltä "tehdyssä kosteusmittauksessa" todettiin "ettei kuivattamista tarvita, se kuivuu itsestään." Silti betoni sen puulattian alla on edelleen märkä ja inhottavan tuntuinen.

Pidettyäni tammikuussa kahdet tuparit, irtisanoin vuokrasopimuksen. Synttärikahvit sukulaisille muuttuivat sitten läkiäisiksi ja nyt asutaan M:n kanssa saman katon alla. Avoliitto, en mä voi olla vielä näin aikuinen? Yhteiselämän käänteistä kirjoitan myöhemmin lisää :P

-Jere