Tää on vain elämää, mut pikku breikki ei tapa ketään

Nelosen musiikkiohjelma, Vain elämää, näki päivänvalon syksyllä 2012. Ensimmäisellä tuotantokaudella olivat mukana Cheek, Kaija Koo, Jari Sillanpää, Katri Helena, "Nipa" Neuman, Erin sekä Jonne Aaron. Vaikka esimerkiksi Koo on myöntänyt, ettei tiennyt yhtään, millaiseen ohjelmaan oli menossa ja biisit "oli vain puoliksi hallussa", kaudesta tuli hitti. Niin kuin suurin osa Suomen kansasta, minäkin tykästyin siihen. Esimerkiksi Cheekin musiikkia aloin ymmärtämään paljon paremmin, kun hän avasi räppien taustoja; se ei olekaan pelkkää uhoa, vaan taustalla on syvällisempääkin ajattelua.

Toisella tuotantokaudella olivat mukana Anna Abreu, Jukka Poika, Juha Tapio, Ilkka Alanko, Laura Närhi, Pauli Hanhiniemi ja Maarit Hurmerinta. Itselleni tämä kausi on jäänyt vieraimmaksi, kun yksikään artisteista ei ollut kiinnostukiseni listalla. Toisesta näkökulmasta siinä oli juuri ohjelman suola: tutustua "uusiin" artiteihin ja heidän tuotantoon jonkun toisen versioimana eli löytää musiikista jokin uusi juttu. Mutta se on toiminut paremmin niillä kausilla, missä jokin minulle kiinnostava artisti on tehnyt niistä "huonoista" biiseistä omanlaisiaa versioita ja on sitä kautta ymmärtänyt esimerkiksi, että siinähän onkin ihan nerokkaat sanoitukset.

Kolmannen tuotantokauden jälkeen tuli ensimmäistä kertaa ajatus, että voiko ohjelmaa enää jatkaa. Vesa-Matti Loiri, Paula Koivuniemi, Samuli Edelmann, Paula Vesala, Toni Wirtanen, Jenni Vartiainen ja Elastinen. Se oli niin kova kattaus, ettei pystyisi pistää paremmaksi! Silloin menin ensimmäistä kertaa Vain elämää -konserttiin ja se oli erittäin onnistunut myös! Vaikka suurimpana syynä oli vain mahdollisuus kuulla Vesalan laulua livenä ja mahdollisesti viimeisen kerran PMMP:n kappaleita esitettävän.

Neljäs ja viides tuotantokausi alkoivat laskea ohjelman tasoa. Ei artistien takia, siellä oli monta suosikkiani ja kaikki todella taitavia sekä arvostettuja. Versiot olivat edelleen hyviä, mutta ohjelma itsessään oli jo niin nähty, ettei siitä saanut samalla tavalla uutta irti. Esimerkiksi Maija Vilkkumaan suosio muuttunut oikeastaan mihinkään, vaikka hän selkeästi haki tuulta comebackilleen ohjelmasta. VilleGalle nosti JVG:n varmasti Suomen suosituimpien bändien joukkoon, mutta mielestäni oli silti kyseenalaista, että toimivasta duosta vain toinen osapuoli osallistui ohjelmaan. Mikko Kuustonen oli yllättävä valinta. Tekihän hän hyviä versioita ja oli viihdyttävä hahmo, mutta kukaan lähipiiristäni ei osannut edes nimetä kuutta hänen omaa ennen ohjelmaa.

Kuudennelle kaudelle yritettiin uudistusta ja tähdet lähetettiin Espanjan auringon alle laulamaan jo tammikuussa. Niin Vain elämää tuli televisiosta jo keväällä, heti edellisen perään. Siltikin se vaikutti yhtä kuluneelta ja artistien huomasi katsoneen ohjelmaa itsekin, kun he "toistivat" aiemmilla kausilla olleita juttuja ja puhui avoimesti "Eikö tässä kohtaa tule ne lopputekstit?" Robinin osallistumista ohjelmaan olin odottanut, mutta hän oli vähän pettymys: ei kertonut itsestään paljoa tai antanut versioimilleen kappaleille mitään uutta. Ehkä hänen elämänkokemus ei tavallaan vielä riittänyt.

Syksyllä tuli jo toinen vuoden 2017 Vain elämää: All stars -kausi. Cheek, Kaija Koo, Jari Sillapää, Juha Tapio, Jenni Vartiainen, Toni Wirtanen sekä SANNI palasivat Hirvensalmelle, ja olivat uskomattomia. Idea kuulosti alunperin typerältä ja kyseenalaistin vahvasti muutamaa artistivalintaa (esimerkiksi Vesala oli ensimmäisen kautensa jälkeen julkaissut soololevyn, siinä missä Vartiainen ollut tauolla), mutta kausi oli musiikillisesti paras kolmannen kauden jälkeen. Ja täydellinen lopetus, kuten uutisoitiin.

Vaan nyt on kuvattu jo uusi tuotantokausi! Kasmir, Mira Luoti, Aki Tykki, Arttu Wiskari, Sani, Danny ja kesken kuvauksien pois lähtenyt Terhi Kokkonen lennätettiin taas alkuvuodesta Espanjaan ja pian saadaan katsoa lisää. Kokkosen saaminen mukaan on kova juttu, mutta myös niin yllättävä, ettei hänen poislähtö edes yllättänyt. Ultra Bra Ja SMG -laulajan antama julkisuuskuva ei mielestäni sovi tuollaiseen ohjelmaan, mutta toivottavasti televisiossakin näytetään, mita tapahtui! Miran osallistuminen yllätti siinä mielessä, että Paula on ollut jo PMMP:n biiseillä ja ne ovat kuitenkin tunnetumpia kuin Miran omat... mielenkiinnolla, kauhulla ja kyllästyneenä odotan, mitä kaudella tapahtuu!

Pysähdy, hei, me jo ollaan täällä

Facebookissa oli kommentti: "Cheek aloitti tämän areenahullutuksen ja Cheekin lopettaessa, sekin voisi loppua."

Agreed.

Syyskuussa 2013 Helsingin Jäähallissa oli kaksi loppuunmyytyä iltaa Cheekin Kuka muu muka -albumin "levynjulkaisukeikoilla." Kuukautta myöhemmin PMMP:llä oli kaksi loppuunmyytyä jäähyväiskeikkaa samassa hallissa.

Ennen kun Cheek jäi vuoden keikkatauolle elokuussa 2014, hänen oli pakko tehdä jotain isompaa. Ensimmäinen suomalainen artisti, joka myi loppuun kaksi peräkkäiset illat Olympiastadionilla. Cheekin uutisoitiin olevan ensimmäinen, jolla on oma konsertti stadionilla, mutta Robin ehti sinne kuukautta aiemmin - ei yhtä menestyksekkäästi, kuitenkaan. Heidän jälkeen Jari Sillanpää on pitänyt 50-vuotis juhlakonserttinsa stadionilla, kesällä 2015. Cheek myönsi, että olisi halunnut lopettaa uransa stadionille, mutta sen remontti pakotti jäähyväiskeikkojen siirtämisen Lahden mäkimonttuun.

Palattuaan keikkatauolta Cheek siirsi Blockfestit Ratina stadionille ja järjesti kokonaisen kiertueen areenakeikkoja. Sittemmin myös Haloo Helsinki! on tehnyt areenakiertueen ja Antti Tuiskulla se on tulossa myöhemmin tänä keväänä. Areenakiertueellaan Cheek korkkasi vielä Suomen suurimman jäähallin, Hartwall areenan, missä hänen perässä ovat esiintyneet muun muassa Kaija Koo, Elastinen, Haloo Helsinki!, Juha Tapio, Antti Tuisku, Lauri Tähkä, Robin ja Suvi Teräsniska.

Nyt Sanni liittyy areenojen vallottajien joukkoon. Lokakuun viidentenä päivänä Hartwall areenalla on "Mun nimi on SANNI" -konsertti.

Olen vähän yllättynyt, että se tapahtuu vasta nyt. Sanni jäi viime elokuussa määrittelemättömälle tauolle ja se olisi mielestäni ollut oiva hetki omalle Hartsu-keikalle. Ehkä hän halusi odottaa uuden Vain elämää -kauden tuomaa suosiota ennen kuin uskalsi? Toisaalta tänä keväänä ehtii tulla jo uusi kausi, uusilla tähdillä, eli Sannin versiot ei olekaan tuoreimmat. (Siinä on aihe, mistä voisin kirjoittaa seuraavaksi - kannattaako koko ohjelma enää ja onko siitä All stars -kauden haastajaksi?)

Näin Sannin ensi kertaa kesällä 2014 Ruisrockissa ja lähdin seuraavalla viikolla Lohjalle katsomaan uusiksi. Siitä lähtien olen seurannut nuoren artistin uraa mielenkiinnolla - ja nauttinut hyvän livebändin keikoista reilu 30 kertaa. Hienoa, että he pääsee toteuttamaan unelmiaan nyt isolle areenalle - vaikka itse tykkään keikoista esimerkiksi Tavastialla enemmän. Mielenkiinnolla odotan, mitä siellä sitten tapahtuu :)

Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll show(t)

Maija Vilkkumaa, Klubi, 8.2.2018
Maija Vilkkumaa, Möysän musaklubi, 10.2.2018
Irina, Shamrock, 10.2.2018

Syksyllä 2014 päivittelin, kun tuntui, että ihan jokainen seurattava bändi tai artisti oli konserttisalikiertueella ja niihin maksaa liput tuplasti klubeihin verrattuna. Alkanut buumi on jatkunut tasaisesti tähän päivään saakka, samalla kun klubikeikkojen hinnat on nousseet huomattavasti. Ja uutena trendinä areenakeikat - vielä uudempana areeenakiertueet - missä liput on kaikkein kalleimmillaan. Mutta niistä lisää myöhemmin, teksti on jo tulossa ;)

Tämän suuruuden hulluuden keskellä oli i-ha-naa olla viikonloppuna kolmella hikisellä klubikeikalla.

Maija Vilkkumaa lupasi vaihtaa kevääksi glitterhaalarin, Pentin ja rinnakkaistodellisuudet ROCK'N'ROLL-SHOW'HUN ja soittaa joka keikalla jonkin helmen vanhasta tuotannosta. What, who does that?! Parasta just nyt.

Veikkauksen kanta-asiakkaat pystyi ostamaan "kaksi yhden hinnalla" -lipun torstain Tampereen keikalle ja lauantaina Facebookissa kaupattiin lähes ilmaiseksi lippua keikalle Möysän musaklubille. Niinpä pitkästä aikaa lähdin reissaamaan pitkin Suomea livemusiikin perässä, ja se oli ihanaa!

Vilkkumaan keikoilla oli pitkästä aikaa sellainen meno, mistä aikoinaan innostuin. Varsinkin lauantaina, Maija oli pukeutunut mustaan pikkumekkoon, verkkosukkahousuihin ja maihareihin, polkkatukka oli rockpörrössä ja rokki soi. Keikat lähti liikkeelle vaihilla: Liian kauan, Prinsessa jää ja Satumaa-tango ennen ensimmäistäkään spiikkiä. Vaikka uusimmiltakin levyiltä tuli muutama "popimpi" ja hitaampi biisi, kuten Hyvä ihminen, Onkse väärin ja Bonnie & Clyde, ne oli saatu nivottua hienosti sekaan. Samoin Kesä-kappaleen elektrosovitus soi edelleen, mutta Maija spiikkasikin, että "rock on enemmän asennetta." Ja sitä nyt oli!

Suurimmat herkut oli tietysti ne yllätyskappaleet: torstaina Ei susta huomaa ja lauantaina Ei ikinä sun. Apua! Kumpikaan ei ehkä ollut niitä, mitä eniten sisimmissäni toivoin, mutta ihan mielettömiä. Samoin Joku muu, mikä? -EP:n ehkä paras biisi Pyörii. Pirjoheikkilämäinen monologi siellä keskellä on vaan niin hieno, että kylmät väreet menee edelleen joka kerta.

Klubi, 8.2.2018

Lauantain Vilkkumaa-keikan jälkeen lähdimme vauhdilla kohti Vantaata. Tikkurilalaisessa räkälässä, Shamrockissa, oli Irinan keikka vielä puolen yön jälkeen. Keikan aloitti Miksi hänkin on täällä; "Ei ois pitänyt tulla tänne, mikset varoittanut mua?" Ne oli myös omat ensifiilikset paikkaan astuessa. Baarissa soi NRJ-listahitit liian lujaa, pissikset kaatuilivat siiderit kourassa ja oman elämänsä alfat haastoivat riitaa keskenään... ei ihan suosikkipaikkoja olla selvinpäin. Mutta keikka oli loistava! Nimenomaan hikinen rock-konsertti kirjaimellisesti baarin nurkassa.

Irinalla on myös kevään keikkojen teemana toivelaulut. Alkuviikolla Facebookissa oli kysely, mitä ihmiset haluaisivat kuulla ja niitä soitettiin. Rakastan, kun artistit oikeasti tekevät näin! Tottakai suurimmat hitit, kuten Hiljaisuus, Kymmenen kirosanaa, Koko kuva ja Kuurupiiloa tuli, mutta myös paljon kaikkea harvinaisempaa (ja parempaa). Toivebiisejä olivat esimerksiksi Jälki, Seinät, Älä sano mitään, Katujen Kuningatar. Jossain alkupuolella keikkaa Irina spiikkasi "Joko Jere on päässyt sisään? Hyvä! Tää on sulle" ja he soitti Kauniin luonteen <3

Misha ei ollut koskaan nähnyt Irinan keikkaa, tai tutustunut musiikkiin kummemmin, ja oli aika skeptinen alkuun. Ei mennyt montaa biisiä, kun pylly nousi baaripenkiltä kuitenkin ja Irinan loppuspiikkiin "Nähdään taas!", hän vastasi "varmasti." My work here is done.

Shamrock, 10.2.2018