Siitä on aika tarkalleen vuosi, kun näin ensimmäistä kertaa Ellinooran keikan. Tavastian Uuden polven illassa maaliskuussa 2016 esiintyi Ellinooran lisäksi Elias Gould. Klubi ei ollut mitenkään täynnä, vaikka ei kummankaan artistin tarvinnut tyhjälle salille esiintyä. Illan päättäneellä Ellinooralla oli huomattasti isompi yleisö, mutta myös kokonainen bändi ja enemmän julkaistuja kappaleita.
Kolme kuukautta aiemmin, uudenvuoden juhlamissa, olimme kuunnelleet kaveriporukan kanssa Carrie-hittiä koko ratikkamatkan baariin. Ja loppuneen vuoden aikana oli ilmestyneet myös ensisingle Ei hävittävää ja (oma suosikkini) Minä elän.
Juuri ennen Tavastia-keikkaa julkaistiin vielä Leijonakuningas, mistä voi nyt vuotta myöhemmin sanoa tulleen ehkä isoin hitti tähän mennessä. Keikalla kuultiin vielä paljon silloin julkaisemattomiakin kappaleita - en ole varma, olisiko ollut jopa sellaisia, mitkä ei päässeet levylle asti.
Ensimmäinen levy julkaistiin vasta syyskuussa ja sitä ennen Ellinoora ehti julkaista kesähitin Rakkauden kesä sekä koskettavan Elefantin painon. Molemmat kappaleet raikasivat myös kesällä muun muassa Ruisrockin Rantalavalla. Siis kolme kuukautta ennen levyn julkaisua, koko festivaalin ensimmäisenä esiintyjänä perjantai-iltapäivänä ja siellä oikeasti oli ihmisiä katsomassa! Minä mukaanlukien.
Levyn julkaisupäivänä Helsingin Fredrikinkadun Levykauppa Äx oli pullollaan ihmisiä, kun Ellinoora ja säveltäjä-kitaristi Samuli Sirviö olivat soittamassa muutaman kappaleen. Itse tulin suoraan töistä, viisi minuuttia keikan alettua ja piti oikeasti taistella mahtuakseni sisään :)
Kuukautta myöhemmin palattiin Tavastialle, virallisille levynjulkkareille. En muista, oliko klubi loppuunmyyty vai ei, mutta ainakin todella lähellä. Ja keikka oli pirun hyvä.
The Circuksen keikasta tuli minulle 10. Ellinoora-keikka ja tämän suuren merkkipaalun lisäksi artisti itse oli hehkuttanut keikkaa etukäteen todella paljon. Eikä ihme, kuten olen täällä ennenkin todennut, The Circus on Helsingin isoin klubi.
Henkilökohtaisesti vähän ihmettelin, että heille oli buukattu keikka sinne, koska ylös listaamistani asioista huolimatta; Ellinoora on julkaissut debyyttilevynsä vasta puoli vuotta sitten. Ja kyllä se näkyi, koska yli tuplasti Tavastiaa isompaa paikkaa ei voinut haaveillakaan loppuunmyydyksi, vaikka ihmisiä olikin.
Ison keikan meininkiä tuli lämppäristä, Kauriinmetsästäjät avasivat illan (itse ehdin paikalle vasta setin ehkä puolivälissä). Lava oli koristeltu samoilla jouluvaloilla kun levynjulkkareissa ja bändi oli panostanut ulkonäköön vähintäänkin glittermeikeillä.
Keikan aloitti levyn aloitusraita Kahleet ja seuraavana soitettu Carrie sai ihmisiä laulamaan mukana, Pidän sinusta sellaisena kuin olet vähän jopa tanssimaan. Settilista mukaili aika pitkälle Espoossa ollutta, edelleenkin Ei hävittävää loisti poissaolollaan. Se oli minusta vähän ihmeellistä, ettei he soittaneet edes koko levyä, sillä keikka ei kestänyt tuntiakaan ja sen etukäteishehkutuksen jälkeen olisin odottanut vähän enemmän.
Olavi-Cover oli jätetty pois, mutta Topi Sahan Paskainen sydän ja JVG:n Sitä säät mitä tilaat tulivat. Jälkimmäisestä haluan nostaa uudestaan hattua Ellinooralle, että hän "räppää" biisin läpi. Lisäksi encoreen oli lisätty Anssi Kela & Isot biisit -ohjelmassa esitettävä Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta. Olin kyseisen jakson kuvauksissa lokakuussa ja aika ei ollut päässyt kultaamaan muistoja - versio on ihan timanttinen!
Yölaulu oli tehnyt paluun settiin, ilmeisesti eturivin tyttöjen toiveesta. Ainakin Ellinoora spiikkasi sen toivebiisiksi ja katsoi kiljuvaan eturiviin sanoessaan, että toivoo heidän auttavan sitten laulamisessa. Leijonakuningas oli viimeinen biisi ja sen aikana katsellessä pähkinöinä olevaa yleisöä mietin, että on vuodessa edetty aika hurja matka.
Jännityksellä odotan, tuoko kesä jo festareiden päälavoja tullessaan! Uutta musiikiakin on kuulemma tekeillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti