Tää on Hulluuden Highway!

Haloo Helsinki!, Saku Suurhall areena, 24.-25.3.2017

Kuten ihan ensimmäisissä päivityksissäni kerroin, olen seurannut Haloo Helsingin uraa sieltä ensimmäisestä levystä lähtien ja käynyt usein heidän keikoilla. Kun vuoden keikkatauon jälkeen ilmoitettiin paluukonsertista Tallinnassa, ostimme Rian kanssa liput samantien, vaikka ajatus taas areenakeikasta (ne on hienoja spektaakkeleja ja artisteille varmasti mieletön kokemus, mutta itse tykkään enemmän normaaleista, "hikisistä" klubikeikoista) ja niin suuresta rahan menosta ärsytti.
Kun ensimmäinen keikka oli loppuunvarattu, julkaistiin lisäkeikka - edelliselle päivälle. Mitä? Jos juuri sakuareenallinen (eli noin 10 000) ihmisiä ovat ostaneet/varanneet liput, matkat ja mahdollisesti hotellihuoneen päästäkseen Haloo Helsingin paluukeikalle Tallinnaan, miten he voi julkaista keikan edelliselle päivälle? Tähän kysymykseen en ole saanut vastausta, vaikka olen siitä reilu kolme kuukautta "meuhkannut".
Muutaman sattuman kautta meillä kuitenkin oli lopulta Rian kanssa perjantailaiva Tallinnaan, kaksi yötä hotellissa, kahdelle illalle keikkaliput ja paluumatka sunnuntaille. Minä halusin sille ensimmäiselle keikalle eikä saatu enää lauantain varausta peruttua, joten päätettiin mennä molemmille. Ja olin ihan tyytyväinen päätökseen, vaikka vähän olisin halunnut boikotoida koko tapahtumaa huonon järjestelyn jälkeen.

Perjantaina noin 19:45 seisoimme sitten Saku areenalla, keskellä eturiviä, kun DJ soitti Juice Leskisen Eesti (on my mind). Halli pimeni ja valokeila osoitti istumakatsomoon, missä bändin uusimmalla levylläkin soittava Tero Lindberg soitti oman kappaleensa introksi, kun bändi ilmestyi lavalle. Joulukuussa julkaistu Rakas aloitti kauan odotetun paluukeikan ja uusin hitti Hulluuden Highway sai ihmiset liikkeelle.
Kärpästen herra jatkoi keikkaa ennen kuin Elli spiikkasi ekaa kertaa. Bändistä ja artistin sanoista paistoi onnellisuus, kun "haloot on taas käynnissä." Sen verran täytyy hehkuttaa settilistaa, että uudelta levyltä oli valittu mielestäni juuri oikeat kappaleet, eikä tullut niitä muutamaa, mistä en pidä! Samoin kolme vanhaa ja "kulunuttua" hittiä (Kuule minua, Maailman toisella puolen ja Kuussa tuulee) oli nidottu potpuriksi. Halleluja soitettiin vain lauantaina, koska se oli "alkuperäinen pääpäivä" ja siinä vaiheessa annoin suurimman osan anteeksi.
Kuten on ennenkin todistettu, Haloo Helsinki! osaa järjestää hienon show'n ja nyt kun se oli viety Helsinkiä huomattavasti halvempaan paikkaa, Tallinnaan, niin lavasteet oli vielä hienommat. Isot screenit, paljon enemmän pommeja kuin Hartwall areenalla edellisillä keikoilla ja lavarakenteita, missä bändi pääsi pomppimaan. Lindberg kävi soittamassa trumpettiaan kesken konsertinkin, kun bändi vaihtoi vaatteita; Elli juoksenteli soihdun kanssa ympäri lavaa laulattaen yleisöä, poikien paukutellessa erilaisia rumpuja lavan takaosan korokkeilla ja muutamaan otteeseen bändi soitti kappaleiden välissä ihan soittamisen ilosta. Hieno kokonaisuus, mutta siitä puuttuu tietynlainen intiimiys, mikä niillä klubeilla on.
Oh no let's go'hun Ellillä, Jerellä ja Leolla oli selvästi suunniteltu koreografia. En ole vielä päättänyt, oliko se hauska vai tyhmä, mutta ainakin se nauratti... samoin kun se, että Elli lauloi kumpanakin päivänä jokaisen "Nyt mä irtaannun / hetken maailma on mun ..." -kohdan väärin :D Hän sekoili todella paljon sanoissa pitkin viikonloppua, niin uusissa kuin vanhoissakin kappaleissa. Esimerksiki Nainen jonka ympärille tuolit tuodaan -biisin ensimmäisen säkeistön loppu ("ja sen kerran se mulle tapahtui") muuttui molempina päivinä epäselvään lauseeseen äänen kuulemisesta.
Ihan ensimmäisiltä levyiltä soitettiin vain Perjantaina ja se omistettiinkin koko kymmenen vuotta mukana olleille faneille ja tukijoukoille. Jäin miettimään, että olen itse tainnut kuulla sen viimeksi vuonna 2013, eli ihan kiva yllätys! Samoin kuin oma suosikkini uudelta levyltä: Saatanan zen! Toivottavasti sitä soitetaan vielä pitkään, se nimenomaan muistuttaa tyyliltään niitä ensimmäisen levyn rokimpia biisejä, mistä alunperin innostuin.
Keikat päätti Beibi. Iso Haloo Helsinki! -logo paloi yhtä hymyä olevan bändin takana, kun he kiittelivät Tallinnaan asti matkustaneita ihmisiä. Kaksi hienoa konserttia, eikä haittaa yhtään, että olin molemmilla, mutta vähän ihmettelen, ettei sieltä jäänyt samanlaista paloa päästä pian uudelleen heidän keikalle kuin aina ennen. Muutaman viikon klubikietue pitkin Suomea alkaa ensi viikolla ja minulla ei ole lippua yhdellekään (koska Helsingissä ei ole keikkaa) enkä varmaan yritäkään enää hankkia. Kesän festareilla sitten :)

Mutta menkää te muut, jotka ette olleet Tallinnassa (tai vaikka olisittekin olleet); bändi on mielettömässä iskussa ja uusi levy toimii keikoilla vielä paremmin!

Biisilista:

Rakas

Hulluuden Highway

Kärpästen herra

Potpuri (Kuule minua, Kuussa tuulee, Maailman toisella puolen)

Kiitos ei ole kirosana

Rakasta mua nyt

Perjantaina

Maailma on tehty meitä varten

Jos mun pokka pettää

Saatanan zen

Nainen jonka ympärille tuolit tuodaan

Vihaan kyllästynyt

Halleluja (vain lauantaina!)

Vapaus käteen jää

Oh no let's go

Huuda!

---

Hei haloo

Pulp Fiction

Beibi

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005142974.html

Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas

Ellinoora, 17.3.2016-18.3.2017

Siitä on aika tarkalleen vuosi, kun näin ensimmäistä kertaa Ellinooran keikan. Tavastian Uuden polven illassa maaliskuussa 2016 esiintyi Ellinooran lisäksi Elias Gould. Klubi ei ollut mitenkään täynnä, vaikka ei kummankaan artistin tarvinnut tyhjälle salille esiintyä. Illan päättäneellä Ellinooralla oli huomattasti isompi yleisö, mutta myös kokonainen bändi ja enemmän julkaistuja kappaleita.
Kolme kuukautta aiemmin, uudenvuoden juhlamissa, olimme kuunnelleet kaveriporukan kanssa Carrie-hittiä koko ratikkamatkan baariin. Ja loppuneen vuoden aikana oli ilmestyneet myös ensisingle Ei hävittävää ja (oma suosikkini) Minä elän.
Juuri ennen Tavastia-keikkaa julkaistiin vielä Leijonakuningas, mistä voi nyt vuotta myöhemmin sanoa tulleen ehkä isoin hitti tähän mennessä. Keikalla kuultiin vielä paljon silloin julkaisemattomiakin kappaleita - en ole varma, olisiko ollut jopa sellaisia, mitkä ei päässeet levylle asti.

Ensimmäinen levy julkaistiin vasta syyskuussa ja sitä ennen Ellinoora ehti julkaista kesähitin Rakkauden kesä sekä koskettavan Elefantin painon. Molemmat kappaleet raikasivat myös kesällä muun muassa Ruisrockin Rantalavalla. Siis kolme kuukautta ennen levyn julkaisua, koko festivaalin ensimmäisenä esiintyjänä perjantai-iltapäivänä ja siellä oikeasti oli ihmisiä katsomassa! Minä mukaanlukien.

Levyn julkaisupäivänä Helsingin Fredrikinkadun Levykauppa Äx oli pullollaan ihmisiä, kun Ellinoora ja säveltäjä-kitaristi Samuli Sirviö olivat soittamassa muutaman kappaleen. Itse tulin suoraan töistä, viisi minuuttia keikan alettua ja piti oikeasti taistella mahtuakseni sisään :)
Kuukautta myöhemmin palattiin Tavastialle, virallisille levynjulkkareille. En muista, oliko klubi loppuunmyyty vai ei, mutta ainakin todella lähellä. Ja keikka oli pirun hyvä.

The Circuksen keikasta tuli minulle 10. Ellinoora-keikka ja tämän suuren merkkipaalun lisäksi artisti itse oli hehkuttanut keikkaa etukäteen todella paljon. Eikä ihme, kuten olen täällä ennenkin todennut, The Circus on Helsingin isoin klubi.
Henkilökohtaisesti vähän ihmettelin, että heille oli buukattu keikka sinne, koska ylös listaamistani asioista huolimatta; Ellinoora on julkaissut debyyttilevynsä vasta puoli vuotta sitten. Ja kyllä se näkyi, koska yli tuplasti Tavastiaa isompaa paikkaa ei voinut haaveillakaan loppuunmyydyksi, vaikka ihmisiä olikin.

Ison keikan meininkiä tuli lämppäristä, Kauriinmetsästäjät avasivat illan (itse ehdin paikalle vasta setin ehkä puolivälissä). Lava oli koristeltu samoilla jouluvaloilla kun levynjulkkareissa ja bändi oli panostanut ulkonäköön vähintäänkin glittermeikeillä.
Keikan aloitti levyn aloitusraita Kahleet ja seuraavana soitettu Carrie sai ihmisiä laulamaan mukana, Pidän sinusta sellaisena kuin olet vähän jopa tanssimaan. Settilista mukaili aika pitkälle Espoossa ollutta, edelleenkin Ei hävittävää loisti poissaolollaan. Se oli minusta vähän ihmeellistä, ettei he soittaneet edes koko levyä, sillä keikka ei kestänyt tuntiakaan ja sen etukäteishehkutuksen jälkeen olisin odottanut vähän enemmän.
Olavi-Cover oli jätetty pois, mutta Topi Sahan Paskainen sydän ja JVG:n Sitä säät mitä tilaat tulivat. Jälkimmäisestä haluan nostaa uudestaan hattua Ellinooralle, että hän "räppää" biisin läpi. Lisäksi encoreen oli lisätty Anssi Kela & Isot biisit -ohjelmassa esitettävä Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta. Olin kyseisen jakson kuvauksissa lokakuussa ja aika ei ollut päässyt kultaamaan muistoja - versio on ihan timanttinen!
Yölaulu oli tehnyt paluun settiin, ilmeisesti eturivin tyttöjen toiveesta. Ainakin Ellinoora spiikkasi sen toivebiisiksi ja katsoi kiljuvaan eturiviin sanoessaan, että toivoo heidän auttavan sitten laulamisessa. Leijonakuningas oli viimeinen biisi ja sen aikana katsellessä pähkinöinä olevaa yleisöä mietin, että on vuodessa edetty aika hurja matka.

Jännityksellä odotan, tuoko kesä jo festareiden päälavoja tullessaan! Uutta musiikiakin on kuulemma tekeillä :)

This is the rhythm of the night

Bastille, Helsingin jäähalli, 8.3.2017

Joulukuussa Tallinnan-risteilyllä huomasin Rimi-marketissa mainokset, että Bastille esiintyy Saku areenalla maaliskuussa. Olin jo laittamassa Rinalle viestiä, että alapa katsomaan risteilyjä, kun huomasin Facebookissa YleX:n artikkelin "Bastille saapuu maaliskuussa Suomeen!" :D Parempi niin, vaikka ehdin niissä minuuteissa jo suunnitella, että hyvä, niin pääsee tsekkaamaan suorimman juoksureitin eturiviin Haloo Helsingin paluukeikkoja varten. Lol.

Eli Bastille tuli Suomeen! Onhan he useampaan otteeseen jo olleet, kerran olimme jopa samaan aikaan Ruisrockissa, mutta joku suomalainen bändi (minkä varmaan olin nähnyt jo noin sata kertaa) kiilasi prioriteeteissani edelle silloin. Tuo tapaus on vähän harmittanut jälkikäteen, onneksi nyt tuli uusi tilaisuus!

Keikka järjestettiin tosiaan Helsingin Jäähallin Black boxissa eli katsomot oli peitetty mustilla verhoilla ja permantoi oli "iso klubi".
Innokkaimmat Bastille-fanit olivat jonottaneet ilmeisesti yön yli Jäähallin pihalla, ainakin siellä oli muutama teltta ja enemmänkin makuupusseja. Jonosta ei ollut tietoakaan, sillä ihmiset olivat epämääräisenä massana ovien edessä ja ensimmäiset yrittivät organisoida takanaan oleviaan järjestykseen. Ei onnistunut.

Lämppärinä toimi myöskin britannialainen Matt Wills. Hän säesti itse itseään kitaralla ja oli sympaattinen, söpö jätkä, mutta soitti vähän liian pitkään niin rauhallista musiikkia. Taitava kaveri ja spiikit oli ihan hauskoja, mutta keikka olisi varmaan toiminut bändin kanssa paremmin siinä tilanteessa.

Itse Bastille aloitti noin 20 minuuttia myöhässä ilmoitetusta aikantaulusta ja Send Them Off! oli ensimmäinen biisi. Olen kuunnellut bändin musiikkia nyt muutaman vuoden (oikeastaan siitä Ruisrockista lähtien...), mutta en silti jotenkin tiedä biisien nimiä. Tunsin kyllä kaikki keikalla tulleet kappaleet ja osasin sanat, mutta en silti tiedä, mitä tuli tai missä järjestyksessä. Tietysti suurimmat hitit kuten Bad Blood ja Of the Night ovat jääneet nimien kanssa mieleen ja esimerkiksi Powerissa, Two evilissa sekä Blamessa kappaleiden nimiä hoetaan niin usein, ettei voi jäädä epäselväksi ;)
Bastille on ihan mielettömän hyvä livebändi! Dan juoksi ympäri lavaa ja muutamaan otteeseen yleisönkin joukossa, spiikkaili hassuja ja sai pidettyä yleisön otteessaan. Ja vaikka muut jäsenet olivat soittimiensa puolesta aika sidottuja paikoilleen, oma huomioni kiinnittyi heihinkin usein, varsinkin koskettimissa (ym. soittimassa) olevia Kylea ja Charlieta oli hauska seurata. Näkyi, että koko ryhmö nautti esiintymisestä ja taisi tykätä olla Suomessakin. Suomalaiset osasivat myös ilakoida keikalla aika hyvin, vaikkei saanut edes olla kaljaa!
Keikan lopulla Dan jo paljasti, että Ruisrockissa mahdollisesti nähdään, vaikka itse festari julkaisi sen vasta seuraavana päivänä :D Tuli sieltä pari suomenkielistä sanaakin illan aikana, mutta myös vakavampaa juttua, mm. lyhyt puhe maailman tilanteesta ja Donald Trumpista. Yleisöstä lentänyt sateenkaarilippu pystytettiin koskettimiin loppukeikaksi ja tilanne pysyi kepeänä. Viimeisnä biisinä tuli tietenkin ehkä yhtyeen suurin hitti Pompeii.

Hyvä keikka, hyvä fiilis, kesällä Ruisrock!