Miro
Palokallio, On the Rocks, 23.2.2017
Olavi Uusivirta, Tavastia, 24.2.2017
Ellinoora, O'Learys, 25.2.2017
Marika pyysi seurakseen torstaina katsomaan Miro Palokallion
keikkaa On the Rocksiin. Lippu ei maksanut montaa euroa ja mulla oli perjataina
vapaapäivää, niin siitä sain hyvän syyn juoda lasillisen viiniä. Siellä olisi
ollut lämppärikin (tai toinen bändi soittamassa, en tiedä, oliko heillä mitään
arvojärjestystä), mutta ei ehditty vielä siiheksi. Kaverimme Aino ja Anna toi
mun synttärilahjan siihen baarin ulkopuolelle ja jäätiin autoon juoruamaan :D
Olen nähnyt Mirolta muutaman keikan - pari kertaa Sallan ja
Miron matka maailman ympäri "lämppäämässä" PMMP:tä ja pari kertaa
tämän sooloprojektin "lämppäämässä" Olavia. Nämä Olavi-keikat olivat
viime syksynä ja hauska huomata, että nyt kolmatta kertaa kuullessa aika monet
kappaleet olivat jo tuttuja. Osasin jopa sanoja sieltä täältä. Suosikkibiisiäni
(nimeä en tiedä), missä lauletaan jotain "Mä lähdin yksin matkalle
maailman ympäri ja sinä jäit Helsinkiin", ei kuitenkaan soitettu! Eikä
Peiliä, mikä on cover aiemmalta bändiltä ja kappaleessa vieraileva Mira Luoti
on soittanut sitä myös omilla keikoillaan. Jokin toinen SJMMMY-biisi tuli
encorena, muuten setti sisälsi bändin omia ja Facebook-eventin mukaan
"vain hyviä" biisejä. Noh paras näistä kolmesta keikasta se oli ja
tykkään heidän hioutuvasta ryhmädynamiikasta. Sopivasti piikittelyä minun
makuun ;)
Perjantaina oli vuorossa Olavi Uusivirta Tavastialla.
Tapojeni mukaan olin myöhässä jokaisella osa-alueella aikataulustani, mutta
ehdin ihan ajoissa paikalle! Eli jo ennen ovien aukaisua. Jonottamassa oli
parin kaverini lisäksi muitakin "tuttuja naamoja" Olavin keikoilta ja
mun mielestä on kivaa, että hänellekin on muodostunut sellainen
truefani-joukko. Tai itse ainakaan en vielä ennen viime vuotta noin aktiivista faneja ollut havainnut.
Toisaalta itselläni taitaa olla sama leima, koska
kirmatessani Tavastian sisäoville Roka, Olavin paitamyyjä, käveli vastaan ja
heitti jotain "Täällä taas! Mistä päin oot?" - viitaten varmaan
edellisen viikon Turku-retkeen… ;-D
Jos minä olin myöhässä, niin taisi olla bändikin. Soundcheck
jatkui vaikka kuinka kauan ihmisten päästyä sisälle, salin ovien vielä ollessa
kiinni. Sieltä kuului kivoja maistiaisia tulevasta - sekä En tiedä mitä menetän
jos nyt jään, mitä ei lopulta keikalla soitettu. Eturivissä seistessämme Timo
ja Jaakko kävi vielä virittämässä soittimia, se siitä rock-tähteyden
glamourista.
Keikan aloitti Olet elossa ja heti ensi tahdeista tuntui,
että tästä tulee hyvä. Hän laulaa kuin kuolisi huomenna lähti perään, mikä on
suurimpia keikkasuosikkejani! Se kappale oli ensimmäinen julkaisu innostuttuani
todella Olavin musiikista ja siihen kiteytyy paljon muistoja ajalta. Toinen
suosikkini samalta kesältä tuli vain muutamaa biisiä myöhemmin, 360°. Molemmat
kuuluu ikävään "hyviä biisejä, mitä soitetaan liian harvoin"
-kategoriaan.
Tavastiasta puhutaan usein Helsingin (tai koko Suomen)
legendaarisimpana klubina ja katsojankin näkökulmasta siellä on usein todella
hyviä keikkoja. Ehkä siihen vaikuttaa, että artistit yrittävät tuoda aina
jotain spesiaalia. Omasta mielestä Olavin porukka on ehkä vähän kompastellut
siinä viimeisimpien Tavastia-keikkojen kanssa - on tuotu ehkä turhia asioita
lavalle (kuten Henrik Illikainen ilman mitään funktioita) tai soitettu mun
mielestä vääriä "harvinaisuuksia." Tällä kertaa kaikki oli kuitenkin
täydellistä: Niin kuin eilenkin Jiri-serkun kanssa, Minä olen hullu ensimmäistä
kertaa Timon liityttyä bändiin, sekä uusinta Vuoden rocklevy -emma-patsaan antamisesta, sillä
Olavi ei päässyt itse gaalaan paikalle :)
Olavi on sanonut jossain haastattelussa, että he päättivät
aikoinaan tulla Suomen kovimmaksi livenbändiksi ja minun mielestä siellä
aletaan olla. Bändin yhteistyö sujuu moitteettomasti, mutta se ei näytä
käsikirjoitetulta, yleisö syö Olavin kädestä (mm. loppuunmyyty Tavastia
soittamassa kuvitteellisia rytmimunia) ja kunto kestää soittaa kaksituntisia
keikkoja. Petrattavaa voisi olla vielä settilistan järjestyksen tekemisessä,
koska monta slovaria putkeen noin pitkällä keikalla käy tylsistyttämään.
Kultaa hiuksissa oli unohdettu kirjoittaa biisilistaan.
Olavi oli spiikkaamassa Ollaanko tämä kesä näin? -rallatusta, kun tajusi virheen ja
muutti suunnitelmaa lennosta. Jiri-serkkua pyydettiin mukaan uudestaan, mutta
tämä ei ollut pysynyt perässä, mitä sieltä olikaan tulossa. Eikä lopulta
tullut, kun ei osaa kappaletta :-D Juuri tämä spontanisuus on se, mistä
livekeikkojen minusta pitäisi koostua - jotenkin hillityissä määrin tietenkin.
Biisilista:
Olet elossa
Hän laulaa kuin kuolisi huomenna
Rakkautta ilmassa
On niin helppoo olla onnellinen
360°
Auttakaa!
Niin kuin eilenkin
Sunnuntailapsi
Reeperbahn
Minä olen hullu
Sininen kukka
Tanssit vaikka et osaa
Kultaa hiuksissa
Ollaanko tämä kesä näin?
Tiet etäisyyksiin
Kauneus sekoittaa mun pään
---
Tahdonko kuitenkin sut takaisin?
Toton Africa
Viimeinen kesä
---
Paperisiivet
Nuori ja kaunis
Keikan jälkeen jäätiin vielä katselemaan Tavastian menoa ja
tuli puheeksi Ellinooran keikka Sellon O'Learysissa seuraavana päivänä. Jäätiin
kukin tahollaan yön yli miettimään, jos lähdettäisiin vielä kolmatta päivää
keikalle... ja niin lauantaina matkalla iltavuoroon ostin lipun.
Teen pidemmän kirjoituksen Ellinoorasta muutaman viikon
päästä, kun on tarkoitus mennä katsomaan hänen suuresti mainostamaa The Circus
-keikkaa.
O'Learys ei ensisilmäyksellä vaikuttanut lainkaan hyvältä
paikalta keikalle (sporttibaari ja kyseessä oli ensimmäinen siellä järjestetty
keikka), mutta yllättävän onnistunut se oli! Tietysti suurin kunnia bändille,
ammattilaiset osaa ;) Settilistaa oli muutettu sitten viimenäkemän, mikä oli
ihan virkistävää! Uusia covereita oli SuomiLovea varten versioitu Topi Sahan
Paskainen sydän ja JVG:n kanssa Ellinooran tekemä Sitä säät mitä tilaat, missä
täytyy hehkuttaa: hän veti itse koko kappaleen! Olihan se vähän lauluräppiä,
mutta iso arvostus, ettei Jaren ja VilleGallen osuudet tulleet mistään
taustanauhalta. Siinä on toinen asia, mistä pidän livemusiikissa: taitavat
muusikot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti