Joko minä olen hullu, tai kaikki muut ovat hulluja

Miro Palokallio, On the Rocks, 23.2.2017

Olavi Uusivirta, Tavastia, 24.2.2017

Ellinoora, O'Learys, 25.2.2017

Marika pyysi seurakseen torstaina katsomaan Miro Palokallion keikkaa On the Rocksiin. Lippu ei maksanut montaa euroa ja mulla oli perjataina vapaapäivää, niin siitä sain hyvän syyn juoda lasillisen viiniä. Siellä olisi ollut lämppärikin (tai toinen bändi soittamassa, en tiedä, oliko heillä mitään arvojärjestystä), mutta ei ehditty vielä siiheksi. Kaverimme Aino ja Anna toi mun synttärilahjan siihen baarin ulkopuolelle ja jäätiin autoon juoruamaan :D

Olen nähnyt Mirolta muutaman keikan - pari kertaa Sallan ja Miron matka maailman ympäri "lämppäämässä" PMMP:tä ja pari kertaa tämän sooloprojektin "lämppäämässä" Olavia. Nämä Olavi-keikat olivat viime syksynä ja hauska huomata, että nyt kolmatta kertaa kuullessa aika monet kappaleet olivat jo tuttuja. Osasin jopa sanoja sieltä täältä. Suosikkibiisiäni (nimeä en tiedä), missä lauletaan jotain "Mä lähdin yksin matkalle maailman ympäri ja sinä jäit Helsinkiin", ei kuitenkaan soitettu! Eikä Peiliä, mikä on cover aiemmalta bändiltä ja kappaleessa vieraileva Mira Luoti on soittanut sitä myös omilla keikoillaan. Jokin toinen SJMMMY-biisi tuli encorena, muuten setti sisälsi bändin omia ja Facebook-eventin mukaan "vain hyviä" biisejä. Noh paras näistä kolmesta keikasta se oli ja tykkään heidän hioutuvasta ryhmädynamiikasta. Sopivasti piikittelyä minun makuun ;)

Perjantaina oli vuorossa Olavi Uusivirta Tavastialla. Tapojeni mukaan olin myöhässä jokaisella osa-alueella aikataulustani, mutta ehdin ihan ajoissa paikalle! Eli jo ennen ovien aukaisua. Jonottamassa oli parin kaverini lisäksi muitakin "tuttuja naamoja" Olavin keikoilta ja mun mielestä on kivaa, että hänellekin on muodostunut sellainen truefani-joukko. Tai itse ainakaan en vielä ennen viime vuotta noin aktiivista faneja ollut havainnut.

Toisaalta itselläni taitaa olla sama leima, koska kirmatessani Tavastian sisäoville Roka, Olavin paitamyyjä, käveli vastaan ja heitti jotain "Täällä taas! Mistä päin oot?" - viitaten varmaan edellisen viikon Turku-retkeen… ;-D

Jos minä olin myöhässä, niin taisi olla bändikin. Soundcheck jatkui vaikka kuinka kauan ihmisten päästyä sisälle, salin ovien vielä ollessa kiinni. Sieltä kuului kivoja maistiaisia tulevasta - sekä En tiedä mitä menetän jos nyt jään, mitä ei lopulta keikalla soitettu. Eturivissä seistessämme Timo ja Jaakko kävi vielä virittämässä soittimia, se siitä rock-tähteyden glamourista.

Keikan aloitti Olet elossa ja heti ensi tahdeista tuntui, että tästä tulee hyvä. Hän laulaa kuin kuolisi huomenna lähti perään, mikä on suurimpia keikkasuosikkejani! Se kappale oli ensimmäinen julkaisu innostuttuani todella Olavin musiikista ja siihen kiteytyy paljon muistoja ajalta. Toinen suosikkini samalta kesältä tuli vain muutamaa biisiä myöhemmin, 360°. Molemmat kuuluu ikävään "hyviä biisejä, mitä soitetaan liian harvoin" -kategoriaan.

Tavastiasta puhutaan usein Helsingin (tai koko Suomen) legendaarisimpana klubina ja katsojankin näkökulmasta siellä on usein todella hyviä keikkoja. Ehkä siihen vaikuttaa, että artistit yrittävät tuoda aina jotain spesiaalia. Omasta mielestä Olavin porukka on ehkä vähän kompastellut siinä viimeisimpien Tavastia-keikkojen kanssa - on tuotu ehkä turhia asioita lavalle (kuten Henrik Illikainen ilman mitään funktioita) tai soitettu mun mielestä vääriä "harvinaisuuksia." Tällä kertaa kaikki oli kuitenkin täydellistä: Niin kuin eilenkin Jiri-serkun kanssa, Minä olen hullu ensimmäistä kertaa Timon liityttyä bändiin, sekä uusinta Vuoden rocklevy -emma-patsaan antamisesta, sillä Olavi ei päässyt itse gaalaan paikalle :)

Olavi on sanonut jossain haastattelussa, että he päättivät aikoinaan tulla Suomen kovimmaksi livenbändiksi ja minun mielestä siellä aletaan olla. Bändin yhteistyö sujuu moitteettomasti, mutta se ei näytä käsikirjoitetulta, yleisö syö Olavin kädestä (mm. loppuunmyyty Tavastia soittamassa kuvitteellisia rytmimunia) ja kunto kestää soittaa kaksituntisia keikkoja. Petrattavaa voisi olla vielä settilistan järjestyksen tekemisessä, koska monta slovaria putkeen noin pitkällä keikalla käy tylsistyttämään.

Kultaa hiuksissa oli unohdettu kirjoittaa biisilistaan. Olavi oli spiikkaamassa Ollaanko tämä kesä näin? -rallatusta, kun tajusi virheen ja muutti suunnitelmaa lennosta. Jiri-serkkua pyydettiin mukaan uudestaan, mutta tämä ei ollut pysynyt perässä, mitä sieltä olikaan tulossa. Eikä lopulta tullut, kun ei osaa kappaletta :-D Juuri tämä spontanisuus on se, mistä livekeikkojen minusta pitäisi koostua - jotenkin hillityissä määrin tietenkin.

Biisilista:

Olet elossa

Hän laulaa kuin kuolisi huomenna

Rakkautta ilmassa

On niin helppoo olla onnellinen

360°

Auttakaa!

Niin kuin eilenkin

Sunnuntailapsi

Reeperbahn

Minä olen hullu

Sininen kukka

Tanssit vaikka et osaa

Kultaa hiuksissa

Ollaanko tämä kesä näin?

Tiet etäisyyksiin

Kauneus sekoittaa mun pään

---

Tahdonko kuitenkin sut takaisin?

Toton Africa

Viimeinen kesä

---

Paperisiivet

Nuori ja kaunis

Keikan jälkeen jäätiin vielä katselemaan Tavastian menoa ja tuli puheeksi Ellinooran keikka Sellon O'Learysissa seuraavana päivänä. Jäätiin kukin tahollaan yön yli miettimään, jos lähdettäisiin vielä kolmatta päivää keikalle... ja niin lauantaina matkalla iltavuoroon ostin lipun.

Teen pidemmän kirjoituksen Ellinoorasta muutaman viikon päästä, kun on tarkoitus mennä katsomaan hänen suuresti mainostamaa The Circus -keikkaa.

O'Learys ei ensisilmäyksellä vaikuttanut lainkaan hyvältä paikalta keikalle (sporttibaari ja kyseessä oli ensimmäinen siellä järjestetty keikka), mutta yllättävän onnistunut se oli! Tietysti suurin kunnia bändille, ammattilaiset osaa ;) Settilistaa oli muutettu sitten viimenäkemän, mikä oli ihan virkistävää! Uusia covereita oli SuomiLovea varten versioitu Topi Sahan Paskainen sydän ja JVG:n kanssa Ellinooran tekemä Sitä säät mitä tilaat, missä täytyy hehkuttaa: hän veti itse koko kappaleen! Olihan se vähän lauluräppiä, mutta iso arvostus, ettei Jaren ja VilleGallen osuudet tulleet mistään taustanauhalta. Siinä on toinen asia, mistä pidän livemusiikissa: taitavat muusikot.

Katson kuinka ne toiset tanssii

Olavi Uusivirta, Sellosali, 8.2.2017

Olavi Uusivirta, Dynamo, 17.2.2017

Ajatus Olavi Uusivirrasta konserttisalin loisteessa ja seuraavalla viikolla pienellä, hikisellä klubilla oli liian houkutteleva jättää testaamatta. Lisäksi Olavi varmisti kevätkiertueen julkaisun yhteydessä jäävänsä sen jälkeen keikkatauolle, eli nyt pitää käydä katsomassa jo varastoon :P Sellosaliin olimme hommanneet liput "kotikenttäedun" nimissä jo aiemmin, mutta päätös ajaa Dynamoon tuli noiden edellä mainittujen syiden lisäksi vielä siitä, ettei roadtrip Turkuun ole vielä ikinä meidän kaveriporukalla paljastunut huonoksi ideaksi! Ja kivaa oli taas.

Tykkään siitä, kun bändit hyödyntää Suomen erilaisia keikkapaikkoja. Siinä missä Sellosalissa oli hiljaista ja pimeää, kun Timo Kämäräinen asteli isolle lavalle valokeilassa ja istuutui pianon ääreen pimputtelemaan alkusoittoa ilman mitään kiirettä, Dynamossa koko bändi joutui taistelemaan tiensä peränurkassa olevalle pienelle lavalle mölyävän yleisön läpi ja vielä kovempi ääni tuli dj:n laitteista.
Sellosalin ensimmäinen kappale oli uusimman Olavi-levyn avausraita Toton Africa ja bändi ilmestyi sen aikana lavalle teatraalisesti yksitellen. Dynamossa homma räjähti Minä olen hullu -albumilta löytyvällä Tyhjiä sanoja -biisillä ja jatkui rock-henkisemmillä Nukketalo palaa ja Olen elossa, kun konserttisalin alkusetti meni rauhallisemmin uudella tuotannolla.

Sellosalissa vallitsi rauhallisuuden tunne. Ihmiset istuivat penkeillään, bändi soitti hyvää musiikkia ja kappaleiden väleillä Olavilla ei ollut mikään kiire, vaan hän otti aikansa ja kertoi tarinoita - niitä kuultiin kappaleiden synnystä Jaakon valmistumiseen teologian maisteriksi. Onnittelut siitä!
Dynamossakaan ei vauhdikkaan alun jälkeen ollut niin nopeatempoinen ja hikinen keikka, kun olin odottanut. Rauhallisempia lauluja oli tiputeltu tasaamaan tunnelmaa ehkä vähän liian tiuhaan. Settilistasta ei kuitenkaan ole mitään valittamista, sieltä löytyi mm. Sunnuntailapsi, Kolumbus ja Me ei kuolla koskaan! Ainoastaan olisin toivonut kuulevani vielä Syntymäpäivän, kun olimme Sellosalissa keikan jälkeen sitä toivoneet Turun settiin, vedoten mulla juuri olleeseen merkkipäivään. Mutta ehkä artistilla oli viikon aikana ollut tärkeämpiäkin asioita mielessä ;)

Itsellä ei Sellosaliin lähtiessä ollut sellainen "keikkafiilis" ollenkaan... väsytti työpäivän jälkeen ja muutama muukin asia stressasi. Mutta se oli ehkä juuri oikeanlainen keikka siihen hetkeen; sai ikään kuin käynnistyä pikkuhiljaa. Setissä oli todella vähän soitettja kappaleita, kuten Ne toiset ja Huomenna hän tulee, mitkä muun muassa aiheutti mielettömästi kylmiä väreitä ja lopulta oli ihan valmis nousemaan viimisien biisien ajaksi ylös Olavi kehottaessa. Tanssit vaikka et osaa, Tiet etäisyyksiin ja Kauneus sekoittaa mun pään - ei niitä voisi istualteen kuunnella. Aika paljon ihmisiä juoksi myös lavan eteen pomppimaan, mutta meillä oli niin loistavat paikat viidennellä rivillä, että näki varmaan paremmin :)

Olavi Uusivirtra @ Sellosali, 8.2.2017

Varjo-Ruisrock-kaverit Dynamossa 17.2.2017

Heittäydy täysii, mitä ikinä teetkin ja elä nyt, missä ikinä meetkin

SANNI, Tavastia, 10.-11.2.2017 

Robin, The Circus, 11.2.2017

SANNIlla oli viikonloppuna kaksi loppuunmyytyä keikkaa Tavastialla. Ei huono tilanne, alle kaksi kuukautta sitten oli loppuunmyyty keikka The Circuksessa, Helsingin suurimmalla klubilla ja vain kauppakeskus Kampin toisella puolella. Mutta kysyntää selvästi riittää ja itsekin olin kaikilla kolmella keikalla ;)
Alunperin ei ollut tarkoitus mennä kuin toiselle Tavastialle, mutta se joulukuinen Circus-keikka oli niin hyvä (myös bändin omien sanojen mukaan parhaita, ellei jopa paras keikka) ja useampi kaverini halusi eri päivinä sinne, niin "uhrauduin" seuraksi molemmille. Salaa olin aivan innoissani, koska kaksi iltaa putkeen hyviä keikkoja on aina hyvä idea!

Ensimmäisenä iltana menimme Rinan kanssa eturiviin fanittamaan. Toisena päivänä sitten "en kehdannut" mennä uudestaan ja suuntasin klubin toiseksi parhaalle paikalle katsoa keikkoja - portaille. Lauantaina paikalla oli todella paljon kavereita ja myöhemmin huomasin, että kolmea yksittäistä ihmistä lukuunottamatta tunsin kaikki portailla keikkaa katsovat ihmiset. Eikä se ollut edes suunniteltu juttu (kaikkien kesken), että ollaan yhdessä :D

Itse keikat alkoivat uudella intronauhalla ja ensimmäinen biisi oli Prinsessoja ja astronautteja. Henkilökohtaisesti en sen kappaleen myötä vielä kiinnostunut Sannin musiikista enkä ole siitä myöhemminkään suuremmin innostunut, mutta kyllä sillä sai ihmiset hyvin liikkeelle alkusta lähtien! Silti vähän haikailin syksyn Koti-ikävä-aloitusta :/
Keikka jatkui bilemeiningillä, Pojat ja Söpö (lauantaina se oli siirretty myöhemmäksi ja hyvä niin; toimii paremmin jengin lämmettyä). Jos mä oon oikee oli muokattu takaisin levyversioksi vuosien yleisölaulatuksen jälkeen ja sitten tuli yllätys: Utopiaa! Tietämäöttömille (mm. Rina oli sellainen); se on Sannin ensimmäiseltä levyltä löytyvä kappale, mitä olen usein ehdottanut, jos Sanni on Facebookissa/Snapchatissa kysellyt toivebiisejä keikoille. Perjantaina se tuli, oli mahtavaa ja lauantaina ei enää kuulunut :D

Settilistalta löytyi todella paljon uusia kappaleita, mitä itse ainakin halusinkin kuulla. Oo se kun oot, Mörköjä (jee, sitä ei syksyllä vielä paljoa soitettu!), Moukari, Vahinko... Toinen vanhemman tuotannon yllätys oli akustisessa osuudessa, kun Sanni jäi yksin akustisen kitaran kanssa soittamaan Me ei olla enää me -hitin ja sen jälkeen Mitä jos ne näkee <3 Mielestäni on aina hyvä, jos keikoilla soitetaan jotain, mikä ei kuulu koko ajan radiossa - ja tuo on muutenkin ihana biisi!
Cheek tuli vierailemaan Ku Kanye Kanyeessa! Näin oli myös The Circuksessa, mutta silloin oli myös Maija vierailemassa Ei:n aikana ja Tavastialla ei näkynyt, niin en osannut odottaa tätäkään. Kappaleen jälkeen he veti vielä Cheekin Flexaa-biisin, missä Sanni (ja VilleGalle) on mukana.

"Viimeiseksi kappaleeksi" oli jätetty SANNI, mikä on oma suosikkini kyseiseltä levyltä. Ja encoren ensimmäisenä biisinä sai live-ensisoittonsa Sinkku! Kappale toimi paremmin livenä kuin levyllä, en olisi skipannut niin kuin yleensä Spotifyta kuunnellessa ;) Ihan viimeisenä kuultiin 2080-luvulla ja perjantaina 1-vuotis syntymäpäivääkin viettänyt Että mitähän vittua.

Perjantaina jäimme Rinan kanssa baaritiskin kautta vielä istumaan ja kävin kiittelemässä Sakuja keikasta (ja Utopiasta). Lauantaina meillä oli Marikan kanssa paljon kovempi kiire, kun (käytyämme jo ennen keikkaa tiskillä) keksimme juosta The Circukseen katsomaan vielä Robinia :D Hommasin molemmille Facebook-eventistä liput, kun jotkut eivät päässeetkään ja myivät omansa tarpeeksi halvalla eteenpäin. Oltiin baarissa noin varttia ennen ilmoitettua showtimea, mutta kyllä se ainakin toiset 15 minuuttia myöhästyi.

Lopulta keikka alkoi ja sehän oli Parasta just nyt ;) Robinin setti oli aika hittipainotteinen, mutta toisaalta ne on kaikki hyviä! Meillä oli hyvä meininki, onhan se sellaista bilemusaa, mitä fiilistellä. Päästiin noin kuudenteen riviin, vasempaan reunaan ja oli aika hyvä näköyhteys lavalle. Keikan jälkeen toinen kitaristeista käveli ohi ja kehui meidän biletystä, että siitä sai kuulemma hyvin energiaa... hassua, kun minusta se on toiste päin :)
Hassua, kun Sannin keikasta tuli noin paljon asiaa, mutta Robinista en keksi mitään järkevää... joko tilanteeseen vaikuttaa alkoholi tai että Sannin keikan näki kahdesti. Jotain aitoo, Milloin nään sut uudestaan ja Miten eskimot suutelee jäi parhaimpina mieleen... Ne on uusimpia ja ehkä "aikuisimpia" Robinin biisejä. Sua varten kuuluu samaan kategoriaan :) Frontside Ollie, Boom Kah ja Kesärenkaat on tietenkin livebiiseinä parhaita. Tykkään kyllä, ei voi muuta sanoa!