Jos sä et tanssi, lähde marssii

Onko Haloo Helsingin aika jo ohi?

Kirjoitin heistä viimeksi puoltoista vuotta sitten, keikkatauon ollessa loppusuoralla ja yksi uusi biisi, Rakas, oli julkaistu. Rakas, joka jäikin uusimman albumin parhaimmistoon, mikä muuten toisti samaa kaavaa kuin edelliset. Tauko ei tuonut toivottua musiikillista uudistusta. *

Sen sijaan keikkatahti sai aivan uuden käänteen. Paluukeikat olivat Tallinnassa maaliskuussa. Se tuntui silkalta rahastukselta, mutta keikat olivat hyviä ja koko viikonlopun retki ihana, joten annoin anteeksi. Muutamaa viikkoa myöhemmin alkoi neljän viikonlopun kiertue Suomessa - isoimpia klubeja/saleja eikä mitään Helsingissä. Loppuvuonna 2017 oli vain 20 festarikeikkaa ja kymmenen illan areenakierue. Eli vain noin 50 keikkaa koko vuonna.

Haloo Helsinki! @ Saku Suurhall, 25.3.2017

Kesän keikat oli hyviä; bändillä oli hyvä meininki ja settilista vaihteli (pari kappaleen verran). Areenakiertue oli kaikkea muuta. Bändi jäi etäiseksi isoilla lavoilla, mitkä oli ahdettu täyteen mm. bändin logoja, koska muuten se näyttää tyhjältä (olen jo pitkään ihmetellyt, missä esimerkiksi kitaravahvistimet ovat - sekin loisi aitouden tuntumaa). Koko show’sta paistaoi suunnitelmallisuus ja muovisuus, kun ihan kaikki on treenattu, vaikka Elli sekoileekin puheissaan hölmösti. Sekään ei oikein istu enää bändin tyyliin. Positiivisin muisto areenakeikoista jäi keikkojen alusta, kun soitettiin ensimmäisen levyn kappaleita.

Haloo Helsinki! @ Kuopio Wine Festival, 3.7.2017

Emma-gaalassa 2018 Haloo Helsinki! polkaisi show'n käyntiin JVG:n kanssa uudella biisillä Texas. Se oli kova! Viime vuonna julkaistut yksittäisbiisit Tuntematon ja Joulun kanssas jaan olivat Haloo Helsingin tylsintä puolta, mutta tässä oli taas särmää!

Hetki sitten julkaistiin jatkona Texas-EP ja nyt ainakin on erilaista kuin aiempi tuotanto. Ensimmäinen biisi kuulostaa Paperi-T:ltä sekä vähän lopettamisaikeilta. Kakkosraidan skitistä tulee mieleen Maija Vilkkumaan Joku muu, mikä -EP, mutta Texas on edelleen tykki. Toiseksi viimeinen Kaksi ihmistä sisältää banjon ja lupaavan sävelmän, kun taas Ei suomalaiset tanssi haitarin ja letkeän meiningin. Mutta Ellin sanoittaminen ontuu molemmissa. Jää sellainen fiilis, että on ollut pakko tuottaa jotain uutta äkkiä, eikä mitään ole viimeistelty kunnolla. Huonoin julkaisu bändiltä.

Eikä tänä vuonna keikkoja ole enää viime vuodenkaan vertaa. "Haloo Helsingin kevään ainoat keikat Levillä!" otsikon alka paljastui neljä päivämäärää. Ja kesäfestareita on vissiin yhdeksän, plus laivakeikka ja YleX:n järjestämä yksityiskeikka Tavastialla. Syksylle ei auta kuin odottaa uutta areenakiertuetta, konserttisaleja tai uuden EP:n innoittamana lavatansseja. Mutta se voisi olla ihan hauskaa!

*vaikka Hulluuden Highway -levyllä on esimerkiksi Saatanan zen, mikä muistuttaa siitä alkuaikojen Haloo Helsingistä energiallaan ja asenteella, mikä on hyvä asia. Sekä Hei Haloo on konemusiikiltaan uudenlainen, hyvä kappale.

Hei me heilutaan taas!

En ole vissiin vielä hehkuttanutkaan, että TIKTAK KEIKKAILEE KESÄLLÄ! Ei vitsi, tätä olen odottanut. Enkä olisi uskonut.

Tiktak oli parasta maailmassa silloin ala-asteikäisenä, vähän aiemminkin. Olin 11 kun bändi päätti pistää pillit pussiin ja se oli rankkaa. Muistan, kun istuin tietokoneella ja vähän tuli kyyneliä silmiin, kun netissä luki viimeisen keikan loppuneen. Olin ehtinyt nähdä bändin kuitenkin lähemmäs kymmenen kertaa (siis tuon ikäisenä?) ja ihana äiti vei minut Ideaparkkiin asti katsomaan viimeistä ikärajatonta keikkaa!

Lempibändini hajottua naisten urat uuden musiikin parissa ei oikeastaan kiinnostanut. Alavalaa ja Petran soolotuotantoa kuuntelin pari biisiä joskus uteliaisuudesta, enkä liiammin palannut niihin. En moneen vuoteen kuunnellut Tiktakiakaan, kunnes joskus nostalgisoin kuuntelemalla vanhoja suosikkeja ja ymmärsin, mistä niissä lauluissa oikeasti lauletaan ja tykästyin bändiin uudelleen.

Petran soolouralle annoin pari mahdollisuutta, viimeisimmän hänen Vain elämää -kauden myötä ja menin jopa keikalle. Hänen omissa biiseissään on muutama ihan hyvä, mutta suurinta osaa niistä ei ole soitettu. Eikä kovin montaa hänen tuotannon laulua muutenkaan, setissä oli ehkä kolmasosa niitä. Toinen kolmasosa koostui Vain elämää -vedoista, mitkä on hyviä! Varsinkin Vie mut minne vaan Petran versiona muodostui viime kesänä tärkeäksi lauluksi :3

Eniten settilistassa oli Tiktakia. Se oli hauskaa ja nostalgista viime syksynä, kuulla kymmenen vuoden tauon jälkeen niitä soitettavan. Sitten itse bändi ilmoitti comebackistaan ja viime viikolla Petran keikalla Tiktak-biisit tuntuivat lähinnä kiusallisilta. Niitä vielä soitettiin vielä enemmän kuin syksyllä. Eikö tässä vaiheessa olisi ennemmin kannattanut vähentää niitä, soittaa vaikka vain Heilutaan ja Sankaritar, kun alkuperäiskokoonpano soittaa kesällä? Se ei kuitenkaan ole sama asia noin.

Mutta jee, kesällä lapsuuteni paras asia uudelleen! Olisin halunnut kaikille neljälle keikalle, mutta ilmeisesti kahdelle lopulta saan taivuttua. Ja toivon sydämeni pohjasta vielä Tavastia-keikkaa siihen päälle. Palataan Tiktak-asiaan näiden maagisten iltojen tapahduttua 8)

Seinän läpi mennään

En uskonut, että oikeasti malttaisin olla päivittämättä blogia siltä ajalta, mutta niin vaan ei ollut aikaa! Tai ne hetket kirjaston ulkopuolella meni yleensä muuhun rentoutumiseen tai parisuhteen ylläpitämiseen - yllättävän työlästä sekin. Ja nyt (ensimmäinen) pääsykoe on takana!

Viime vuodesta oppineena ohitin perusvirheet ("kyllä mä tänään jaksan keskittyä kotonakin" ja lähikirjastojen tarhapäivät) aika nopeasti. Kyllä ihan aluksi jäin kotiin, kun M oli töissä tai muualla, mutta en mä kovin montaa sivua saanut luettua. Enkä enempää kaupungin kirjastossa, missä lukusali oli erotettu vain parilla verholla ja niiden toisella puolen askarreltiin vappunaamareita.

Tikkurilan ja Pasilan kirjastot oli ihan ok, mutta Kaisaniemeen, yliopiston kirjastoon lopulta päädyin istumaan useammaksi viikoksi. Valmiiksi motivoiva ympäristö ja (lukemaan) painostava ilmapiiri, sekä vielä sosiaalinen paine kavereilta, niin tänä vuonna välillä koin onnistuvani valmistautumisessa!

Tietenkään mikään ei suju ongelmitta ja vapun jälkeen makasin melkein viikon sängyssä toipilaana, kun ei istumaan jaksanut nousta. Siinä meni useampi päivä koskematta kirjoihin, vaikka vielä pikkukuumeessa lopulta kirjastoon raahustin.

Itse kokeesta jäi aika samanlainen fiilis kuin viime keväänä. En silloinkaan olisi ihmetellyt, jos olisin päässyt kouluun, mutta en vielä ala juhlimaankaan. Toivottavasti ymmärsin kysymykset oikein, esseet pysyi toivotuissa aiheissa ja termit meni suurinpiirtein oikein.

Vielähän tämä koettelemus ei ole ohi, vaan nyt palasin töihin ja iltaisin olisi tarkoitus kahlata kulttuurituotannon tai liiketalouden ennakkomateriaaleja läpi ja fiksata työvuorot niin, että pääsisin kokeisiin.

Tänä viikonlopuna ajattelin kuitenkin hetken hymyillä stressittömästi :)