Siksi Pekka, koska Paula

Presidentin vaalit ovat taas läsnä. Kuusi vuotta sitten alaikäisenä en päässyt vielä vaikuttamaan, mutta koulussa yhteiskuntaopin projektin ansioista koulussa tutustuttiin kuitenkin tarkkaan ehdokkaisiin ja mietittiin, kuka sopisi omille arvoille.

Siitä asti olen odottanut näitä vaaleja, että pääsen käyttämään ääntäni.

Silti, ennakkoäänestyksen toiseksi viimeisenä iltana en ole vielä käynyt kopissa. En ole edes päättänyt, kummalle annan ääneni: Haavisto vai Niinistö. Kävin kuitenkin tukemassa Haaviston kampanjaa lauantaina, kun Tavastialla järjestettiin tukikonsertti. Hänen arvot vastaa pitkälle omiani, vaikka Niinistökin on suoriutunut ensimmäisestä kaudestaan ihan mallikkaasti. Ja olisi suoraan sanottuna helpompaa (ainakin valtiolle rahallisesti), jos ei tulisi toista kierrosta.

Kaksi viikkoa sitten Anssi Kela ja Olavi Uusivirta järjestivät Haavistolle tukikonsertin Bar Loosessa, mihin Paula Vesala ei päässyt osallistumaan, joten hän järjesti "oman". Uusivirta ja Kela esiintyivät Tavastiallakin, vain tukikonsertteja varten perustetulla yhtyeellään, Tres Conjones, Markus Nordenstrengin kanssa. Trio esitti covereita - Remu Aaltosen tuotannosta Ratsiaan ja lavalla viraili Sami Yaffa - sekä yhden oman kappaleen: Siksi Pekka (featuring Pauliina ja Terhi Kokkonen). 

Olavi esiintyi myös kahden kappaleen ajan soolona. Jenni-biisi oli ihana kuulla ja kertosäe "Meniks tää nyt vituiks Jenni..." oli varmaan piikittelyä Niinistölle ja Haukiolle. Punavuoriblues on aina kova!

Ultra Bra teki ensimmäisen comebackin Pekka Haaviston tukikonserttiin kuusi vuotta sitten. Nyt kun he esiintyivät viime vuonna muutenkin, tässä konsertissa oli "vain" Scandinavian Music Group akustisena kvintettinä. Mielestäni se kertoo aika paljon siitä, kuinka Niinistön uskotaan/pelätään voittavan kuitenkin - Haavistoa halutaan vain tsempata.

SMGAK veti kuitenkin viimeisenä biisinään Ultra Bran hitin Sinä lähdit pois, Vesta mukanaan. Vestalla oli konsertissa myös oma setti ja hän on aika uskomaton uusi lupaus! Muita esiintyjiä olivat esimerkiksi Lieminen, Arto Tuunela, Musta Barbaari, Hilda Länsman Group ja Paperi T.

Vesala, illan järjestäjänä, esiintyi tietysti viimeisenä. Bändi oli isompi kuin "oikeilla Vesala-keikoilla" ja ehkä hienointa oli, kun kaikki soitettiin. Ei ollut mitään elektropoppia tai liveohjemointia, vaan se oli bändikeikka. Taustalaulajat täydensivät musiikkia, ensi kiertue voisi tulla samalla kokoonpanolla! Reilu 20 minuutin hittikimara päättyi koko esiintyjäkaartin, mukaanlukien Pekka Haavisto ja Antonio Florence, ilmestyessä lavalle laulamaan Älä droppaa mun tunnelmaa.

Käytin Instagramissa hashtagia #siksipekkakoskapaula matkalla konserttiin. Sitä ennen kävin paljon keskusteluja siitä, voiko tuollaiseen konserttiin mennä vain artistien takia - jotkut menevät vain nähdäkseen keikkatauolla olevan artistin ja toiset eivät suostu tukikonserttiin, vaikka siellä olisi kaikki lempibändit. Itse en osaa oikein muodostaa kantaani. En menisi esimerksiki Huhtasaaren tukitapahtumaan mistään hinnasta (enkä usko kenenkään mielenkiintoisen häntä tukevan), enkä varmaan olisi maksanut ihan noin paljoa "normaalista" konsertista, missä muutama hyvä muusikko soittaa kaksi kappaletta. Toisaalta kuitenkin musiikki oli se pääasia, miksi halusin sinne mennä - en varmasti olisi maksanut Haaviston tukemisesta ilman noita bändejä. Ilta oli kuitenkin kiva, paljon hyvää musiikkia ja uskon rahojen menneen hyvään tarkoitukseen :) Huomenna tarvitsisi enää päättää, kumman numeron lappuun piirtää.

Glitternistit oli myös pystyttäneet pisteensä

Mä oo öissä töissä en missään myymälöissä

Muutosten tuulet ovat jatkaneet puheltamistaan, eikä vielä lopu.

Viimeisimpänä vaihtui työpaikka. Aloitin vuoden 2018 työttämänä, mutta onneksi tietoisesti ja hetkellisesti. Aikani R-kioskilla päättyi 30.12.2017 ja työsopimus Postin konttoriin allekirjoitettiin vasta 2.1.2018.

Muutos ei ole ollut kovin suuri, sillä kioskeilla (missä työskentelin) oli Postin toimipisteet. Siinä mielessä hassua, että nimenomaan postista valitin eniten ja itse "kioskityötä" olisin halunnut tehdä. Mutta ajattelin, ja olen edelleen sitä mieltä, että mielummin pelkkä Posti kuin hirveä kiire molempien asioita hoitaessa.
Täytyy myöntää, että vaatii opettelua sopeutua hiljaiseen työhön. Päivän aikana tulee useita hetkiä, kun on tylsää! R-kioskeilla niin kävi todella harvoin, koska piti keittää ja vahtia kahvia; paistaa hodareita sekä paniineja; luovuttaa postin lisäksi Schenkerin ja parhaimmillaan Matkahuollonkin paketteja; siivota sekä ymmärtää kaikki Veikkauksesta. Silloin ne satunnaiset hiljaiset hetket oli mieluisia lepohetkiä.

Suurin syy työpaikan vaihtamiseen oli silti työajat. Suunnittelin koko syksyn kirjoittavani tänne valitusvirren vuorotyön kurjuudesta ja kuinka se pilaa kaiken hauskan. Siitä on luonnoksia tallessakin, ehkä näette tulevaisuudessa ;) No en ehtinyt julkaista sitä, mutta nyt on uusi näkökulma!
Postikonttori, missä itse olen töissä, on auki vain arkisin kello 9-19. Mitä?? R-kioskilla oli keskimäärin yksi viikonloppu kuukaudessa vapaa ja aamuvuorot alkoi kuudelta ja ilta päättyi puoli kymmenen. Elämä on nykyään luksusta! Voin suunnitella viikonloput täyteen vaikka toukokuulle saakka (paitsi kun Misha rajoittaa) ja arki-iltaisinkin yleisesti ehtii esimerkiksi keikoille.
Luonnollisesti ne harvat arkivapaiden hyödyt on poissa, mutta jostain täytyy aina luopua ja teen sen ilomielin.

Toinen harmipuoli on kesälomien menetys, mutta siitä itken myöhemmässä päivityksessä, kun kerron muistakin kesäsuunnitelmista ja aikatauluongelmista!

Viimeisiä hetkiä ärräpojuna

Snapchat: jerekoo ;)

Myös muutosten tuulen seuraava vaihe on tulossa...