Äiti, älä huoli, kyllä pidän itsestäin huolen

Täytyy sanoa, että meni tämä blogin uusi ylläpitäminen päin persettä heti alkuun.

Mutta minulla on (teko)syy: muutto!

Olen jo reilu kuukauden asunut ensimmäisessä omassa asunnossani :o

Toistaiseksi en ole kokenut mitään suuria tunteiden myllerryksiä, mikä vähän yllättää. Toisaalta en moneen kuukauteen ollut nukkunut kotona (tai siis äitillä) muutenkaan, kun olin aina Mishalla. Ja sama meininki jatkuu edelleen; ollaan nukuttu kaikki yöt yhdessä jomman kumman luona, joten ei tämä tunnu niin suurelta muutoksesta.
Ihanaa, kun viihtyy koko ajan yhdessä, mutta tietyllä tavalla se ärsyttää. Kun alkusyksystä päätin toteuttaa tämän omilleen muuton, puhuttiin Mishan kanssa paljon siitä, onko järkeä maksaa kahta vuorkaa. Mutta tulimme yhdessä siihen tulokseen, että minunkin täytyy asua omillani. Tämä voi olla ns. ainoa tilaisuus siihen ja tiedostan itsekin, että on aika paljon opittavaa. Nyt kukaan ei ole patistamassa siivoamaan ja vain itse kärsii seuraukset, jos ei jotain tee - tai mokaa ja luulen oppivani kantapään kautta parhaiten. Misha ei vissiin halua kärsiä seuraamuksia uudestaan, kun on niistä jo itse oppinut ;)

Mutta onhan se hienoa, että voin lähteä töistä omaan kotiin. I feel so grown up.

Ensimmäinen kauppareissu oli katastrofi. Onneksi olen kerrankin elämässäni ajatellut pidemmällä tähtäimellä ja säästänyt vanhoja joululahjoina saatuja S-ryhmän lahjakortteja tätä hetkeä varten. Se reilu 120 euron kauppalasku olisi voinut kirpasta pankkitiliä aika kovaa. Ei vanhempien kanssa eläessä ajatellut, kuinka paljon elintarvikkeita täytyy koko ajan ostaa tai että jauhot oikeasti kuluu, kun niitä aina vain oli. Nyt iskee hirveä paniikki mitä vain kokatessa, että voinko käyttää tätä, pitääkö mennä kauppaan ja riittääkö rahat. Ja edelleen huomaan asioita, mitä en ole tajunnut ostaa.

Toinen suuri yllätys on, että olen saanut täytettyä 36 neliön asunnon niillä tavaroilla, mitkä minulla oli pienessä huoneessani. Miten voi olla? Okei, jonkin verran tavaroitani oli edelleen iskän luona, mitkä hain omaan kämppään ja olen ottanut lahjoituksia kernaasti vastaan, kun ihmiset ei ole tarvinneet enää esimerkiksi keittiövälineitä. Ja sitten ostin sohvan. Se on vihreä, se on hieno!

Ovimatto tuotti vähän päänvaivaa. Löysin hienon stop-merkin ja ostin sen, mutta kun laitoin eteiseen, väliovi ei mahtunutkaan auki. No, sijoitin sen ulko-oven eteen asunnon ulkopuolelle, mutta olisi ollut hauskempaa nähdä ihmisten reaktiot heidän tullessa sisään. Vieraat on kuitenkin ihan tervetulleita ;)

Jee!
Uusi askel aikuistumiseen on otettu ja toistaiseksi pysytty pystyssä!

PS aloitin tämän tekstin kirjoittamisen jo kuukausi sitten, mutten taas EHTINYT saada sitä valmiiksi. Hitto. Nyt skarppausta!