Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys

Apulanta, Helsingin Jäähalli, 21.1.2017

Apulanta on järkälemäinen suomirock-bändi. Itse olen sitä oppinut pienenä kuuntelemaan, kun se soi autossa usein. Ja festareita kiertäessä on tullut parikymmentä kertaa vastaan ja välillä olen käynyt klubeillakin katsomassa. Kaksi vuotta sitten ensimmäiset areenakeikat Barona-areenalla menivät minulta sivu suun, kun olin Itävallassa niiden aikaan, mutta nyt oli vuorossa pääpäivä Helsingin Jäähallissa.

Apulanta on aloittanut uransa jo ennen minun syntymää ja itse tutustuin bändiin vasta Hiekka-levyn aikaan (2003, Jere 7 vuotta, äitin kanssa kuunneltiin autossa :D). Sen jälkeen tulleet Kiila ja Eikö vielä ole edes ilta -albumit ovatkin mielestäni bändin parhaat. Sen takia Jäähallissa soitetut Pala siitä ja Vauriot olivat yksiä illan kohokohtia, kun niitä ei ole keikoilla aikoihin soitettukaan.

Lähes kolmetuntinen show oli "jaettu osiin" ja ensimmäinen kolmannes sisälsi vanhoja biisejä, mitä bändin omien sanojen mukaan "ei tunne kun Matomontussa olijat" (Myös permanto oli siis jaettu ison lukan meiningin tyyliin; lavan eteen oli aidattu oma alue, mihin tosifanit voi ostaa ns. varmat eturivipaikat). Suurin osa niistä kappaleista oli julkaistu minun ollessa vielä taaperoiässä, niin ne eivät olleet kaikista tutuimpia ja tärkeimpiä bändin tuotannosta. Silti lukuisien festarikeikkojen jälkeen oli virkistävää kuulla keikoilla muitakin kappaleita kuin hitit!

Bändin huomasi nauttivan tilanteesta suunnattomasti. Toni ja Sipe kyselivät useampaan otteeseen toisiltaan, miltä nyt tuntuu ja kertoivat, että oli helvetin hienoa olla siellä sekä kun Jäähalli oli täynnä ihmisiä. Kerrankin itse en kiinnittänyt juurikaan huomiota muuhun yleisöön - lavalla tapahtui niin paljon ja oli ihan mahtavaa fiilistellä Apulantaa pitkästä aikaa. Olin itse Matomontussa, eturivissä ja sille varattu alue oli todella iso ihmismäärään verrattuna, niin ei tuntunut minkäänlaista tungosta ja senkin puolesta oli todella hyvä keikka. Loppu permannosta näytti ainakin ahtaammalta, mutta en osaa sanoa, oliko siellä tukalammat oltavat vai yhtälailla tilaa nauttia.

Keikan edetessä radiosta tutut kappaleet alkoivat muodostaa settiä, mutta koska kyseessä oli Tuplapyssy-keikat Jäähallissa, ei lavalla ollut vain kolme ukkoa vetämässä. Ensinnäkin lavalla oli koko ajan viisi ukkoa - Tonin, Sipen ja Villen lisäksi Antti Pitkäjärvi koskettimissa ja Pauli x toisessa kitarassa - ja miesten ympärillä oli isot lavasteet, mitkä nekin vaihtuivat kesken show'n. Oikeastaan sen vaihdon aikana lavan eteen vedettiin verho ja catwalkille tuli kuoro sekä bändistä vain Toni vetämään Armon.

Extrana lavalla nähtiin myös jousikvartetti, kuoro toiseenkin otteeseen, tanssijaryhmä sekä Seppo Räty Zeuz-jumalaksi pukeutuneena. Sipen rummut olivat usean metrin korkeudessa korokkeella ja Toni lensi vaijerien avulla laulaessaan Valot pimeyksien reunoilla. Kappaleen aikana yleisön puhelimien valot loivat huikean näköisen tähtimeren ja siitä tuli yksi illan hienoimmista hetkistä. Toinen sellainen oli viimeisenä esitetty, yhtyeen ensimmäisiin hitteihin kuuluva Piiskaa ja kuinka kappaleen jälkeen bändi tuli catwalkille kumartelemaan yleisölle eri suuntiin. Kahden huikean jäähallikonsertin jälkeen huomasi, ettei kenelläkään lavalla tai yleisössä ollut kiire mihinkään, vaan voitonriemukkaasta tunteesta nautittiin loppuun saakka.

Biisilista

Käännä se pois
001
006
Kadut
Vauriot
Pala siitä
Tuhka ja veri
007
0010
Armo
Mitä kuuluu
...Silti onnellinen
Viivakoodit
Aggressio
Paha, paha asia
Terä
Ruhtinaat
Ravistettava ennen käyttöä
Amerika
Hiekka
Mä nauran tälle
Sun kohdalla
Mitä vaan
Koneeseen kadonnut
Vasten mun kasvojani
Viisaus ei asu meissä
Jumala
Pahempi toistaan
- - -
Valot pimeyksien reunoilla
Mato
Ilona?
Anna mulle piiskaa

Rakas, nyt ollaan hiljaa

Haloo Helsinki! on yksi suurimmista suomalaisista bändeistä. Lokakuussa 2015 bändi jäi vuoden mittaiselle tauolle ja täydellisen hiljaiselon jälkeen myi jäähallin Tallinnassa kahdesti lähes samantien loppuun! Tai no, hiljaiselo oli loppunut jo kuukautta aiemmin Facebook-kuvan, -videon sekä uuden kappaleen myötä, mutta kaksi areenaa Itämeren toisella puolella on silti aika hieno saavutus.

Itse olen seurannut bändiä lähes uran alusta asti. Ensimmäiset biisit pääsivät radiosoittoon ja siihen aikaan seuraamiini musiikkiohjelmiin aika hyvin. Näin ensimmäisen keikan vuonna 2009 Myötätuulirockissa ja bändin livemeininki vaikutti lupaavalta samantien. Siinä oli jotain samaa, kun PMMP:ssä - rock ja asenne, lavalla vedetään täysillä. Kolmosalbumin myötä aloin tosissani innostumaan heistä ja kun vuonna 2014 täytin vihdoin 18 sekä aloin käymään töissä, niin saumat HH!:n keikoilla kiertämiseen suurenivat huomattavasti. Lisäksi PMMP oli kuopattu siihen mennessä, mikä ennen vei kaikki rahat ja ajan.

Alkuvuodesta 2015 ilmoitettiin keikkatauosta ja sinä vappuna, nähtyäni 30. keikan bändiltä, ajattelin että päätöskeikalla Hartwall areenalla voisi viettää seuraavat pyöreät keikat. Viimeisin Kiitos ei ole kirosana -levy oli kuitenkin niin hyvä ja villiinnyin sinä kesänä "rajattomista mahdollisuuksita" kiertää festareita, että elokuun lopussa Haloo Helsinki! -risteilyllä tuli jo 41. keikka ja kaksi Hartsu-show'ta siihen päälle ennen taukoa :) Eikä sellaisen keikkamäärän jälkeen oikeastaan edes harmittanut koko tauko. Vaikka bändillä on loistavia biisejä ja tykkään heidän livemeiningistä, siinä on yksi suuri eroavaisuus muihin "saman genren bändeihin", mitä käyn katsomassa; Haloo Helsingistä puuttuu tietynlainen spontanius. PMMP:n lisäksi esimerkiksi voisi ottaa Maija Vilkkumaan ja Apulannan, joita katsoessa ei ikinä voi olla aivan varma, mitä kappaleita kuulee ja hauskoja spiikkejä kappaleiden välissä. HH!:n keikoilla settilista saattaa muuttaa järjestystä kiertueiden välissä, mutta biisit ja Ellin spiikit ovat pysyneet samoina jo monta vuotta.

Kuuntelin Haloo Helsinkiä aika vähän koko vuoden aikana enkä kertaakaan niitä kappaleita, mitkä joka ikisellä keikalla soitettiin. Silti, kun uusi Rakas-kappale julkaistiin, vietin sen parissa pitkän ajan heti ilmestyttyä Spotifyhin. Se oli juuri sitä, mitä toivoin "uudelta Haloo Helsingiltä" - vähän erilainen, aikuismaisempi ja ei-niin-maailmaa-pelastava. Rehellisyyden nimissä odotin jotain rock-henkisempää, mutta luotan, että sitä löytyy sitten tulevalta albumilta.

Pari viikkoa sitten voitin Radio Novan nettikilpailussa pääsyn heidän studiolle "aamiaiselle Haloo Helsingin kanssa +yllätysohjelmaa." En ollut ikinä ennen käynyt missään oikeissa fanitapaamisissa (ainakaan muistaakseni), vaikka keikkojen yhteydessä pienenä fanipoikana joskus nimmareita hainkin. Kun yllätysohjelmaksi paljastui, että he soittivat studion nurkassa pari kappaletta akustisesti, Rakkaan aikana silmäkulmani kostui vähän onnesta. Ehkä minulla oli kuitenkin ollut vähän ikävä ja tuntui todella kivalta nähdä heidät soittamassa taas yhdessä. Lisäksi sen aamupäivän aikana oli hauska ottaa uusi kuva koko bändin kanssa - edellisestä on jo neljä vuotta:

Tallinnan keikkoja ja Hulluuden Highwayta odotellessa!
-Jere

Uusi blogi, uudet kujeet!

Minä olen Jere, hei vain!

20-vuotias nuori mies Helsingistä, joka on tällä hetkellä R-kioskilla töissä ja pohtii, mihin lähtisi ensi syksynä opiskelemaan. Vapaa-aika menee aika usein kavereiden kanssa katsomassa livemusiikkia tai jostain muusta syystä baarin nurkassa. Tai harvemmin keikoilla missää nurkassa, vaan yleensä eturivissä apinoimassa.

Johonkin kulttuurimaailmaan haluaisin kuitenkin päästä töihin "isona". Pois sieltä eturivistä ja jotenkin mukaan järjestämään tai touhuamaan sinne taustalle. En vain tiedä, mitä lopulta haluaisin tehdä tai miten sinne pääsee. Lisäksi minulla on joku oman pään sisäinen fiksaatio mennä yliopistoon, mistä ei varmaan suoraa alaa löydy... toistaiseksi olen suunnitellut suomen kielen lukemista, koska se vaikuttaa ylipäätään mielenkiintoiselta. Onneksi yhteishakuun on vielä useampi kuukausi ;)

Kirjoitan syvällisemmän tekstin itsestäni ja tästä blogista tuonne "Kuka Jere?" välilehteen, mutta sivutaan aihe tässäkin. Eli minulla on ollut jo aiemmin blogeja, mutta ne on olleet enemmän päiväkirjaksi ja omaksi iloksi (että kun käy enemmän keikoilla kun muisti riittää, niin voi laittaa tapahtumia ylös ja käydä naureskelemassa omille kommelluksille). Nyt kuitenkin, muutenkin pidettyäni reilu vuoden taukoa blogin päivittämisestä, halusin aloittaa uuden. Ja suunnata tämän blogin oikeasti ihmisille, kirjoittaa kiinnostavampia asioita kun inside-vitsejä omille kavereille. Harjaannuttaa omaa kirjoittamista, kirjoitustyyliä ja aiheita, niin että mahdollisesti osaisi joskus kirjoittaa jonnekin "oikeisiin" medioihin.

Tästä tulee jännittävää! Tervetuloa lukemaan.

Terveisin

Jere