Sä sekoitat mun maailman

Vihdoin se julkaistiin! Olin jo huolissani, että tuleeko sitä ollenkaan...

Tiktak tekee vielä yhden keikan; 20-vuotisjuhlat Hartwall Arenalla torstaina 18.4.2019.
Sata sydäntä tähän!

Olisin toivonut sitä Tavastiaa tai kokonaista klubikiertuetta, mutta ehkä tuo yksi megakonsertti oli helpompi järjestää. Ja siitä tulee varmasti hieno! Toivottavasti sieltä tulee pitkä keikka ja sellaisia biisejä, mitä kesällä ei soitettu - mielellään muutakin kuin hitteja. Olen niin innoissani!

Liput tulee myyntiin tiistaina (27.11.), alkaen 49,90 €. Ja kerrankin olen valmis maksamaan vaikka mitä ;-D

Beibe, oot made in heaven

Jenni Vartiainen, Hartwall Arena, 16.11.2018

Herranjumala, mitä eilen tapahtui!

Ostin lipun Jenni Vartiaisen Hartwall Arena -keikalle ihan viime hetkellä joltain kaupustelijalta Facebookista, koska oli se sittenkin nähtävä. Läpileikkaus urasta kuulosti liian hyvältä missattavaksi. Ja vaikkei Gimmeliä lavalla näkynytkään, sitä se oli.

Konsertti alkoi videolla Jennistä yhdentoista vuoden ajalta, ja Tuhannet mun kasvot soi intronauhana. Sen jälkeen screeneille heijastui Jenni soittamassa Koti-melodiaa ja jatkui Seilinä. Seili, olipa ihanaa! Verrattuna Sannin Hartsu-keikkaan (koska aina pitää vähän vertailla) tuo aloitus sai minut jo niin tiloihin, ettei hittikimara siihen perään haitannut.

Lava oli ärsyttävän korkea, enkä tiedä, näkikö eturiviläiset mitään... me jäätiin suosiolla noin viidenteen riviin. Lavasta lähti myös catwalk, mikä halkoi koko permantoa aina pienemmälle lavalle (hallin toisella puolle) asti. Lavalla oli kuitenkin paljon screenejä ja muotoja, mitkä täytti isoa lavaa ja bändi oli sijoitettu niiden keskelle. Tanssijoilla oli tilaa, aina kun he ilmestyivät, mutta Jenni ei vaikuttanut hetkeäkään liian pieneltä artistilta ottamaan koko lavaa ja areenaa haltuun.

Uusia biisejä tuli kaikki singlelohkaisut sekä suosikkini albumiraidoista. Ihan vähän harmittaa, etten mennyt kiertueen yhdellekään klubikeikalle, millä oli soitettu koko uusi albumi läpi, koska olisin halunnut kuulla ne kaikki. Mutta eritoten Made in Heaven on sykkinyt sydämessäni, ja sen veto Hartsulla... Jennin ja tanssijamiehen esitys oli flirttailevan seksikäs, ja täysin onnistunut.

Ensimmäisen levyn tuotantoa, mitä on soitettu ainakin konserttisalikiertueilla (joihin en syystä tai toisesta ole koskaan tullut menneeksi) viime syksynäkin, olisin kaivannut enemmän. Sekä omia suosikkibiisejä kuten Halvalla, Susta enkelit pitävät huolta ja Tyttövuodet, mutta settilista oli muuten toimiva. Ja loppuun nostettiin Malja <3

Biisilista:

Koti

Seili

Junat ja naiset

Duran Duran

Voulez-Vous

Eden

Väärään suuntaan

Suru on kunniavieras

Minä ja hän

Muistan kirkkauden

Tunnoton

Minä sinua vaan

Sivullinen

Monologi

Turvasana

Made in Heaven

Mato

Se oikea

Nettiin

Ihmisten edessä

En halua kuolla tänä yönä

- - -

Missä muruseni on

Keinu

Malja

Tervetuloa mun rock'n'roll-elämään

SANNI, Hartwall Arena, 5.10.2018

Haha, voitin liput keskiviikkona keikalle! Marika laittoi viestin, että SuomiPopilla alkaa SANNI-visa; soita ja voita. Minä luin sitten Sanni Kurkisuo -Wikipedia-sivun läpi ja soitin. Artisti itse vastasi puhelimeen (mitä ei muuten oltu kerrottu etukäteen) ja kyseli kysymyksiä elämästään, mitä en todellakaan olisi tiennyt ilman Wikipediaa... mutta niin vaan voitin!

"Oikeasti" olin ostanut liput keikalle jo helmikuussa, joten keikkapäivänä myin voittoyläkatsomoliput yhteishintaan, ja niin siitä tuli ilmainen konsertti! Marika tosiaan käski voittaa liput hänelle, muttei oikeasti edes ollut Helsingissä, eikä siis päässyt keikalle.

Käytiin Nikon, Jussin ja Hennin kanssa vähän aloittelemassa, kunnes he VIP-lipuillaan meni sisään ja pitivät minullekin eturivissä paikkaa. Heh.

Keikka alkoi noin vartin myöhässä ja ensimmäisenä tuli ihan uusi biisi! Siitä ei oikein jäänyt muuta mieleen, kun kertosäkeessä laulettiin "tervetuloa mun rock'n'roll-elämään" eikä kappale saanut yleisöä lämpiämään. Ja valitettava asia on, ettei loppukeikka oikeastaan lämmittänyt sen enempää.

Lavarakennelma oli iso, eikä Sannista oikein ollut sitä täyttämään, ja jostain syystä bändi oli sijoitettu lavan reunoille. Muutamassa kappaleessa tanssijat täyttivät tyhjän tilan, mutta hekin vaikuttivat harrastelijoilta enemmän kuin ammattilaisilta. Iso screeni lavan taustalla teki lavalla olijoista entistäkin pienemmän näköisiä.

Settilistassa ei ollut yhtään yllätystä. Ainoa suunniteltu yllätys oli, että Moukarin kesken Sanni katosi lavalta ja stuntti tuli hänen tilalle (tarkkasilmäisenä huomasin liikettä lavan takaosassa, vaikka valot sammuivatkin), ja oikea Sanni nousi lavalle akustisen kitaran kanssa, stuntin astellessa pois lavalta. Ja sitten hän alkoi soittamaan Mitä jos ne näkee, itseään säestäen, mutta kertosäkeen jälkeen se muuttui Mörköjen kertosäkeeksi, ja viimeisenä Oo se kun oot loppukappale. Ja niin vain hän tavallaan sivuutti kolme kappaletta, mitä ei ole vielä kulutettu puhki. Samoin kun Kiitos & anteeksi soi taustanauhalta yhden vaatteidenvaihdon ajan.

Sotke mut, Dementia ja Sit ku mä oon vapaa oli keikan kohokohtia. Söpö oli hyvä niin kauan kunnes se loppu oli versioitu hirveäksi sekamelskaksi, minkä aikana Sannikin huusi "mitä täällä tapahtuu?" Ja suuresti odottamani SANNI-kappale oli yksi kolmesta, mitkä artisti peräjälkeen veti luuppaamalla taustat yksinään lavalla. Jos mä oon oikee oli semisti tylsä jo kesän festareilla, mutta että kolme peräkkäin... Hartsulla se yksi olisi vielä ollut ihan hieno ja ymmärrettävä taidonnäyte!

Vähän jäi kiukku päälle tuosta keikasta. Mutta olen kuullut myös sanottavan positiivisia asioita siitä, ja olen ylpeä Sannista, että hän sai myytyä Hartsun loppuun! Ehkä vain odotin liikaa (harvinaisempia biisejä) ja Sanni jäi liian isolla/korkealla lavalla etäiseksi ainakin eturivissä. Onneksi parin viikon päästä on voitettuja klubikeikkoja peräti kahtena iltana, jos ne toimisivat edelleen.

Biisilista:

uusi biisi

Pornoo

Jacuzzi

Vahinko

Prinsessoja & astronautteja

Sotke mut

Kaunis koti

Moukari

Mitä jos ne näkee / Mörköjä / Oo se kun oot

Jos mä oon oikee

SANNI

Trampoliini

Pojat

Timantit on ikuisia

Lähtisitkö / Ei

Supernova

Söpö (feat. Hank Solo)

Me ei olla enää me

Dementia

2080-luvulla

Kelpaat kelle vaan

Sit ku mä oon vapaa

Että mitähän vittua

Kuvaaminenkin oli vähän vaikeaa eturivistä, mutta Instagramista löytyy yksi onnistunut otos!

Metkan Fuksiaiset 2018

Uutta koulua ja kouluastetta on jo kuukausi takana! Samoin useammat opiskelijabileet on jo koluttu, mutta keskiviikkona oli THE bileet. Fuksiaiset.

Teemana oli sarjakuvahahmot/piirretyt/Disney. Olisin toivonut, että meidän luokka pukeutuisi esimerkiksi Nalle Puhiksi, koska minulla on kaapissa tiikeripuku, minkä ostin penkkareihin (keväälle 2015) enkä ole sen jälkeen käyttänyt… mutta lopulta äänestimme olevamme Lumikki-satu! Ja kun kukaan muu ei halunnut, minä suostuin olemaan tarinan prinssi. Hain Burger Kingistä kruunun (ja keskiviikon sään vuoksi muutaman varakruunun mukaan) ja Misha maskeerasi minut muuten. Lopuksi hain vielä pikkuveljeltä lelumiekan!

Prince Charming

Lähdimme torstain oppituntien jälkeen Jätemäelle treenaamaan esitystämme: Lumikki-satua. Meidän Lumikki vaan valitettavasti sairastui, joten jouduttiin lennosta vaihtamaan näyttelijää. Sen lisäksi meillä oli ilkeä äitipuoli, hevonen, seitsemän kääpiötä ja loput metsäneläimiä. Lopullisilla rasteilla pääsimme esittämään näytelmämme varmaan kymmenen kertaa, esimerkiksi myös musikaali- ja lasketteluversioina.

Fuksiaiset pidettiin siis Kaivopuistossa, missä kierrettiin erilaisia rasteja ja tehtiin luokkana hauskoja tehtäviä. Sää oli tosiaan aika hirveä: koko päivän tuuli ja satoi, mutta alkoholi lämmitti. Ja onneksi jatkoja varten oli vaihtovaatteet mukana ;-)

Jatkoja pidettiin kahdessa paikassa; Capitalissa esiintyi Aste ja Apollossa esiintyi Olavi Uusivirta. Ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, kumpaan haluan, ja onneksi ”tradenomiopiskelijat yleensäkin valitsee Apollon.” Baari on siksikin kiva, kun siellä on monta eri kerrosta, että voi mennä istuskelemaan, tanssilattialle tai karaokeen. Tai eturiviin katsomaan Suomen kovinta livebändiä!

Olavin setti oli aika normaali ”hitit ja vittuun” -tyyppinen, mutta jo toisena biisinä tuli oma toiveeni Hän laulaa kuin kuolisi huomenna. Erityisen kiva oli kuulla myös Me ei kuolla koskaan ja Toton Africa. Humalaiset opiskelijat olivat tietenkin parhaiten mukana niissä radiohiteissä, joten On niin helppoo olla onnellinen, Kultaa hiuksissa, Kesäyön uni ja Nuori ja kaunis olivat sellaista yhteislaulun ihanuutta. Meininki oli hyvä koko tunnin verran; Olavi kävi daivaamassa, laulattamassa yleisöä (meidän supertutor-Keke olisi halunnut duetoimaan N&K:n, mutta Olavi ei ollut saanut viestiä) ja haki tytön valssiin. 

Olavi Uusivirta @ Apollo Live Club

Torstaiaamuna tuli myyntiin liput sekä opiskelijaristeily-Kaljaasille että Ed Sheeranin Suomen keikalle. Nekin harvat, jotka selvisivät aamuyhdeksäksi koululle, keskittyivät siis lippujen etsimiseen eikä matikkaan. Itsekin olen marraskuussa lähdössä laivalle ;-)

Nosta katse taivaaseen, sieltä leijun hiljalleen

"Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan..."

Olen viime aikoina keskittynyt aika paljon musiikkiin ja festareihin täällä, mutta nyt on pakko tulla hehkuttamaan viime viikon treffejä! Kaikenlaista minun poikaystävä keksii.

Lähdettiin lauantaina kahden aikaan autolla liikkeelle ja ajettiin Malmin lentokentälle. Sieltä Aerohotin lentäjä ja avustajat hakivat meidät, ja lähdettiin etsimään sopivaa paikkaa nousta kuumailmapallolennolle!

Olen osittain haaveillut, osittain kammonnut ajatusta kuumailmapallosta. Tavallaan ne ovat todella hienoja leijaillessaan taivaalla, ja olisi hienoa leijailla itsekin taivaalla. Mutta toisaalta miten sellaista ilmapalloa ohjataan ja kauheaa, kuinka korkealla sitä olisikaan...

YleX järjesti vuonna 2012 kilpailun, missä pystyi voittamaan kuumailmapallolennon PMMP:n (Paulan ja Miran) kanssa. Silloin todella halusin! Mutta näin kuusi vuotta myöhemmin pääsin taivaisiin.

Aluksi piti täyttää pallo. Se levitettiin auki puistoon ja ruvettiin puhaltamaan kuumaa ilmaa sisään. Misha oli mukana täyttämässä ;-) Pikkuhiljaa pallo alkoi kohota ilmaan, ja kaikkien piti nousta koriin odottamaan, että lähdemme lentoon. Se oli hassua, kun vihdoin aloimme hiljalleen kohota ja kohota. Ei se tuntunut oikeastaan miltään, maa vaan jäi alemmas.

Taivaalla ei ollut kylmempi kuin maassakaan (ja onneksi oli lämmin päivä), kun pallo liikkui tuulen mukana. Olihan se siistiä! Tunnin verran leijailimme taivaalla katsomassa maisemia. Lennettiin esimerkiksi hetki meren yllä ja Metro areenan ohi, sitten laskeuduimme Espoon Ikean viereiselle pellolle. Aluksi meinattiin laskeutua pain puuta, lentäjä näytti hetken aika hätääntyneeltä, mutta hipoen päästiin ohi. Maassa miehet pääsivät rämpimään ja kiskomaan korin sekä pallon parempaan kohtaan peltoa, ennen kuin se saatiin pysäytettyä (M leijaili tässä hetken korin ulkopuolella, kun kori pomppaili maahan ja ylös).

Lopuksi pallo piti tyhjentää, kierittää ja painaa takaisin säilytyspussiin, mikä oli 15 hengen porukallakin aika raskasta. Sen jälkeen, maailman ensimmäisen kuumailmapallolennon mukaisesti meidät kruunattiin (minusta tuli Espoon prinssi) kaatamassa skumppaa päähän. Saatiin onneksi lasillisetkin!

Todella hieno kokemus.

Ainoastaan harmittaa, että hukkasin (taas yhdet) suosikkiaurinkolasini päivän aikana...

Vaan tarinat jää elämään

Cheek. Cheekend. End.

Kirjoitin viime marraskuussa Facebookiin päivityksen.

"Cheekmania iski jälleen ja aamuvuorossa pääsin osaksi sitä! Äiti tuli poikansa kanssa jo 8:45 kyselemään, saahan minulta ostettua liput. Tasalta jännitin enemmän, että saanhan heille liput, kuin itselleni. Ja kyllä, onnistuin! 9:03 ne oli jo loppu, kun seuraava halukas kysyi.
Mutta meillä on myös liput 8-)"

Viime lauantaina oli se päivä, kuin me, ja toivottavasti myös he, kävivät Lahden Mäkimontussa hyvästelemässä Cheekin.

Keikka alkoi Kuka muu muka -biisillä ja alusta asti oli selvää, ettei kukaan. Koko montun väki huusi, lauloi ja eli mukana. Meidän paikat oli c-lohkossa, eli aika kaukana, mutta sieltä toisaalta näki koko jättimäisen lavan rakenteineen ja erikoistehosteineen. Ja kun ihmismäärä ympärillä oli niin mieletön, ihan yhtä hyvin siellä kaukana sai bailattua.

Settilista oli todella kattava uran varrelta - aivan ensimmäisistä biiseistä (Avaimet mun kiesiin ja Tuhlaajapoika) Vain elämää -covereihin ja Lukas Leonin XTC:hen. Yksi suosikkihetkistäni oli, kun Kaija Koo asteli lavalle Tinakenkätytön aikana ja sen jälkeen he vetivät vielä Nää yöt ei anna armoo!

Vierailijoita riitti muutenkin; Herrasmiesliiga, Elastinen, Kapasiteettiyksikkö, JVG, SANNI, Diandra... mutta show oli silti edottomasrti Cheekin. Bändi soitti upeasti, taustalaulajat ja TS tuplaajana täydensi esitystä, mutta Cheek loisti "kuin" viimeistä päivää. Artisti piti pitkiä puheita, kiitteli, kehotti juhlimaan, ja lopuksi itki.

Encoren ensimmäinen kappale oli Mitä tänne jää, minkä Cheek kirjoitti aikoinaan kun kaikki oli vasta alussa eikä lopettamisesta ollut tietoakaan. Ja illan viimeinen kappale oli Valot sammuu, mikä oli kirjoitettu juuri tuohon tilanteeseen. Kun kaikki on sanottu.

Keikan jälkeen näin sen hysterian, mikä lavan edessä oli. Ja muistan sen tunteen, kun lähes viisi vuotta sitten itse itkin Jäähallin eturivissä. Kaikki tsemppi Cheek-faneille: kyllä se siitä! Musiikki ja kaikki ihanat muistot jää.

Biisilista:

Kuka muu muka

Fiiliksissä (feat. Dianda)

Sokka irti

Jippikayjei

Chekkonen

Kaikki hyvin

All good everything

Tuhlaajapoika (feat. Tasis)

Liekeissä

Jossu

Avaimet mun kiesiin

Tinakenkätyttö (feat. Kaija Koo)

Nää yöt ei anna armoo (feat. Kaija Koo)

Sä huudat

Sillat (feat. Ilta)

Anna mä meen

Keinu

Sinuhe (feat. Elastinen)

Yhtäccii (feat. Elastinen)

Me ollaan ne (feat. Elastinen, JVG, Pete Parkkonen)

XTC (feat. Lukas Leon, Etta)

Leveellä (feat. Herrasmiesliiga, Kapasiteettiyksikkö)

Flexaa (feat. Sanni, VilleGalle)

Niille joil on paha olla

Kyyneleet

Enkelit

- - -

Mitä tänne jää

Timantit on ikuisia

Äärirajoille

Valot sammuu

Oli se hieno konsertti! Onneksi ostettiin liput, onneksi mentiin. Kiitos Cheek <3

Maailman karuin kaupunki on tänään kauniimpi

Haloo Helsinki!, Casino Helsinki, 13.8.2018

Se oli joku tiistai-aamu heinäkuussa, kun olin ajamassa töihin ja radiosta (kuuntelen autossa aina Radio SuomiPoppia) pärähti mainos, että Haloo Helsinki! on elokuussa Casino Helsingissä eturivikeikalla. Mitä!

Törmäsin kerran Elliin kesän aikana kaupungilla ja hän kertoi, että joku yksityiskeikka olisi vielä festareiden jälkeen ennen taukoa. Enpä arvannut, että se voisi olla yksityiskeikka, minne jopa pääsee! Ihmeellistä oli myös se, että voitin liput varmaan toisena päivänä, kun sitä onnenpyörää Suomipopin nettisivuilla pyöritin.

Tuossa samassa keskustelussa Elli kertoi, että he on jättäneet Kiitos ei ole kirosanan ja Saatanan Zenin settilistasta pois, sillä festareiden aikarajat on niin tarkat. Odotin ilman muuta, että tuollaisella klubikeikalla kuulisin tuon rähinäbiisini, mutta jo ennen keikkaa selvisi eräiltä tosifaneilra, ettei niitä oltu soitettu Simerockissakaan (missä myös olisi kuulemma saanut soittaa vaikka läpi yön). Odotukseni ei siis olleet erityisen korkealla, mutta pieni toivonkipinä eli, kun kyseessä oli viimeinen keikka ennen kahden ja puolen vuoden taukoa.

No, ei niitä sitten tullut. Settilista oli täysin sama kuin kesän festareilla - joskin ihan hyvä sellainen. Oli kivaa olla viimeisenä tuollaisella intiimimmällä keikalla, vaikka Casinossa paikkana mua on aina ärsyttänyt, kun siellä ei ole eturiviaitaa tai muuta, niin hyppiminen on vaikeaa. Jos sellaista tykkää harrastaa keikoilla ;)

13.8. tuli 10 vuotta täyteen ensimmäisen levyn julkaisusta. Sen kunniaksi bändin taustalakana oli se sama, mikä silloin kymmenen vuotta sitten (sekä viime syksyn areenakiertueella ekoissa biiseissä). Mutta itselle suurempi ilonaihe oli, että bändi tuli vetämään vielä encoren ja soitti Haloo Helsingin! Se on kuitenkin sellainen "mistä kaikki lähti" -biisi, mikä on ilo kuulla. Ja ainakin ensimmäiset 20 näkemääni Haloo-keikkaa alkoi sillä...

Tämä oli hieno tapa päästää bändi tuolle! Törmäsin Elliin vielä baarin ovilla, niin sai toivotettua suullisestikin hyvät lomat. Vaikka moni asia heissä on vuosien aikana ärsyttänytkin, niin on he vaan <3

Jere & Leo @ Casino Helsinki

Tavastia, 5.6.2018